Alberton suklaakiusaus

Victoria Björnhufvud kävi heti aamuaikaisella meillä virpomassa ja esittelemässä virpomispalkkaansa - valtaisaa pääsiäismunasaalista. Victorian lähdettyä Alberto muuttui jollain lailla levottomaksi.

Puuhailin keittiössä, kun yhtäkkiä kuulin ulko-oven avautuvan. Syöksyin ovelle. Siellä Alberto seisoi huivi päässään ja virpomavitsoja käsissään.



- Mitä ihmettä? minä kysyin hämmästyneenä.
- Ajattelin, että jos meillekin vähän suklaata… Alberto vastasi.
- Voi rakas Alberto, kyllä sinä taidat olla liian vanha virpomaan, minä sanoin. - Jää kotiin, niin keitetään teetä ja syödään kakkua.

Tämä ehdotus sai Alberton perumaan virpomisaikeensa. Täytynee kuitenkin hankkia hänelle pääsiäiseksi suklaamunia, jottei hän jää aivan ilman.



Hyvää pääsiäisen odotusta kaikille!

- - -

Sweet temptation of Alberto

Here in Finland they have a sweet tradition for the Palm Sunday: children dress themselves as little witches and roam the neighborhood, spreading happiness and good fortune with the slips of willow – and get rewarded with sweets. We got our share of this tradition when Victoria Björnhufvud visited us in the morning and showed us a huge basket full of sweets she had got already.

Alberto seemed somewhat uneasy after Victoria had left. I was busying myself in the kitchen when I heard that he went out. I hurried to the door and managed to catch him on the veranda. Alberto had tied a scarf around his head and had a few slips in his hand.

- What on earth are you doing? I asked him.
- I thought that I could get some sweets for us, too… was his shy answer.
- Oh dear Alberto, I think you are a tad too old for that. How about staying home with me for some tea and cake?

This offer was good enough to turn Alberto’s head. However, I have to make sure we have some sweets for the Easter so that he doesn’t get any more funny ideas.

Ja pääpalkinnon saa…

Arvonnan suuri hetki on koittanut! Määräaikaan mennessä kisaan ilmoittautui 21 osallistujaa. Kuten viime vuonnakin, pyysimme onnettareksi Victoria Björnhufvudin, jota ei kovin paljoa tarvinnut houkutella tehtävään – varsinkin kun palkinnoksi luvattiin englanninlakritsaa.

Victoria oli koulussa nähnyt kuvan jumalatar Justitiasta jakamassa oikeutta side silmillään, ja niinpä hän ehdottomasti vaati, että hänenkin silmänsä piti sitoa – pitihän kaiken sujua oikeudenmukaisesti. Virallisina valvojina toimivat Ingrid Björnhufvud ja Hauva.



Ja tässä ovat tulokset!

Ensimmäisen palkinnon saa Taina. Toinen palkinto löytää uuden kodin Saimin luota. Ja kolmannen palkinnon on voittanut Wiiks. Onnea, onnea, onnea! Jotta palkinnot löytävät perille, voittajia pyydetään ilmoittamaan yhteystietonsa sähköpostitse osoitteeseen olivia.orso(miukumauku-merkki)luukku.com.

Sitten vielä pieni tiedustelu. Lotte kyseli Alberton ruokaohjeiden perään. Samaa ovat kyselleet muutkin. Olen ehdottanut Albertolle oman ruokablogin aloittamista, mutta hän epäilee kovin, kiinnostaisivatko hänen reseptinsä ja kyökkifilosofiansa oikeasti ketään. Mitä olette mieltä? Kannattaisiko Albertoa kannustaa moiseen touhuun?

- - -

And the 1st prize goes to…

The great hour of the draw is at hand! We have received 21 sign-ups by the deadline. As last year, we invited Victoria Björnhufvud as our Ms. Fortuna. She accepted the invitation without hesitation – specially as we promised to reward her with some sweets.

Victoria had seen a picture of goddess Justitia dispencing justice blindfolded. Therefore she insisted that she had to cover her eyes with a bandage, too – everything should be carried out fairly. The procedure was supervised by her mother Ingrid and her dog Hauva.

And here are the results: The first prize goes for Taina. The second prize will find a new home by Saimi. And the third one goes for Wiiks. Congratulations! The winners are adviced to drop their contact information by email.

