Vaikka oli lounasaika, päätimme syödä pitkän kaavan mukaan.
- Mutta eihän lounaalla syödä Italiassa pitkän kaavan mukaan, yritin selittää Albertolle.
- Voimme puhua suomea, niin kaikki luulevat meitä turisteiksi, Alberto vastasi.
Niinpä aloitimme antipastoista. Minä otin balsamicolla maustettua prosciuttoa.
Alberto otti puolestaan vielä varmemman valinnan: affetati misti.
Primo piatton kohdalla päädyimme samaan vaihtoehtoon. Ihastuimme molemmat pastaan, jossa oli isoja katkarapuja sekä kesäkurpitsaa.
Myös secondo piattoksi valitsimme saman annoksen: grigliata mista – kaikenlaista grillattua.
Minun lisukkeeni oli insalata mista, Alberton puolestaan grillatut kasvikset.
Ruokailun jälkeen Alberto totesi tyytyväisenä:
- Nyt ei tarvitsekaan syödä enää koko päivänä.
- Eikä taida tarvita syödä huomennakaan, minä sanoin siihen.
Täysistä vatsoistamme huolimatta tassuttelimme etsimään varhaiskristillisiä mosaiikkeja, mutta jouduimmekin Piazza del Popololle.
- Missä ne mosaiikit oikein ovat? kyselin jo huolestuneena.
- Ei hätää, rakkaani, Alberto lohdutti.
Ja toden totta, pian löysimmekin mosaiikkeja. Menimme ensiksi San Vitalen basilikaan. Voi kuinka upeita mosaiikkeja sieltä löysimmekään!
Kirkosta löytyi myös kaikista historiankirjoista tuttuja mosaiikkeja, mm. tämä, joka kuvaa keisarinna Theodoraa seuralaisineen:
Aivan basilikan vieressä oli Galla Placidian mausoleumi, joka näytti sen verran pieneltä, ettemme odottaneet sen mosaiikeilta ensin paljoakaan. Mutta minkä yllätyksen koimmekaan! Mausoleumi oli täynnä toinen toistaan kauniimpia mosaiikkeja, ja näimme mm. kuuluisat mosaiikkilinnut vesiastialla.
Kun näkee noin kauniita mosaiikkeja, tuntuu, ettei niistä saa tarpeekseen. Niinpä jatkoimme Battistero Neonianolle. Tämän kastekappelin katossa oli vaikuttava mosaiikki Jeesuksesta, Johannes Kastajasta ja apostoleista.
Kastekappelin jälkeen pidimme pienen tauon mosaiikeista ja suuntasimme Danten haudalle. Meille tuli yllätyksenä, että tämä suurmies on haudattu Ravennaan, mutta yhtä kaikki hautamonumentti oli kaunis.
Danten jälkeen palasimme mosaiikkien äärelle. Menimme pistäytymään Sant’Apollinare Nuovon basilikaan. Luulimme jo nähneemme kaikki Ravennan vaikuttavimmat mosaiikit, mutta jälleen kerran olimme väärässä. Basilika häikäisi varsinkin minut.
Itseeni suurimman vaikutuksen teki neitsyiden kulkue, joka oli matkalla Neitsyt Marian luo.
Huhhuh, siinäpä oli mosaiikkeja kerrakseen.
Saimme Ravennasta myös uuden ystävän. Tutustuimme lohikäärmeeseen, joka tahtoi lähteä mukaamme. Meille kerrottiin, että hänelle on annettava nimi ennen puoltayötä. Niinpä hetken mietittyämme nimesimme pikku lohikäärmeen Leonardoksi. Täysikuun aikaan Leonardo nukkuu mielellään ikkunalaudalla ja toteuttaa toiveita.
Ravennasta lähdettyämme poikkesimme Ferrarassa. Albertolla oli hyvä syy vierailla kaupungissa: miekkaluseuramme keskiaikainen oppi-isä Fiore dei Liberi omisti miekkailutaitoa käsittelevän käsikirjoituksensa ruhtinaalleen, Ferraran markiisi Niccolo d’Este III:lle.
Keskellä Ferraraa oli Castello Estense, linna, johon meidän oli ehdottomasti tutustuttava.
Linnasta löytyivät kaikki ääripäät: ahtaat tyrmätilat, joihin en edes uskaltanut mennä sisälle…
… ja viehättävä appelsiinipuupuutarha.
Mielenkiintoisen Castello Estensen lisäksi tutustuimme Ferraran Duomoon, joka on 1100-luvulta.
Näistä hienoista rakennuksista huolimatta Alberton ehdoton ferraralaissuosikki oli tämä: Pizzeria Orsucci.
Tässä pizzeriassa kaikki oli kohdillaan. Ensiksikin pizzat paistettiin puu-uunissa, jossa puut todellakin olivat uunin sisällä pizzojen vierellä.
Toiseksi pizzoissa ei ollut mitään turhia täytteitä, vaan Orsucci keskittyi perusasioihin. Pizzoja oli kahta kokoa ja kahta makua. Makuvaihtoehtoina olivat perinteinen Margherita tai sama pizza anjoviksien kanssa. Minä halusin kalattoman ja Alberto kalallisen version. Herkullista oli!
Ferrarasta jatkoimme junalla Firenzeen. Sieltä teimme pari ihanaa päiväretkeä, ja seuraavassa postauksessa kerronkin, kuinka huonosti Pisassa osataan rakentaa.
- - -
Mosaics in Ravenna and tracking Fiore dei Liberi in Ferrara
After leaving Verona we stayed overnight in Modena and continued then to Ravenna to see its famous mosaics. However, before going to see them, we decided to enjoy a long lunch. I tried to protest that in Italy people do not have three courses on lunch, but Alberto said that we could eat ingocnito – we just had to speak Finnish so that everybody would think we were tourists.
As antipasto I chose some ham marinaded with balsamico where as Alberto picked up the traditional affetati misti. As primo piatto we both chose delicious shrimp and zucchini pasta. For the secondo piatto we had some grilled meat – I had insalata mista as contorni and Alberto settled with grilled vegetables.
- Great, now we don’t need to have a dinner tonight, said Alberto after the lunch.
- Or tomorrow… was my reply to him.
But now it was already a high time for the mosaics. There are several places to find them in Ravenna: The basilica of San Vitale, the Mausoleum of Galla Placidia, the Neonian Baptistery and the Basilica of Sant'Apollinare Nuovo. Needless to say that all the mosaics definitely were worth their reputation and price – they were amazing.
We also got to see the tomb of Dante Alighieri in Ravenna and got a new friend – Leonardo the Dragon.
From Ravenna we continued to Ferrara. Alberto wanted to go there because our medieval sword master Fiore dei Liberi had dedicated his manusscript to Niccolo d’Este III, the marquise of Ferrara. So we went to visit the Castello Estense. We also visited the Cathedral of Saint George.
The main attraction for Alberto in Ferrara was, however, the Pizzeria Orsucci. This tiny pizzaria
had it all. They had a proper wood oven and everything was kept simple. There were only four different kinds of pizzas available: small or large, with or without anchovies. Molto bene!
From Ferrara our trip continued to my home town Florence. From there we made a small daytrips to nearby cities of Pisa and Siena – but more about that next time…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti