Viikonloppu hansakaupungissa

Toivolan Vanhalla Pihalla järjestettiin jälleen viikko sitten Hansapiha, jonka keskiaikaisiin tunnelmiin Alberto oli tietenkin sekaantunut. Itse en päässyt kolmipäiväiseen tapahtumaan paikalle kuin sunnuntaina, mutta Alberto pyöri pihalla ainakin kahden karhun edestä - hän oli nimittäin jälleen järjestämässä tapahtumaan ohjelmaa ja vastasi äänentoistosta koko viikonlopun ajan.

Hansapiha oli tälläkin kertaa tulvillaan ihmisiä, mutta minä etsin itse asiassa tällä kertaa Finnhirdin ratsuja löytääkseni niiden ratsastajat, joiden seurasta todennäköisesti löytäisin Alberton.



Pian löysinkin hevoset - senkokoiset eläimet on jokseenkin helppo löytää jopa ihmisjoukosta. Mutta ratsastajat olivat yllättäen vieraita - missä olivat Tuuli Tulikirves ja Routa Rautakoura?



Päätin hakeutua Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran tutulle teltalle, sillä epäilin vastauksen löytyvän sieltä. Ja niin se löytyikin - ja Alberto myös. Hän oli Tuuli Tulikirveen kanssa laittamassa pystyyn mantelien ja omenien myyntikojua seuran teltan vieressä.
- Tällä kertaa myymme hunajamanteleita, jotka sopivat mainiosti kauniiseen syyspäivään, Alberto alkoi heti pitää myyntipuhetta.
- Maistoin jo kotona. Hyviä ovat, minä vastasin.
Tuuli Tulikirves naureskeli hyväntahtoisesti vieressä. Luultavasti hän oli joutunut jo tovin kuuntelemaan Alberton puujalkavitsejä ennen kuin minä saavuin paikalle.



Pian paikalle ilmestyi myös Routa Rautakoura, mutta tällä kertaa hänellä oli päällään taisteluun huonommin sopivat vaatteet. Ilmeisesti hänellä oli tarkoituksena keskittyä tällä kertaa omeniin. Avustamassa oli myös Jyväskylän historiallisen miekkailun seuran nuorin jäsen, joka keikkui kantoliinassa hellyttävä pipo päässään.



Omenat maistuivatkin markkinakansalle mainiosti. Eikä ihme, jos ne olivat yhtä maukkaita, kuin miltä näyttivät.



Manteleiden ja omenoiden vieressä oli langanvärjäyspiste, jonka ihastuttavia luonnonaineksilla värjättyjä lankoja hämmästelin suuresti. Kyllä luonnosta löytyy - tai saadaan irtoamaan padassa - kauniita värisävyjä!



Miekkailuseura järjesti Hansapihalle runsaasti ohjelmaa. Erityisen suosittu oli lasten miekkailukoulu. Onneksi Viivi ei ollut mukana, sillä mikään ei olisi pidätellyt häntä osallistumasta, vaikka hän on vielä hieman liian pieni.
- Voin opettaa Viiville miekan ja tikarin käsittelyä ensin kotona, Alberto rauhoitteli minua.





Lasten jälkeen pääsivät isot miehet asialle. Onneksi olen nähnyt miekkailuesityksiä jo niin monta kertaa, että osasin suhtautua asiaan kohtuullisen rauhallisesti. Kirkaisin kauhusta vain pari kertaa, joten voinee sanoa, että käyttäydyin jokseenkin hillitysti.



Tänä vuonna ohjelmassa oli uusi numero: keskiaikainen muotinäytös, jonka järjestivät kätevät nuoret emännät Katja ja Terhi yhdessä miekkailuseuran ja Suomen keskiaikaseuran paikallisyhdistyksen kanssa. Asuja oli esillä viikinkiajasta aina renessanssiin asti. Alberton kontolle jäi näytöksen juontaminen.



Perinteisesti markkinoilla kuultiin myös keskiaikaista musiikkia. Tänä vuonna esiintyivät mm. vanhat tuttumme Ancient Bear Cult ja Härkätien leikarit, jonka esitykseen kuuluu aina myös näyttävää jongleerausta. Tapahtuma-alueella liikkuneen huhun mukaan Albertoa oli pyydetty liittymään karhukulttiorkesteriin maskotiksi, mutta karhuherra itse ei suostunut - kovasta tinkaamisesta huolimatta - kommentoimaan asiaa suuntaan tahi toiseen.





Alberto oli kovin väsynyt Hansapihan jälkeen, olihan hän juossut kolme päivää ympäri Toivolan Vanhaa Pihaa hoitamassa ohjelmanumeroita. Kaikki kuulemamme kommentit ovat kuitenkin olleet kovin positiivisia, joten vaivannäkö ei ollut turhaa. On kuitenkin hyvä, että Alberto saa vaihteeksi puuhailla jotain muutakin kuin keskiaikaa - ainakin siihen asti, kunnes seuraava keskiaikatapahtuma on edessä.