P.S. Yet another little enquiry for you my dear readers. Lotte asked if Alberto would share his recipes and the very same request have been made by others as well. I have suggested that Alberto should start his own blog about the topic, but Alberto is sceptical about the popularity of his recipes and kitchen philosophy. What do you think? Should I encourage or even push him more about it?

Kirjat saivat viimeinkin arvoisensa hyllyn

Olen ollut kova hamstraamaan kirjoja, mutta kirjahyllyä meillä ei vielä ole ollut. Nyt sellainen on kuitenkin hankittu, ja olen kovin ylpeä siitä, että maalasin hyllyn aivan itse. Alberto ihmetteli hieman sen vanhahtavaa ulkonäköä, mutta sanoin hänelle, että maalareilla on konstinsa.

Magnus Björnhufvud tuli auttamaan kirjahyllyn kantamisessa paikoilleen.
- Varo, Alberto, liiskannut sinne nurkkaan! minä hössötin hädissäni seuratessani tapahtumaa vierestä.
- Ei hätää, Magnus Björnhufvud rauhoitteli minua.



Kirjahylly saatiin peloistani huolimatta Alberton loukkaantumatta paikoilleen. Aloin innokkaasti asetella kirjojamme hyllyille. Sillä aikaa Alberto tarjosi Magnus Björnhufvudille oluen kiitokseksi avusta.



Lopuksi lienee syytä muistuttaa arvonnastamme. Sehän julistettiin alkaneeksi reilu viikko sitten. Ilmoittautuneita on jo monta, mutta vielä mahtuu mukaan. Arvontaan ehtii ilmoittautua, kunhan tekee sen ennen kuin koittaa 25.3. Jätä vain kommentti 14.3. kirjoitettuun postaukseen ja olet mukana.

- - -

A shelf worth the books

Despite the fact that I am an avid book lover (and buyer) we have been missing a proper bookshelf so far. But now we have one and I am very proud as I painted it all by myself. Alberto was wondering the antique look I managed to achieve but I told him that all great painters have their tricks.

Magnus Björnhufvud came to help us to move the shelf into its place on the corner of the living room. I was worrying that Alberto will crush under the shelf when they were carrying it but Magnus told me that there was no need to worry.

Finally the shelf stood in its place. I started to place our books into the shelf eagerly. Meanwhile Alberto brought some beer for Magnus as a token of gratitude for the help.

Ps. Don’t forget to participate the draw! To sign up, drop a comment to the entry written in March 14th.

Kauhuromanttinen syntymäpäivä

Täytin torstaina vuosia, ja Alberto oli heti aamulla muistanut minua ruusuilla, teellä, ihanalla Mirjan leipomalla suklaakakulla ja kahdella Tilda-käsitöitä sisältävällä kirjalla (Tildan kevät ja Tildan tapaan). Siinähän sitä riittääkin ompeluohjeita varmasti ainakin seuraavaan syntymäpäivään saakka.



Ilta sisälsi sekä romantiikkaa että kauhuromantiikkaa. Ensin kävimme syömässä Figaro-nimisessä ravintolassa. Emme olleet käyneet siellä kertaakaan kahdestaan, mikä on aika hassua, koska se sijaitsee kotikaupungissamme ja on yleisesti tunnettua, että se on hyvä ravintola.

Minä söin alkupalaksi Gouda-juustolla ja tomaatilla gratinoituja vihersimpukoita. Niiden päällä oli merikoralliheinää, joka oli aivan uusi tuttavuus. Herkullista!



Pääruuaksi minä valitsin hunajavoissa haudutettua fasaaninrintaa. En ollutkaan tainnut syödä fasaania aiemmin. Sen kanssa oli tarjolla punajuuriröstiä ja kermaista sherry-saksanpähkinäkastiketta.



Alberto mietti aika kauan kahden annoksen välillä, mutta lopulta hän päätyi ruisleivitettyyn naudanmaksaan. Sen seurana oli pekoni-ohrattoa ja erittäin vaaleanpunaista puolukkasabayonia. Alberto oli – kuten arvata saattaa – varsin tyytyväinen valitsemaansa annokseen. Tosin hän oli aivan varma, että olisi ollut tyytyväinen toiseenkin vaihtoehtoonsa, jos olisi sen valinnut – villisikaan. Maksa-annos näytti kuitenkin tällaiselta:



