Hupsis, arvonta meinasi unohtua!

Kun tässä itse täyttelin vuosia, kävi niin, että blogini synttärit jäivät hieman varjoon. Mutta totta se on! Blogini täytti viime perjantaina kolme vuotta. Koska synttäriarvonta on järjestetty kahtena edellisenäkin vuonna, samoin tehdään nyt. Palkintona on tekemiäni mattoja ja tyynyjä.

Ensimmäinen palkinto sisältää kiinalaiskuvioisen maton sekä sen väreihin sopivan tyynyn. Toiseen palkintoon kuuluu vihreäsävyinen matto ja vihreä tyyny. Kolmannen palkinnon voittaja saa kukkaköynnöksellä reunustetun vaalean maton sekä sen väreihin sopivan tyynyn. Kaikki palkinnot löytyvät seuraavasta kuvasta:



Matoissa on käytetty Anna-Carin Betzénin malleja. Ruusukuvioiseen olen soveltanut itse kulman, sillä kuvio ei alun perin sitä sisällä. Tyynyihin olen käyttänyt malleja, jotka löytyvät Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua.

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin viimeistään 8.4. puoleenyöhön mennessä tähän postaukseen. Samalla voit kertoa, mitä matkakohdetta suosittelisit minulle ja Albertolle. Matkakohde voi olla Suomessa tai muualla maailmalla, kaikkien tuntema paikka tai tuntematon kohde.

Arvonnan tulokset julkaistaan viimeistään 10.4. Hyvää arpaonnea kaikille!

- - -

Oops – almost forgot the draw!

I was so anxious about having my birthday so that I nearly forgot another one – the one of this dear blog of mine. Can it really be true, three years already? However, as in previous years, it is time for a draw.

This time we will have three carpets and pillows as prizes for the three lucky participants. The carpets have been made according to the patterns from Anna-Carin Betzén. The patterns for the pillows are from the book 200 Crochet Blocks for Blankets, Throws, and Afghans by Jan Eaton.

You can enter the draw by leaving a comment into this blog entry by the midnight April 8th. And while you’re at it, you can also recommend a place worth visiting for me and Alberto.

Karhutkin vanhenevat

Viime perjantaina täytin jälleen vuosia. Alberto oli järjestänyt minulle yllätyksiä oikein olan takaa. Ensin hän oli kutsunut kaikki ystävämme kakkukahveille. Aikuiset maistelivat salissa kirsikkakakkua ja kahvia.



Lapset puolestaan joivat keittiössä mehua. Alberto oli varannut heitä varten myös Brunbergin suukkoja sekä kaikkien suosikkeja englanninlakuja, joita Viivi olisi halunnut tarjota leikkikirahvilleenkin.



Kun vieraat olivat lähteneet ja ilta saapui, Alberto paljasti, että aikoi valmistaa minulle neljän ruokalajin illallisen kunnon italialaiseen tapaan. Mamma mia!

Alkupaloiksi Alberto tarjosi marinoitua maissia, oliiveja, fetaa sekä aurinkokuivattua tomaattia. Nämä hän oli saanut vanhan harmaapäänallen muorilta. Lisäksi lautasella oli chorizoa ja artisokkaa.



Primo piattona Alberto tarjosi herkullista tryffelipastaa, jonka seuraksi hän oli paistanut herkkusieniä. Yksinkertainen mutta ihastuttava pastaruoka!



Secondo piattona oli paistettua karitsaa sekä verdura mista, erilaisia uunissa paistettuja kasviksia. Voi kuinka mureaa karitsa olikaan!



Dolcena söimme tällä kertaa suolaista emmekä nimen mukaisesti makeaa. Juustot kruunasivat ateriamme.



Voitte arvata, että Alberto teki ateriallaan vaikutuksen – vaikka eihän tuon karhun tarvitsisi, kun on tehnyt minuun vaikutuksen jo ajat sitten. Syntymäpäiväni oli ikimuistoinen, koska tämän lisäksi Albertolta oli karannut Vespa käsistä myös lahjoja ostaessa. Sain mm. ihanan sydänhelmen, jota voin tästä lähtien kantaa joka päivä ranteessa mukanani.

Ti amo, Alberto!

- - -

Getting older

It was my birthday again on last Friday. Alberto had arranged all kinds of surprises for me as a celebration. First, he had invited all our friends for a birthday reception in the afternoon. While grown-ups were having some coffee and cake in the living room, the kids were having their own party in the kitchen with some juice, liquorice allsorts and chocolate.

After the guests had left, Alberto revealed yet another surprise – he was about to prepare a traditional Italian four-course dinner. Mamma mia!

We started with antipasti: marinaded corns, olives, feta cheese and sun dried tomatoes that Alberto had got from the Old Grey Bear’s missus and some artichoke and chorizo salami. As primo piatto Alberto served some truffel taglione pasta with quickly grilled champignon mushrooms and some garlic and olive oil. The recipe was very simple but what a heavenly taste! As secondo piatto we had some grilled lamb with some grilled vegetables as contorni. And then there was some cheese as a dessert.

I was very impressed of chef Alberto’s abilities – even if we have been together quite a long time already. He had also brought me some nice presents, like silver pearl with heart motifs.

Ti amo, Alberto!

Kevättalven touhuja

En ole ikäväkseni ehtinyt kiireiden takia päivittää tätä blogiani pitkään aikaan. Olemme kuitenkin puuhastelleet monenlaista. Albertolla on ollut paljon äänitys- ja kuvaustehtäviä, mutta olemme toki ehtineet harrastella yhdessäkin kaikenlaista. Nyt oli tarkoitus esitellä viimeinkin viimeiset joulukalenterivaihtojen ihanuudet, mutta kuinkas ollakaan… Kuvat, jotka tavaroista oli otettu, ovat hävinneet jonnekin kaikessa kiireessä. Siispä palaamme asiaan, kun kuvat löytyvät.

Onneksi elämässämme on ollut kaikenlaista mukavaa myös joulun jälkeen, joten kerrottavaa riittää. Helmikuussa kävimme katsomassa Kylie Minogueta Helsingissä. Olemme nähneet Kylli-tädin kerran aiemmin, joten tiesimme, että hänen show’hunsa ei tarvitse pettyä. Värikästä menoa olisi luvassa!



Konsertissa oli kreikkalainen osuus, ja Kylli-täti rupesi oikein jumalatar Afroditeksi sekä ratsasti komealla Pegasoksella. Tuollaisen kyytiin minäkin olisin voinut lähteä!



Lavassa oli pitkä lähemmäs yleisöä kiertävä catwalk. Sitä pitkin Kylli-täti kiskottiin vaunuissa, joissa seisten hän sitten lauloi.



Kappaleen Slow kohdalla kitamme loksahtivat auki, sillä Kylli-täti nousi ilmaan omituisessa pyörivässä laitteessa, jonka reunoilla makaavat tanssivat heiluttivat sulkia. Tämä oli jopa Alberton mielestä hämmästyttävää.



Kylli-tädin taustalla oli – kreikkalaisen temppelin piilossa tosin – videoseinä, johon heijastui milloin mitäkin mielenkiintoista. Yksi omista suosikeistani oli valtava naisen ja mustekalan yhdistelmä.



Hämmästyimme lisää, kun Kylli-täti lensi enkelin selässä. Sen jälkeen hän esitti Eurythmicsin kappaleen Must Be Talking to an Angel, joka kuulosti komealta.



Konsertin loppuhuipennus oli hurja! Kylli-täti lauloi jonkinlaisessa suihkulähteessä ympärillään mm. varsin taitavia ilma-akrobaatteja. Olipa mainio konsertti kaikkinensa, etten sanoisi!



Uusia tuttavuuksia ilmestyy tänne meille vähän väliä (muistanette esimerkiksi Kyöstin). Vajaat pari viikkoa sitten tutustuimme pieneen kilpikonnaan, jolla ei ollut edes nimeä, niin pieni hän oli. Katsoimme parhaaksi, että annamme hänet Stadinallen hoiviin – tällä kun sattui olemaan syntymäpäiväkin. Stadinalle nimesi kilpikonnan oitis Elphabaksi Wicked-musikaalin vihreän noidan mukaan. Elphaba on hieman ujo, mutta uskon, että hän on kotiutunut Stadinallen luo oikein mainiosti.



Kun laskiainen tuli, Alberto syöksyi etsimään sopivaa kelkkailumäkeä – olimme nimittäin saaneet kelkan joulukalenterivaihdossa Sinikalta. Onneksi Laajavuoren laskettelurinne ei ole kaukana, ja siinä vieressä on mukava pulkkamäki. Alberton edellisestä kelkalla laskemisesta oli sen verran kauan aikaa, ettei hän viitsinyt edes valittaa siitä, että itse asiassa mäen pitäisi olla hurjempi.



