Minun oli heti avattava paketti, niin innostunut olin. Ja mitä paketista paljastuikaan? Aivan ihana Rakkausmuumi-kylpypyyhe sekä tietenkin sydämenmuotoisia suklaakarkkeja! Alberton romanttinen yllätys sai minut aivan sanattomaksi.
Lahjan ja suukon annettuaan Alberto viuhahti keittiöön, ja pian alkoi yläkerran makuuhuoneeseen leijua tuoksua, joka ei voinut olla merkki mistään muusta kuin...
… englantilaisesta aamupalasta.
- On se vaan hyvä, että nykyään Suomestakin saa oikeanlaista pekonia, Alberto selitti innoissaan syödessään papujaan.
Aamupalamme oli siis Britteinsaarilta. Päivän pääateria oli sen sijaan peräisin Atlantin takaa. Jyväskylään on viime vuonna avattu Classic American Diner, jonne olimme Alberton kanssa saaneet joululahjaksi lahjakortin. Mikä olisikaan ollut parempi päivä hyödyntää tuo lahjakortti kuin ystävänpäivä? Makumme osui vielä sattumoisin samanlaiseksi: tilasimme molemmat Angus Beef Creamy Pepper -hampurilaisen extra-pekonin kera – ja tietenkin sinihomejuustodipit ranskalaisille.
Jo seuraavana päivänä olikin jälleen edessä teatterimatka, tällä kertaa Turkuun Suomen vanhimpaan teatteriin.
- Åbo Svenska Teater ei petä koskaan, vakuutteli Alberto muistellen mahtavaa Les Miserablesia, jonka kävi katsomassa kyseisessä teatterissa lukemattomia kertoja.
- Les Mis oli tosiaan hyvä, minä jatkoin. - Alexander Lycke oli niin mainio Jean Valjean...
- No, sitten varmasti pidät tästäkin, Alberto virnisti ovelasti saapuessamme vanhan ja ylvään teatterirakennuksen edustalle. - Tänään Alexander Lycke laulaa Jeesuksen roolin.
Åbo Svenska Teaterin ohjelmistossa tosiaan pyörii tällä hetkellä rock-ooppera Jesus Christ Superstar, jota voi suositella kaikille, jotka eivät ole ainakaan kovin heikkohermoisia – ihme ja kumma oli, että minä selvisin esityksestä, sen verran rankka se oli. Nuorimmat karhun- ja ihmisenpoikaset on syytä jättää kotiin.
Alexander Lycke oli tosiaan aivan loistava Jeesus, mutta se ei ollut mikään yllätys. Christopher Killik oli meille puolestaan uusi tuttavuus, ja hän oli aivan yhtä hyvä Juudaksen roolissa. Alberto ja minä taputimme tassumme kipeiksi esityksen päätyttyä.
Esitys loppui sattumoisin sopivasti italialaiseen illallisaikaan, joten tassuttelimme Sergio's-ravintolaan sulattelemaan näkemäämme.
Olimme molemmat pizzatuulella, koska Suomessa ei monista paikoista saa italialaista pizzaa. Minä valitsin pizza Lombardan, jossa oli salamia ja enemmän sinihomejuustoa kuin olen koskaan pizzassa nähnyt.
Alberto sen sijaan otti perinteisen vaihtoehdon: Capricciosan.
Seuraavana aamuna lähdimme hieman katselemaan Turkua. Piipahdimme Aura-joen varressa Forum Marinumilla, sillä olimme huomanneet retkeilymajan seinällä mainoksen kirpputorista, joka järjestettiin aina sunnuntaisin S/S Borea -laivalla. Ikävä kyllä laivakirppari oli tällä kertaa melko nopeasti nähty, sillä paikalle oli vaivautunut ainoastaan kolme myyjää. Niinpä päätimme mennä ennemmin katsomaan Forum Marinumin eteen ankuroitua Suomen Joutsenta, joka kieltämättä on komea fregatti.
Yllätykseksemme näimme myös luultavasti maailman suurimman päivänkakkaran.
- Tuon avulla ei ainakaan kannata selvittää, rakastaako jotakuta, Alberto totesi käytännöllisesti.
Koska sattui olemaan Ravintolapäivä, selvitimme Alberton kanssa, millainen ravintolatarjonta Turussa olisi. Kiinnitimme oitis huomiomme Korianteri-ravintolaan, joka tarjosi vietnamilaista ruokaa. Niinpä etsimme paikan ja asetuimme jonoon.
Ravintola Korianteri olikin varsin suosittu, mutta saimme ruokamme hyvin kohtuullisessa ajassa – ja hyväähän kannattaa odottaa. Maistoimme suunnilleen kaikkea, mitä oli tarjolla: pho-keittoa, vietnamilaisia kevätkääryleitä, vietnamilaistyylistä suklaakakkua sekä itse tehtyä sitruunalimonadia. Kaikki oli hyvin herkullista!
Vietnamilaisen ruuan täyttämine vatsoinemme lähdimme ajamaan takaisin Jyväskylään toivoen, että Jesus Christ Superstar jatkaisi Åbo Svenska Teaterissa syksylläkin. Silloin voisi taas poiketa Turussa.
1 kommentti:
Ihanaa ystävänpäivää vaikka näin myöhässäkin! Ihanalta kuulosti retki Turkuun :)
Lähetä kommentti