Jaksoimme vielä syödä jälkiruuaksi juustoja. On hieman vaikea keksiä, miten saisi kokoon herkullisemman aterian. Myös palvelu oli oikein hyvää. Yksi pieni epäily ravintolaa kohtaan kuitenkin herää. Sen listalla on käristettyä karhunpaistia! Epäilemme kuitenkin, ettei ravintola varsinaisesti ole karhuvastainen. Hevosvastainen se ei ainakaan ole, koska käydessäni naistenhuoneessa tapasin siellä tällaisen hevosen:



Romanttisen aterian jälkeen ajoimme lumisateessa Säynätsaloon, jossa Tanssiteatteri Kramppi esittää hyytävää Dracula-musikaalia. Siinä olikin sitten kauhuromantiikkaa kerrakseen. Esitys nostatti sopivasti karvat pystyyn. Siinä roikuttiin katosta, esitettiin varjokuvana hurja seivästyskohtaus ja myös avattiin eräs arkku aivan yleisön silmien edessä. Onneksi näyttämön reunalle oli laitettu valkosipuleita, ja ne olivat siinä – niin kuin taisin kuullakin jonkun sanovan – siksi, etteivät vampyyrit pääse katsomoon.



Näytelmä oli loistava huipennus syntymäpäiväni juhlinnalle. Toivottavasti seuraavienkin syntymäpäivien aikaan on tarjolla jotain tällaista.

---

A horrormantic birthday

Yesterday was my birthday and Alberto had busy morning building up the party. I got some roses, tea, chocolate cake and two books about Tilda handicrafts.

The evening was put together with romantic and gothic horror elements. Our first stop was the restaurant Figaro, which has a reputation as a very good and classy dining place. I started with gratinated mussels. There was also some seaweed which was a new acquitance for me. As a main course I had some pheasant braised in honey-flavoured butter with sherry-walnut sauce and beetroot rösti.

Alberto had difficulties on making decision between two choices but finally he settled with rye-breaded fried liver that came with breaked barley, balsamico sauce and lingonberry sabayon. Alberto was very satisfied with his choice but, on the other hand, I am sure he would have been equally satisfied with his other consideration - marinated wild boar fillet on a spit.

As a dessert we had a classic selection of cheese. Even if the food was great and the service excellent, there was one worrying detail in this restaurant: they had bear meat on their menu! However, we don’t think this is an indication of anti-bear attitude. One thing is sure, though: they definitely are not anti-horse, as I met one while I was bowdering my nose.

After the romantic dinner we moved on to Säynätsalo to see the Dracula musical performed by the Kramppi theatre and dance company. Now that was some excellent piece of romantic horror. It was terrifying enough to raise all my hair. We got to see some air acrobatics, impaling as a silhouette act and some open caskets. Luckily for us, there was some garlic in between the stage and the audience – most likely to prevent the vampires to get off from the stage, as someone wisely pointed out.

The musical was an exciting climax for my birthday celebration! I hope there will be something similar reserved for my next birthday, too.

Kaksi vuotta täyteen – on aika järjestää arvonta!

Blogini viettää jo 2-vuotissyntymäpäiviään 25.3. Siksi teemme juhlan kunniaksi samoin kuin 1-vuotissynttäreilläkin: järjestämme arvonnan!

Arvontaan voi osallistua jättämällä tähän postaukseen kommentin, jossa kertoo, mikä Olivia Orson salissa -blogin postauksista/aiheista/tarinoista on viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ollut kiinnostavin. Tietenkin kaikki nekin voivat osallistua, jotka eivät ole blogia niin kauaa lukeneet. Jos löysit blogin vasta nyt, kerro, mikä on ensivaikutelmasi blogista.

Arvontaan voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa. Osallistumisaika päättyy, kun on tultu keskiyöhön 24.3. Suomen aikaa (katso sushikello).

Arvonnassa arvotaan kolme palkintoa, jotka kaikki sisältävät Pienen karhukirjan sekä nallen. Lisäksi palkinnoissa on seuraavaa sisältöä:

Ensimmäinen palkinto sisältää Marian ohjeilla tehdyn vaaleanpunaisen ballerinamekon, kaksi vaaleanpunaista ruukkua ja Victoria Björnhufvudin suosittelemia englanninlakuja. Kokonaisuudessaan palkinto näkyy tässä kuvassa:



Toinen palkinto sisältää valkoisen ballerinamekon ja kaksi punaista ruukkua. Palkinto näyttää siis tällaiselta:



Kolmas palkinto puolestaan pitää sisällään tyynyn, joka on hieman omituinen yhdistelmä retroa ja romantiikkaa, sekä englanninlakuja. Kokonaisuudessaan se näyttää tällaiselta:



Arvonta suoritetaan 25.3. Pyrimme myös julkaisemaan voittajien nimet silloin.

- - -

Two years gone – time for a draw!

My blog will become two years old on March 25th. We celebrate this with the same tradition as on the first birthday: by having a draw!

To participate, leave a comment on this blog entry and tell us which entry you have found the most interesting over the past twelve months. No need to worry if you haven’t been with us that long – your entry will still qualify. If you have found my blog just recently, you can tell us what has been your first impression. You are welcome to participate even if you are from abroad and use your own language to post your comment. Just make sure to toss your entry in by the midnight on March 24th Finnish time (i.e. Eastern European Timezone, +1 hour from the Central Europe, +2 from UK, etc.).

There will be three prizes. All prizes includes the Finnish edition of the book “Bear” and a teddy. In addition to this, the first prize includes a ballerina suit (designed by Maria), two antique pots and a jar full of liquorice allsorts recommended by Victoria Björnhufvud. The second prize is similar, sans the sweets (also the colors of the ballerina suit and pots are different). The third prize consists of a pillow and a jar of allsorts.

The draw will take place on March 25th and we will do our best to publish the winners on the very same day.

Eläinvilinää

Tänään talossamme oli melkoista eläinvilinää. Hannan kennelistä on tullut meille uusi koira – sekä myös kissa, vaikken tiennytkään, että kenneleissä kasvatetaan myös kissoja. Kisu ja koira eivät kuitenkaan tulleet heti toimeen keskenään: nähdessään koiran ensimmäistä kertaa Kisu säikähti niin, että hypähti syliini.
- Alberto, tule auttamaan! huusin hädissäni. – Yritä houkutella koiraa jollakin, että se saadaan pois Kisun kimpusta.
Alberto syöksyi urhoollisena keittiöstä pitäen kädessään makkaraa.



Koira näytti heti haistavan herkun ja jätti kissan rauhaan.
- Mutta mitäs Kisulle tarjotaan? kysyi Alberto.
Minä hain keittiöstä maitoa, jota kissa sai juoda arvokupista, jonka ostin eräillä messuilla Wooperilta.



Hieman myöhemmin Victoria Björnhufvud ilmestyi kylään. Hänelläkin oli mukanaan uusi koira!



- Minä sain myös oman hauvan Hannan kennelistä, Victoria kertoi ylpeänä.
- Mikä sen nimi on? kysyin.
- Hauva, vastasi Victoria.

Makkara näytti maistuvan myös tälle koiralle.

- - -

Animal Farm

Today we had a two new arrivals from Hanna’s kennel – a dog and a cat (I had no idea you can get one from a kennel!). There was a bit friction between the two at first as the cat got frightened by the dog and jumped on my arms.

I cried for Alberto to help me and lure the dog somehow away from the cat. Alberto hurried from the kitchen with a sausage that stole dog’s interest immediately. Once the situation had calmed down and the dog and the cat made friends again, I fetched some milk for the cat, too.

But the surprises were not over yet. After a while Victoria Björnhufvud paid us a visit and she had got a dog, too! When I asked the name of her dog, she informed me that the dog was called Hauva (which is something like “a doggy” in Finnish). This dog seemed to like the sausage, too.

Settimana bianca

Hiihtolomalla olisi todella päässyt loistavasti hiihtelemäänkin, mutta koska olemme Alberton kanssa perin italialaisia – emmekä sieltä Pohjois-Italian Alpeilta – täytyy myöntää, ettemme oikeastaan ole kummoisia hiihtäjiä. Mutta kauniina kevättalven päivinä menemme kyllä ulos kävelemään. Läheltä kotiamme löytyy hauskoja polkuja lumen keskeltä.



Olisimme menneet myös jäälle kävelemään, mutta oi voi! Lumen painosta taipunut puu sulki tien jäälle.



No, onneksi Alberto kuitenkin kokkaili koko viikon sellaisia ruokia, ettei pari puunoksaa pääse harmittamaan. Ollessamme Venetsiassa Alberto löysi gratinoidun pastan, ja arvelenpa, että sitä saadaan nähdä pöydässämme useinkin tulevaisuudessa.



Pastan jälkeen söimme broileria punaviinikastikkeessa kasvisten kera.



Kaunis sää innoitti Alberton myös avaamaan grillikauden. Se kävi jälleen kerran kohtuullisen helposti takapihallamme.



Tarjolla oli mm. krakovanmakkaraa ja varsin tulisesti maustettua bratwurstia.



Hiihtolomaruokien huipentuma oli kuitenkin burgundinpata, jossa oli runsaasti hillosipuleita, herkkusieniä ja omituisesti reikäisiä porkkanoita.



Kokonaisuutena hiihtoloma oli oikein onnistunut. Ehdimme tehdä vaikka mitä mukavaa – lisää tällaisia lomaviikkoja, kiitos!

- - -

Settimana bianca

The winter holiday provided excellent weather for skiing, but as we are not from northern Italy, skiing has never been much of our cup of tea. But we like to take long walks in snowy woods, following the random paths people have left in the snow. Unfortunately we were not able to step onto the ice of the nearby lake as the path was blocked by the tree bent by the weight of snow.

But honestly, that didn’t bother us too long as a quick comfort was provided by the delicious meals prepared by Alberto. The beginning of our winter holiday was celebrated with some gratinated pasta followed by the main course of chicken breast and fried vegetables with some red wine sauce.

On Friday the beautiful weather prompted Alberto to declare the barbeque season opened. The fireplace in our backyard was quickly polished for some action with Krakow sausages and hot & spicy bratwursts.

The pinnacle of the winter holiday cuisine was the boeuf à la bourguignonne that was lovingly prepared by Alberto for the past weekend. This must be my favorite stew with beef and bacon and all those tasty onions, mushrooms and carrots.

More holidays of this kind, please!

Alberto tarttuu haasteeseen

Näin talvilomalla on aikaa surffailla myös netissä ja löytää sieltä kaikenlaista kivaa. Eilen osuin hauskaan Collage Obsession -blogiin, jossa blogin pitäjät antavat aina maanantaisin kuvan, jonka ympärille halukkaat voivat sitten sommitella omat kollaasinsa. Tämän viikon kuva on tällainen:



Olin ihastelemassa kuvaa ja mietin juuri, minkälaisen taideteoksen voisin sen pohjalta tehdä, kun Alberto sattui osumaan paikalle.

- Tuo kuva tuo mieleeni Carfax Abbeyn, vanhan rauniotalon, jossa kreivi Dracula majaili Lontoossa ollessaan, Alberto sanoi. Hetken tuumittuaan hän totesi:
- Tuohon haasteeseen on pakko vastata. Minulla on jo ideakin.

Jäin hämmentyneenä seuraamaan Alberto puuhailuja. Ensiksi hän tulosti kuvan suurimmalle mahdolliselle paperille, jonka hän sitten viritteli roikkumaan makuuhuoneeseemme. Paperin helman painoksi hän kasasi vielä muutaman painavan esineen.

Hämmästykseni vain kasvoi, kun Alberto ilmestyi hetken kuluttua paikalle Dracula-kostyymiinsa sonnustautuneena.



- Otan itsestäni valokuvan Draculana tuota taustaa vasten. Saanpahan samalla käytettyä sen jo aikaa sitten vanhaksi menneen mustavalkofilmin, joka on lojunut kaapissa jo iät ja ajat. Vanhalla filmillä saan kuvaan aidon Bela Lugosi -tunnelman, vaahtosi Alberto.

Kuvan otettuaan Alberto lisäsi siihen vielä tekstiä, jotta se näyttäisi vanhalta elokuvajulisteelta. Lopputuloksen näette tässä:



- - -

Alberto takes the challenge

On winter holiday there is time to surf the net and find all kinds of nice things there. Yesterday I stumbled upon the fabulous Collage Obsession blog, where the blog keepers publish a picture every Monday for others to use as a basis for their own collages. I was looking at this weeks picture and thinking about what I could do with it when Alberto stopped by.

- That picture reminds me of Carfax Abbey, an abandoned house where Count Dracula lodged while he was in London.

After thinking it a bit further, Alberto concluded that he absolutely must take this challenge, as he already had a vision for his collage.

I was a bit confused about what happened next. First, Alberto printed the picture on the largest piece of paper he could find. Second, he wired the picture hanging in our bed room and piled some heavy objects on top of the tail of the sheet. My confusion got even deeper when he next appeared in his Dracula costume.

- I will photograph myself as Count Dracula in front of that background. That’s a good excuse to finally use that age old black and white film that went past its best before date years ago already. The old film will give the photo the real Bela Lugosi look and feel.

Once Alberto got the photo, he added some text on it to make it look more like an old movie poster. The result can be seen above.