- Oliko hauska matka? kysyin viattomasti jälleennäkemishalin jälkeen.
- Aivan mahtava! Kiirettä piti, että ehdin joka paikkaan, mutta oli se kyllä sen arvoista. Lauantaina kävin ensiksi tutustumassa Museum of Londonin uuteen näyttelyyn ja kiirehdin sitten Barbican Centreen katsomaan Les Miserablesin 25-vuotisjuhlatuotantoa. Yllätyksekseni kuulin, että olin onnistunut saamaan lipun juhlatuotannon viimeiseen näytökseen!
- Näytöksen lopuksi itse tuottaja Cameron MacIntosh kävi kiittämässä yleisiöä, jatkoi Alberto vaahtoamistaan. - Hetki oli niin tunnelmallinen, että taisin tirauttaa siinä parit kyyneleetkin. Ostin muistoksi molemmat käsiohjelmat sekä 25-vuotistuotannon uuden CD:n.
- Mutta sinullahan on niitä levyjä aika monta ennestäänkin, totesin varovasti.
- Pyh, tämä on vasta yhdeksäs, kuittasi Alberto hämmästelyni.
- Näytöksen jälkeen menit varmaan lähimpään Wetherspooniin syömään hampurilaisen?
- Ikävä kyllä ei ollut aikaa, vaan tassut piti suunnata heti kohti Thamesin etelärantaa ja illan toista teatteriesitystä Young Vic -teatterissa. Siellä oli vierailunäytös islantilaisen Vesturport-teatterin näytelmästä Faust. Melkoista taidetta ja akrobatiaa oli se. Salin kattoon oli viritetty verkko, jossa näyttelijät kävivät välillä pomppimassa!
- Mistä näytelmä sitten oikein kertoi? kysyin
- Faustista varmaankin… luulisin… vastasi Alberto epävarmasti. – En minä ihan täysin ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse…
- No voi sinua! naurahdin. – Kuinkas sunnuntai sitten meni?
- Se juhlakonsertti O2-areenalla oli kyllä ihan yliveto. Kyseessä oli varta vasten tätä konserttia varten kasattu tähtikokoonpano. Mukana oli kyllä useita entuudestaan tuttuja Les Miserables -hahmoja mm. Queens Theatren tuotannosta ja 25-vuotisjuhlatuotannosta.
- Lopuksi lavalle tulivat vielä vuoden 1985 alkuperäistuotannon esiintyjät laulamaan yhdessä muutaman viisun. Taisi siinä taas tältä nallelta silmäkulmat kostua, kun neljä Jean Valjeanin esittäjää lauloi lavalla yhtä aikaa.
- Mahtoi kotimatka tuntua melko valjulta tuollaisen jälkeen, arvelin Albertolle.
- Vielä mitä, pysähdyin Tampereelle maanantai-illaksi The Dublinersin konserttiin. Kovassa vedossa vaarit olivat, soittivat melkein kolme tuntia!
- No pääasia että olet taas kotona. Toitko tuliaisia? kysyin saatuani vihdoin suunvuoron.
- Johan toki. Ostin lentokentältä pekonia – laitan siitä meille aitoa englantilaista aamupalaa. Toin myös sinulle Ryanairin lehden lentokoneesta. Siinä oli hauska artikkeli marseilleslaisesta hauvasta, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin.
Alberto on kyllä varsin ajattelevainen, joskin omalla hieman omalaatuisella tavallaan. Ja lupauksensa englantilaisesta aamiaisesta hän lunasti myös.
- Taisit saada hetkeksi tarpeeksi Les Miserablesista, utelin, kun Alberto tarjoili paistettuja munia.
- No itse asiassa ruotsinkielinen versio Les Miserablesista sai juuri ensi-iltansa Turun Svenska teaternissa. Ostin meille jo liputkin yhteen joulukuun näytökseen…
---
The Les Miserables weekend of Alberto
Alberto returned from his Les Miserable weekend in London early Tuesday morning. He was very excited and his suitcase was full of Les Miserables merchandise. On Saturday he had been to see the 25th anniversary production of Les Miserables at the Barbican Centre. To his surprise he discovered that he had managed to get the ticket for the final performance of the show. At the end of the show the producer Cameron MacIntosh had even come to stage to thank the audience. Alberto had also bought all the brochures and the 25th anniversary CD (which is actually ninth Les Miserables recording in his collection).
He had then hurried from Barbican to the south bank of Thames to see a second show at The Young Vic theatre. There had been a visiting production of Vesturport’s Faust from Iceland. Apparently he had liked the physical acting and acrobatics that were part of the show but otherwise it seems that it might have been a bit too modern for his taste.
The Les Miserables 25th anniversary concert at the O2 Arena on Sunday had been much more his liking. The all-star cast put together for this show only and including talents from the West End and 25th anniversary touring company had performed the whole show and at the end they were even joined by the original London cast from 1985. Alberto admitted that seeing four former and current Jean Valjeans singing together had brought tears in his eyes.
I suspected that flying back early Monday morning after all this must have been a rather miserable experience but Alberto disagreed: on his way back home he stopped in Tampere to attend the concert by The Dubliners at Tamperetalo. According to his report the old timers were in great shape and had played for almost three hours.
- Anyway it’s nice to have you back home. Did you brought any souveniers? I asked when Alberto had ended his monologue about the weekend.
- But of course! I bought some bacon from the airport so that I can cook some real English breakfast for us. And I also took the Ryanair in-flight magazine for you – there was a funny story about a dog from Marseilles who is writing articles for papers.
Oh well, Alberto is a very considerate bear in his own way. And he did prepare that English breakfast as he promised.
- Do you think your appetite for Les Miserables has been satisfied for now? I asked when he was serving the eggs and sausages.
- Actually, a new production of Les Miserables just opened at the Svenska Teatern in Turku. I have already bought us tickets for a perfomance on December…
1 kommentti:
Heips. Kyselit nuket-listalla kokonaisen joulukalenterin vaihtoa. Voisin vaihtaa sun kanssa kalenterin, jos et ole vielä vaihto-kaveria saanut. Mutta ilmoittele lähiaikoina miten tehdään, pakko ei ole vaihtaa, mutta tarvitsisi tietää pian ettei tule liian kiire.
Lähetä kommentti