Toivotettuamme Oksapojalle hyvää jatkoa tassuttelimme vielä pienen matkan päästäksemme Kuopion taidemuseoon.
Tähän kohteeseen meidät veti suppeahko mutta sitäkin kiinnostavampi Risto Vilhusen 70-vuotisjuhlanäyttely. Risto Vilhunen on persoonallinen keräilijä-taiteilija, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Leonardo da Vilhu. Siksi ei ollut varsinainen yllätys, että miehen teoksiin kuului viittauksia erään toisen Leonardon tuotantoon. Teos "Leonardot" vuodelta 1993 koostui useammankokoisista raidallisista Vitruviuksen miehen mukaelmista.¨
Teos "Pop-ikoni" vuodelta 2012 sisälsi erikokoisia kankaita, joille oli maalattu Hämähäkkimiehen hahmo. Tällainen teos olisi melkoisen hieno sisustuselementti, mutta salimme taitaa olla liian pieni sille.
Kaikki Vilhusen teokset eivät kuitenkaan tuntuneet aivan omaan kotiin sopivilta. Sinänsä tämä "Kaksi muotoa" on ihan mielenkiintoinen, mutta se myös hämmentää sen verran, että on parempi jättää se taidemuseoon. Toisaalta pidän kyllä munakoisoista, joita nämä kaksi muotoa muistuttavat.
Vilhunen osoittautui varsin monipuoliseksi taiteilijaksi, ja näyttely olikin hienosti laadittu siinä mielessä, että vaikka tilaan ei mahtunut mahdotonta määrää teoksia, taiteilijan eri puolet tulivat hyvin esille. Näyttelyssä oli mm. muotokuvia, veistoksia ja tämä hauska kaupunkinäkymä nimeltään "Kubistinen Kuopio". Teos on vuodelta 1963, joten en ota kantaa, kuinka hyvin se muistuttaa sen ajan Kuopiota, mutta kovin kubistinen se kyllä on.
Kolmas tutustumiskohteemme oli VB-valokuvakeskus, joka sijaitsi aivan ihastuttavassa keltaisessa puutalossa.
Valokuvakeskuksessa oli näyttely "The Groovy Kind of Life", jossa oli esillä Mark Haywardin kokoelman valokuvia tunnetuista henkilöistä. Hayward on lontoolainen keräilijä, jolla ainakin tämän näyttelyn perusteella on varsin kiintoisa valokuvakokoelma.
Valitettavasti näyttelyssä ei saanut kuvata, joten en saanut otettua kuvaa valokuvasta, jossa nuori Marilyn Monroe näyttää kieltä tai kuvasta, jossa hippimäinen John Lennon esittelee jalkopohjiaan. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, olisin saattanut ostaa - näyttely oli tosiaan myyntinäyttely - valokuvan nuoresta Madonnasta, jota teinikarhuna fanitin vahvasti.
Kolmen näyttelyn jälkeen olimme varsin tyytyväisiä päivän antiin. Ennen kotiin lähtöä piti vielä pyörähtää katsastamassa Kuopion hienoa kauppahallia.
Kauppahalli oli tietenkin kovasti mieleeni, sillä se on keltainen ja mielenkiintoisen muotoinen. Pikku torneineen sen voisi kuvitella vaikkapa linnaksi.
Lähempää katsottuna kauppahallista paljastui mielenkiintoisia eläimellisiä yksityiskohtia. Seinää pitkin oli kulkemassa sammakko ja ovia vartioivat vihreät lepakot.
Albertoa harmitti hieman, ettei hän päässyt Kuopioon katsomaan Risto Vilhusen näyttelyä - onhan hän jo hyvän aikaa ihaillut Leonardo De Vilhun boheemia elämäntapaa nähtyään hänestä kertovan dokumenttielokuvan jokunen vuosi sitten. Satuimme kuitenkin hieman myöhemmin olemaan matkalla Etelä-Suomessa, jossa oli myös Vilhuseen liittyvä näyttely - esillä ei tosin ollut taiteilijan taidetta vaan keräilykokoelman parhaita paloja otsikolla "Hullun keräilijän aarteet". Paikkana oli Vantaan kaupunginmuseo.