Alberton kelkkailun lisäksi olemme muutoinkin ulkoilleet, koska välillä on ollut oikein ihana keväinen auringonpaiste. Ilmassa voi aistia romantiikkaakin.



Alberto onnistui vielä houkuttelemaan minut jäälle. Olin varma, että pian se pettää tassujemme alta, mutta Alberto oli oikeassa: kyllä jää oli vielä hiihtolomalla kestävää. Mutta en tiedä, uskaltaisinko mennä sinne enää uudelleen. Tässä näette kuitenkin meidät järven jäällä.



- - -

Waiting for the spring

I am sorry for not blogging for quite a while – we have been just too occupied with the trials of the every day life. In addition to that, Alberto has had a lot recording and photographing assignments in his paws, but luckily we still have been able to spend some quality time together.

One thing we managed to experience together was the recent concert of Kylie Minoque in Helsinki. We had seen her performing before, so we knew to expect a stellar show – and we were not dissappointed. The concert was divided in thematic segments, starting with the one based on the Greek mythology, having Kylie appearing as Aphrodite and riding Pegasos, the winged horse. She also took a glamorous chariot ride round the catwalk.

We also got to see air acrobats, a weird raising and spinning platform that resembled a flower when the dancers were waiwing their feathers (this one surprised even Alberto), a lot of interesting moving images on the video screens and an angel that carried Kylie on his back before she got down to perform Eurythmics cover song “Must Be Talking to an Angel”.

The climax of the concert was breathtaking – Kylie was singing in a fountain that was partially made up of dancers and acrobats! Please take my word for it – this was an amazing concert.

Back at home we got acquainted with a nice turtle. She was so small that she didn’t even have a name. We thought it was best to ask our friend Stadinalle to look after her. Stadinalle gladly accepted, probably because it happened to be her birthday on that very day. She also named the turtle as Elphaba according to the green witch of the musical Wicked.

Otherwise we have been trying to enjoy the bright and refreshing winter days. Alberto has been keen on trying out the new sled we got from Sinikka on the Christmas swap. Luckily there is a suitable hill almost on our backyard. We have also been taking long walks on the ice of a nearby lake and meadows. The weather has been mostly good, sunny and warm, with a bit of romance…

Ps. I know I promised an entry about the last batches of the presents from the Christmas swap but unfortunately the photos of all those goodies have disappeared! We are anxiously looking for them everywhere and we will get back with them as soon as we find them.

Viivin uusi leikkikaveri

Maria ja Sergio lähtivät viimein takaisin Italiaan, ja pian huomasimme, että Viivi oli hieman allapäin.
- Sen täytyy johtua siitä, ettei hänellä ole enää niin montaa leikkikaveria, Alberto totesi minulle.

Pian asiaan löytyi apu. Victoria Björnhufvud kertoi, että oli koulussa tutustunut Gootin ja Tin pikkusiskoon Freijaan. Koska Goot ja Tikään eivät olleet pitkään aikaan käyneet meillä kylässä, päätimme kutsua heidät ja Freijan vieraisille. Myös Victoria saapui innokkaana uusiin leikkeihin.



Menimme Gootin ja Tin kanssa keittiöön keittämään teetä, ja lapset jäivät saliin leikkimään. Vähän ajan päästä salista kuului ääniä. Ihme viuhunaa, minä ajattelin ja kurkkasin ovesta. Freija ja Victoria pyörittivät Viiville hyppynarua!



Olimme varustautuneet Alberton kanssa ystävänpäivänviettoon, mutta näköjään se oli muistettu muuallakin, nimittäin Lohjan suunnalla. Saimme sieltä ihastuttavan romanttisen nallekortin. Kiitoksia kovin paljon!



Alberton päivä oli osin hieman levoton, sillä hänen puhelimessaan seikkaili aamupäivästä asti tuntematon jääkarhu. Lopulta paljastui onneksi, ettei hän ollut kovin vihamielinen vaan kaipasi vain uutta kotia ja uusia ystäviä. Jääkarhu esittäytyi Kyöstiksi, ja hän vaikutti kaikin puolin mukavalta tuttavuudelta.



Jätimme Gootin ja Tin lapsenvahdiksi ja piipahdimme kaupungilla syömässä. Päädyimme Old Brick’s Inniin, jossa oli ilmeisesti ystävänpäivän kunniaksi ilmestynyt uusi ruokalista. Mutta kuten arvata saattaa, sananlaskujen ystävänä päädyin klassikkoannos muikkuihin, sillä vanhassa vara parempi.



Alberton ruoka oli lihaisampaa, mutta annoin hänelle muikkumaistiaisen. Ystävänpäivä sujui kaikkinensa mukavasti, ja vaikutti siltä, että kotiin jääneilläkin oli ollut kovin mukavaa. Ainakin Viivi naureskeli vielä unissaankin.

- - -

Vivian’s new friend

Maria and Sergio had to finally leave back to Italy and soon after that we found Vivian to be a bit melancholic. Alberto figured out that it must be because she didn’t have so many playmates anymore. Fortunately Victoria Björnhufvud came up with an idea to cheer up Vivian for the Valentine’s day. Victoria had got friends with Freya, the little sister of Goth and Ti, at the school and she suggested that we should ask if Freya could join Vivian and herself for some quality time together.

This was an excellent idea as it had been a while since Goth and Ti had visited us, so we got a nice opportunity to see them again, too. While the kids were playing in the hall, we adults had some tea in our kitchen. However, after a while I started to hear some humping from the living room and had to take a look what was going on. To my surprise I found Vivian, Victoria and Freya skipping the rope!

There were other nice surprises for us on the Valentine’s day. First, we got a beautiful card from our regular reader from Lohja again – thank you so much! We also got to know an ice bear called Kyösti who was looking for a new home and new friends. Needless to say he was welcome to take place on our sofa.

As Goth and Ti promised to look after the kids for a while, me and Alberto managed to have a dinner together in a fashionable down-town pub Old Brick’s Inn in the evening. A very nice Valentine’s day indeed.

Ihan oikeaa pizzaa, vihreyttä ja Väinölä livenä

Teatterireissu Turkuun ei ollut meille vielä tarpeeksi, joten kun Maria ja Sergio lupautuivat hoitamaan Viiviä parin päivän ajan, suuntasimme oitis Helsinkiin kulttuurimatkalle. Samassa yhteydessä ajattelimme testata maanmiestemme ravintolaa Il Duettoa, joka sijaitsee Kampissa. Olimme lukeneet Helsingin Sanomista, että siellä pizzantekoon suhtaudutaan asian vaatimalla hartaudella. Mukana ruokaelämyksessämme oli Stadinalle.

Koska antipastot ovat italialaisen keittiön helmi, emme jättäneet niitä väliin tälläkään kertaa. Stadinalle valitsi hauskat kesäkurpitsarullat, jotka oli täytetty juustolla ja lohella tai kinkulla.



Me Alberton kanssa otimme puolestamme antipasto miston. Alberto tiedusteli ensin hyvinkin tarkkaan, mitä se sisältää. Mortadellasta ei kuulemma pidetä Suomessa kovin paljon, joten sitä ei valikoimassa ollut. Valittamisen aihetta meille ei kuitenkaan jäänyt: annos oli kaunis ja sisällöltään monipuolinen sekä maukas.



Minä söin pääruuaksi pizza biancon, jonka päällä oli rukolaa, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja parmankinkkua.



Alberto ei voinut vastustaa vanhaa kunnon Capricciosaa. Pizzan syötyään hän oli sitä mieltä, että se oli selkeästi italialaisin pizza, minkä hän on Suomessa saanut syödäkseen.



Itse asiassa Alberto oli niin tyytyväinen ruokapaikan valintaan, että hän kävi seuraavana päivänä maistamassa toistakin Il Duetton pizzaa, nimittäin Napoletanaa.



Illalla vuorossa oli kulttuuriosuus. Kävimme katsomassa Wicked-musikaalin Helsingin kaupunginteatterissa. Päähenkilö oli epäilyttävän vihreä…



Musikaalin pääosien esittäjät Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko lauloivat lumoavasti ja olivat muutenkin mainioita rooleissaan. Sen sijaan olisimme halunneet esitykseen vielä lisää taikuutta ja suuremman roolin ilma-akrobaateille.

Alberto oli sunnuntain kovin varattu, mutta minä suuntasin Kansallismuseoon, koska tiesin, että siellä olisi mahdollisuus kurkistaa Väinölän elämään. Kansallismuseossa on nimittäin parhaillaan Unelmien koti -näyttely.

Ovenpielessä oli vastassa varsin näyttävä sukulainen.



Kansallismuseon aulassa sain tutustua Akseli Gallen-Kallelan kuviin, jotka näyttivät hämärästi tutuilta. Ai niin, nämähän ovat sieltä Kalevalasta.





Uskomatonta kyllä Kalevalan miehet olivat valmiita tekemään naisen saadakseen mitä tahansa. Mahtaa tuo kyisen pellon kyntäminenkin olla vaarallista puuhaa…

Sitten pääsinkin itse asiaan. Näyttelyn kuukauden nukkekoti oli Paula Purhosen omaisuutta. Siellä vallitsi rauhallinen vanhanajan tunnelma. Tässä näette nukkekodista yksityiskohdan:



Näyttelyssä oli paljon nähtävää, mutta ei voi mitään - Maria Malmströmin Väinölän näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa oli huippukokemus!



Väinölän jokaisessa huoneessa oli niin paljon yksityiskohtia, että taloa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.



Nukkekotien lisäksi Kansallismuseon näyttelyssä oli kiintoisia nukkekodin esineitä, joita ei ollut sijoitettu mihinkään taloon. Näyttelyn vanhimpia esineitä olivat nuo etualalla näkyvät hopeaesineet.



Näyttelyn hurjin esine oli kuitenkin tässä:



Uskokaa tai älkää, tämä talo - ja sen katolla vartioiva koira - on veistetty mammutinluusta! Tähän ei kyllä osaa sanoa mitään.

Pian Helsingin-matkan jälkeen Alberton oli lähdettävä työmatkalle Saksaan. Minä jäin kotiin edelleen kylässä olevan Marian ja Sergion seuraksi.



Alberton lähtiessä Maria muistutti, että emme ole vieläkään esitelleet kaikkia joulukalenterivaihdon luukkuja. Se on luvassa ensi kerralla.

---

Real pizza, green ladies and a famous doll-house

The theater trip to Turku was not able to satisfy our hunger for culture completely. So, when Maria and Sergio offered to look after Vivian for a few days, we immediately took the opportunity to take a weekend off in Helsinki.

We started by trying out a promising Italian trattoria Il Duetto as we had heard that they are taking their business seriously, especially what comes to making pizza. Our friend Stadinalle joined us for this culinary expedition.

And what an expedition it was. We started with lovely made antipasti. Stadinalle chose some zucchini rolls filled with cheese, salmon and ham, where as I myself and Alberto wanted to sample more tastes and chose traditional antipasti misti. For the main course we had pizze. I had pizza bianco with fresh rucole, Mozzarella, cherry tomatoes and Parma ham. Alberto couldn't resist the traditional pizza Capricciosa and after the meal he declared that this has been the best pizza he had been
served in Finland ever. Alberto was so happy about Il Duetto's pizzas that he went there also the next day to try out their pizza Napoletana.

After the pizza we headed to the City Theater of Helsinki to see the famous musical Wicked. I was initially a bit suspicious about it because of the green protagonist, but after the show I was quite satisfied.

Alberto had made some arrangements of his own for Sunday, so I took the opportunity to visit The National Museum of Finland on my own. The impressive paintings by Akseli Gallen-Kallela portraying famous scenes from the Finnish national epic Kalevala greeted me on the main hall. The main reason for me to visit the museum, however, was "Dream Homes" exhibition that included Maria Malmström's famous doll house called Väinölä. Seeing the house in real life was an unforgettable experience for me - I had been admiring it in photos for so long.

In addition to doll houses there were also many other interesting artefacts like some fine silver ware and a miniature house carved of the Mammoth bone!

A few days after the trip to Helsinki, Alberto had to leave for a business trip in Germany. I had to stay home, but fortunately Maria and Sergio are still here to keep me company. Maria also pointed out, that I haven't blogged about the last batches of the presents I got from the Christmas calendar swap, so that's what we will tackle next time.

Välipäivien ja uudenvuoden touhuja

Vittorio ja Giulia olivat kovin odottaneet, että pääsevät leikkimään Viivin kanssa. Jouluna tämä toive viimein toteutui. Viivi oli innoissaan uudestaan junastaan ja lastasi sen heti täyteen matkustajia.



