Syksy on satoinen

Syksy on sekä minusta että Albertosta ihana vuodenaika. Niinpä olemme taas hieman kävelleet ulkona ja katselleet ympärillemme. Tänä syksynä on ollut todella paljon niin ihania pihlajanmarjoja...



... kuin terhakan punaisia puolukoitakin.



Kuulimme, että metsistä löytyy myös paljon sieniä, ja siksipä lähdimme sienikorien kanssa matkaan.



Joskus kun olin pikkukarhu, vanha harmaapäänalle ja hänen muorinsa opettivat minua tunnistamaan sieniä, mutta en ole kuitenkaan siinä kovin hyvä. Siksipä olenkin hyvin tarkka sienten kanssa, etten vain syö myrkkysieniä. Valmistan syötäväksi vain aivan tuttuja sieniä, ja mieluiten sellaisia, joita ei tarvitse ryöpätä.

Tämä söpö sieni on kuitenkin mielestäni karvalaukku, joka ryöppäyksen jälkeen on esimerkiksi suolattuna oikein maukas sieni. Vanha harmaapäänalle voi varmaan kommentoida, tunnistinko oikein.



Näimme metsässä myös valkoisen sienen, joka näytti hyvin epäilyttävältä. Emme uskoneet sitä oikeaksi ruokasieneksi, mutta halusimme kuitenkin oppia tunnistamaan sen. Laitoimme sen erilleen muista sienistä.



Kotona otimme sienikirjan esiin. Tulimme siihen tulokseen, että valkoinen sieni on hyvin myrkyllinen, eikä sitä missään nimessä pidä syödä. Mutta onneksi löysimme myös tatteja ja kantarelleja.



Ja tiedoksi kaikille, jotka haluavat yhtä herkullisia sieniä, Mirjan sienipaikasta näitä löytyy.

Kuten kuvasta näkyy, olen myös purkittanut hilloja. Tein vaapukkahilloa Muumimamman tapaan, lakkahilloa ja pihlajanmarjahyytelöä. Talvella kelpaa sitten paistella lettuja, kun on tällaiset seuralaiset niiden keralle.

Lopuksi voisin vielä esitellä uuden ystävämme: Pöydänjalan vieressä istuskeleva pupu päätti muuttaa meille Tampereelta. Ilmeisesti meillä on aika hyvät oltavat, koska vähän väliä joku uusi asukas haluaa asettua taloomme asumaan.

- - -

Both me and Alberto like autumn. This year there has been a lot of rowan and lingonberries. And mushrooms. So we took our baskets and headed into the forest to see if there was anything for us to pick. I am usually very careful to pick only such mushrooms that I know but this time I also picked up some other varieties. I put them aside so that I could check them at home from the literature. It turned out that the white mushroom I found was a very poisonous one. Despite this our trip to the forest proved to be fruitful otherwise: we did find a lot of berries in addition to the mushrooms and I have been making all kinds of jellies and jams of them.

And please welcome the newest member of our household – that small bunny in the last picture. It followed us from Tampere and wanted to move in after seeing our home. I think we have to take that as a token of appreciation...