Pingviivi tuli taloon

Menin tänään illansuussa keittiöön ja hämmästyin todella: muna oli kuoriutunut!



Kun ihmettelin, minne munan sisältä syntynyt lapsukainen oli kadonnut, kuulin, kuinka Alberto huusi yläkerrasta. Kipitin portaat ylös ja näin kylpyyn menossa olleen Alberton pyyhe ympärillään.
- Tuolla on joku! Alberto sanoi ja osoitti kylpyammeeseen.



Ammeesta kurkisti pieni pää, jossa oli pieni nokka. Katse oli hieman pelokas ja epäilevä.
- Kuule, meillä on nyt hoidettavanamme pingviininpoikanen, minä sanoin Albertolle.

Alberto lähti oitis alakertaan sanomatta sanaakaan. Ihmettelin hieman, mitä hän aikoi. Lähdimme uuden asukkaan kanssa Alberton perään, muttemme ehtineet kuin makuuhuoneeseen asti, kun Alberto oli jo palannut. Hänellä oli mukanaan kala.



- Tulokkaalla on varmasti kova nälkä, huolehti Alberto.
- Syökö noin pieni pingviini jo kalaa? kysyin ihmeissäni.
- Toivottavasti minun ei sentään tarvitse syödä sitä ensin ja oksentaa sitä sitten poikaselle, Alberto pohti.
- Pitäisikö meidän kuitenkin kokeilla ensin maitoa? vastasin.

Alberto mietti hetken ja myöntyi. Sitten hän mietti ääneen:
- Mikähän pingviinin nimi mahtaa olla?
Hätkähdimme molemmat, kun pingviininpoikanen ynähti:
- Pingviivi!
- Hänen nimensä taitaa olla Pingviivi, totesi Alberto.
- Ehkä häntä voisi kutsua lyhyemmin Viiviksi, sanoin.

Kun tuli nukkumaanmenoaika, Tiinan tekemälle ensivuoteelle löytyi käyttöä. Viivi peiteltiin nukkumaan koko talon asukkaiden voimin.



- - -

Enter Pengvivian

A surprise was waiting for me when I went to the kitchen earlier this evening: the egg had broken. As I was wondering where the newborn had gone, I heard Alberto calling me upstairs. Alberto had been about to take a bath and he was standing in the bathroom, pointing at the tub.
- There is someone in our bathtub, he said.
- Looks like we now have a baby penguin to take care of, I answered.

Alberto hurried immediately downstairs without saying anything. I was about to follow him with the penguin, but we didn’t get further than to our bedroom when Alberto was back already. He had brought a fish for the penguin.
- The penguin must be hungry, he said.
- Do baby penguins eat fish? Shouldn’t we try milk first? I asked

Alberto agreed. However, he immediately found a new thing to worry about.
- But what’s her name? he asked.
To our surprise, the penguin had something to say to this:
- Pengvivian!
- Does that mean her name is Pengvivian? wondered Alberto.
- Maybe we should call her just Vivian, I said.

When it was time to go to bed, we put Vivian into the temporary baby bed we got from Tiina. Every creature of our household was there to say “goodnight” for the newcomer.