Vieraamme nukkuivat jälleen siskonpedissä ullakolla, ja Viivi vaati, että myös hänen sänkynsä kannetaan sinne, jotta hän saa nukkua uusien ystäviensä kanssa. Niinpä Alberto ja Sergio ryhtyivät roudauspuuhaan. Viivi seurasi tarkasti rappusista, että kaikki sujui asianmukaisesti.



Albertolla oli vielä hyvin muistissa Roberton viimevuotinen purnaus aamupalaksi tarjotuista kinkkuleivistä. Niinpä hän oli tänä vuonna varautunut valmistamaan kaikkien aikojen kinkkumunakkaan. Munakkaassa oli kinkunpalojen seurana paprikaa ja stilton-juustoa.
- Molto bene, hykerteli Roberto munakasta maistellessaan.



Koska ilma oli mainio, päätimme uskaltaa jättää lapset urhoiden hoiviin ja lähdimme naisten kesken ulos.
- Onko täällä aina näin paljon lunta? Giovanna kysyi ihastuksissaan.
- No ei aivan, minä vastasin, eivätkä kaikki ole lumesta edes kovin innoissaan.
Mutta me olimme. Oli ihanaa, kun ei ollut kovin kylmä mutta maisema näytti kuitenkin ihastuttavan talviselta, suorastaan satumaiselta.



Uudeksivuodeksi Roberto perheineen lähti takaisin Italiaan. Sergio ja Maria jäivät vielä seuraksemme, ja Albertolla olikin heti ohjelmaa heidän päidensä menoksi. Hän oli nimittäin jo lokakuussa varannut meille liput Turussa esitettävään Les Miserables -musikaaliiin. Arvatkaapa vain, pidättelikö häntä mikään.
- Musikaali esitetään ruotsiksi… minä yritin.
- Jättetrevligt! huudahti Alberto ja kiiruhti ottamaan vielä pari tukiopetustuntia ruotsin kielessä Victoria Björnhufvudilta.



Åbo Svenska Teaterin Les Misarables oli elämys. Alberto oli aivan innoissaan - niin innoissaan, ettemme me muut oikein päässeet hehkuttamaan esitystä, vaikka yhtä lailla pidimme siitä. Erityisesti Alberto oli mielissään siitä, että kaikkien roolien esittäjät todella osasivat laulaa. Cosettea lapsena esittänyt tyttö oli niin hellyttävä, että kyynel meinasi tulla silmäkulmaan.



Löysimme myös Turusta hauskan jouluikkunan. Siinä näytti olevan lumen alla koloja, joissa tapahtui jotain…



Kun menimme lähemmäs, näimme metsäneläimet puuhailemassa jouluisia askareita. Siili oli herkkujen äärellä…



… ja ketut paketoivat lahjoja.



Saimme mainion vinkin siitä, missä Turun kaupungin uudenvuodenilotulitusta kannattaa seurata ja katselimmekin sitten puolenyön aikaan Teatterisillalla kuono kohti taivasta. Ja kyllä ilotulitus oli komea!





Näiden kuvien myötä kaikille toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää vuotta 2011!

- - -

After the Christmas, a new year

Vivian, Giulia and Vittorio spent the whole Christmas holiday playing around the house. Vivian was so happy about her new friends that she insisted her bed to be carried into the attic where the guests were lodging so that she can sleep with Giulia and Vittorio.

Alberto had not forgotten Roberto’s complaints about the ham sandwiches that were served as breakfast last year. This time he invented a more creative way to serve the left-over ham by using it as a filling for omelets with some bell peppers and the Stilton cheese.

As the gentlemen were looking after the kids, we bear ladies got the opportunity to take a walk in the nearby wood to catch some fresh air.
- Is there always so much snow, asked Giovanna, who was very enthusiastic about the white Christmas.
- Well, not always, and there are also people who do not like about it when there is, I answered.

Unfortunately Roberto, Giovanna and the kids had to leave back to Italy just before the New Year, but Sergio and Maria are staying with us a little bit longer. Alberto had planned some special programme for us for the New Year – he had procured tickets for the Les Miserables musical in Turku! The Åbo Svenska Teater had managed to stage a delightful production of this favorite musical of Alberto and it didn’t bother us at all even if it was in Swedish.

While in Turku we also managed to see some cozy window displays and witnessed the fireworks celebration of the New Year.

Happy New Year to all of you!