Pääsiäispihalla

Pääsiäinen on jo noin viikon päässä, ja siksipä olikin aika käydä Toivolan Vanhan Pihan Pääsiäispihalla. Pihan isäntä Margo Saxberg olikin heti portilla vastassa pikkuisen omapäisesti käyttäytyvän pukin kanssa.



Piha oli jälleen täyttynyt myyjistä, joilla oli kojuissaan monenlaisia herkkuja ja taitavasti tehtyjä käsitöitä moneen makuun.



Margo huikkasi meidät mukaansa katsomaan muutama päivä aiemmin kuoriutuneita pihan tipuja, ja niinpä seurasimme häntä Viivin piipittäessä tarmokkaasti nokka vanhan synnytyssairaalarakennuksen suuntaan. Sisällä tipuja ei tarvinnut kauaa haeskella - ne olikin helppo löytää, sillä kaikki muutkin halusivat nähdä ne. Jostain syystä Viivi kuitenkin piipitti vain entistä vaativammin.
- Tiput taitavat olla liian korkealla Viiville, minä sanoin.
Margo ratkaisi ongelman nostamalla kaikista suloisimman tipun kämmenellään paremmin nähtäväksi.



Vanhassa synnytyssairaalassa on monen yrittäjän myyntitilat Pääsiäispihan ja muiden tapahtumien ulkopuolellakin. Nyt myyjät olivat saaneet seurakseen paitsi tipuja, myös aivan valtavan suloisia pupusia. Pääsiäistunnelmaan olikin varsin helppo päästä - pupuja oli nimittäin oikein kunnon pesue.



Yksi pupuista halusi ehdottomasti leikkiä pääsiäispupua rairuohossa.



Pääsiäispihan vieraat saivat nauttia paitsi eläinten suloisuudesta, myös kauniista musiikista. Harpulla ja kantelella musisoi Olga, jonka soittoa on ennenkin kuultu Toivolan Vanhalla Pihalla. Soittaessaan Olga kiikutti jalallaan kantokopassaan nukkuvaa vauvaansa, joka oli vähintään yhtä suloinen kuin pihan eläinlapsetkin.



Myytävänä olevista tavaroista houkuttelevimpia olivat pisankamunat, joiden väriloistoa ei voinut kuin ihailla. Munia oli tarjolla kaikissa mahdollisissa väreissä.





Viivin alettua jälleen piipittää vaativasti siirryimme takaisin ulos.
- Ilmeisesti kaikkia eläimiä ei ole vielä nähty, minä arvelin.
Alberto oli perillä siitä, missä lampaat olisivat. joten lähdimme makasiinirakennuksille päin.

Ennen lampaita törmäsimme kuitenkin trulliin, joka soitti kitaraa ja lauloi aurinkoisella pihalla. Trullin esitys oli niin hauska, että Viivikin jaksoi kuunnella sitä hetken aikaa aivan hiljaa.



Myös makasiinit olivat täynnä myyjiä. Sillä aikaa kun Viivi ja Alberto tassuttelivat kohti lampaita, minä kurkistin hieman sisään.



Sitten minäkin pujahdin lampaiden luo. Ne näyttivät olevan varsin tyytyväisiä oloonsa ja lähinnä ihmettelivät, oliko meillä jokin hätä, kun tuijoitimme niitä niin kiinnostuneina. Yksi lampaista oli tosin kovin innokas ottamaan vastaan silityksiä Viiviltä.



Kierrettyämme pihan totesimme olevamme hieman nälkäisiä. Koska Kahvila Muistossa oli vielä lounasta tarjolla, menimme sinne lohikiusauksen ja salaatin äärelle.



Minä en tietenkään voinut lähteä kahviosta syömättä myös jotain makeaa. Kahvila Muistossa olikin tarjolla pääsiäiskakkua, joka oli oikein herkullista.



Ennen pihalta poistumista Alberton piti vielä hoitaa hieman täydennystä ruokakaappimme sisältöön. Vanhat tuttumme Pienikankaan tilalta olivat nimittäin saapuneet Pääsiäispihalle myymään ylämaankarjan lihatuotteita. Ajattelin Alberton tapansa mukaan ostavan makkaraa, mutta olin pudota yllätyksestä takamukselleni, kun kuulin hänen tilauksensa:
- Saisinko kaksi munuaista, puolitoista kiloa kulmapaistia, yhden naudan kielen, kolme karitsan kieltä, kaksi lampaan lapapalaa ja paketin grillimakkaraa.
- Mitä ihmettä! Mitä sinä aiot tehdä munaisilla ja kielillä? minä ihmettelin.
- Koska minulta jäi viimeksi Lontoossa steak and kidney pie maistamatta, ajattelin tehdä sitä itse. Kielet puolestaan keitän leikkeleeksi leivän päälle ja makkarat grillaan uudella grillilläni tänään saunan jälkeen. Lammas on varattu pääsiäiseksi, tietenkin.



Kuten tavallista, Albertolla oli kuin olikin suunnitelma valmiina, mutta minä olin yhtä kaikki edelleen jokseenkin mykistynyt. Oletettavasti meillä syödään varsin mielenkiintoisia aterioita lähipäivinä.