Näyttelyssä ei ollut valtavaa määrää huoneita ja esineitä, mutta se oli huolellisesti ja miettien koostettu ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Meidät toivotti tervetulleeksi sukulaisemme.
Eräs Risto Vilhusen kiinnostuksenkohteista ovat ikonit, mikä tietenkin innosti minua kovasti. Saimme tietää, että piispa Arseni on Risto Vilhusen ystävä, ja voin hyvin kuvitella miehet vaihtamassa ajatuksiaan Vilhusen kokoelman ikoneista. Niissä taitaakin riittää keskustelemista, sillä Vantaan Sanomien mukaan Vilhunen omistaa yli 700 ikonia.
Ensimmäisenä törmäsimme Johannes Kastajaa - tai hänen päätään - esittävään ikoniin.
- Hyytävä, minä totesin.
- Johannes Kastaja näkyy esiintyvän aivan yhtä usein irtopäisenä kuin kiinni olevan pään kanssa, Alberto laskeskeli.
- Hah, tuolla on Picasso! Alberto huudahti yhtäkkiä.
Olimme moneen otteeseen ihmetelleet, kuinka Vilhunen saattoi omistaa maailmankuulujen taiteilijoiden, kuten Pablo Picasson teoksia, ja tietenkin odotimme näkevämme Picasson kädenjälkeä myös Vantaalla. Emme joutuneet pettymään. Picasson grafiikan lisäksi esillä oli mm. Chagallin taidetta.
Ikoneitakin oli näytteillä tietysti enemmän kuin yksi. Otos oli varsin edustava.
Mielenkiintoisin näyttelyssä esillä olleista ikoneista oli Jumalanäiti-ikoni, jollaista en ollut ennen nähnyt.
- Kuka tuo mies tuossa vasemmalla on? Alberto ihmetteli.
Minun oli pakko myöntää, ettei minulla ollut aavistustakaan. Pitänee kysyä ikonimaalauksenopettajaltani, kun kurssimme taas ensi kuun loppupuolella alkaa.
Ikonien viereltä löytyi myös maalaus, jonka sanottiin olevan Pablo Picasson käsialaa.
Näyttely jatkui rakennuksen yläkerrassa. Siellä saimme nähdä kokonaisen seinällisen ristejä ja muita uskonnollisia esineitä. Yhdessä ne olivat näyttävä näky.
Risto Vilhusen kokoelmassa oli myös miniatyyrimaalauksia, joilla on Vilhusen kotona erikoinen säilytyspaikka: wc. Tunnistimme maalauksista monia tuttuja historian hahmoja, mm. Napoleonin ja Marie Antoinetten.
- Meidänkin kylpyhuoneemme seinälle voisi harkita jotain samankaltaista, minä esitin.
Alberto näytti kuitenkin siltä, ettei haluaisi välttämättä kököttää pöntöllä Napoleonin valvovan katseen alla.
Näyttelyn viimeisessä huoneessa oli esineitä eri puolilta maailmaa, mm. keramiikkaa.
Ennen poistumistamme poikkesimme vielä museokaupassa, josta Alberton mukaan tarttui pieni munniharppu.
- Soittajatoverini Ancient Bear Cultissa käskivät minun hankkia lisää muinaissoittimia, oli Alberton selitys ostokselleen - jota hän ei ikävä kyllä malttanut sitten olla rämpyttelemättä kotimatkan aikana.
Viime postauksissa on esitelty urakalla ikoneita. Seuraavalla kerralla keskitymme johonkin muuhun. Teemme kyllä matkan muinaiseen aikaan mutta jätämme maalaukset rauhaan. Mutta siitä enemmän ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti