perjantai 1. lokakuuta 2010

Syyspuuhailuja ja yllätysmatka

Albertolle ei riittänyt Plevnan Oktoberfest, vaan hän päätti järjestää lisäksi oman juhlansa pihallamme.
- Vielä on aivan hyvä grillaussää, Alberto touhotti ja teki tulen makkaroiden grillausta varten.



Makkaraa oli yllin kyllin, ja onneksi saimmekin vaari-Orsolta hieman syömäapua. Hän oli tuonut myös makkaraa sekä ylikypsää kinkkua, joka maistuikin mainiolta ulkoilmatulessa kypsentämisen jälkeen.



Jotta Oktoberfest oli oikeaoppinen, Alberto valmisti lisäksi saksalaistyyppistä perunasalaattia. Hapankaalia emme alkaneet itse hapattaa, vaan haimme sen kaupasta.



Syksy on ollut nyt kauneimmillaan, ja siksipä teimme perinteisen syyskävelymme. Puimme viitat päällemme ja tassuttelimme metsään.



Hienoja keltaisia sävyjä oli joka puolella. Punaista sen sijaan olisimme toivoneet näkevämme enemmän.



Törmäsimme myös erikoiseen tuulenkaatoon. Melkoinen rytäkkä on käynyt, kun tämä kasa on muodostunut.



Ja kyllähän sitä punaistakin väriä sitten viimein löytyi! Kärpässieniä on ollut todella paljon tänä syksynä, mutta tämä yksilö on ehdottomasti pienin ja sievin näkemämme.



Syksy on siis sujunut leppoisasti. Tänä aamuna koin kuitenkin melkoisen yllätyksen. Alberto seisoi salissa puvuntakki päällään, matkalaukku pakattuna.



- Minne sinä olet menossa? kysyin hämmentyneenä.
- Lähden Lontooseen viikonlopuksi.
- Et kai sinä työmatkalle…
- Ei nyt sentään. Lontoossa juhlitaan tänä viikonloppuna Les Miserables -musikaalin 25 esitysvuotta. Siellä on kaikkea: juhlanäytös Barbican-teatterissa ja iso konsertti O2-areenalla. Aion ehtiä niihin kaikkiin, Alberto selitti innoissaan.
- No sitten minä ymmärrän, totesin Albertolle, jota ilman joudun nyt olemaan muutaman päivän.

- - -

All things of autumn and a surprise

Participating the Oktoberfest celebration at Plevna two weeks ago was not enough for Alberto – he still wanted to have an Oktoberfest of his own.

- The weather is still good enough for some barbeque, was his firm opinion as he tried to set some wet wood on fire on our backyard.

Fortunately we got some help from Alberto’s father – he also nicely brought more sausages and some delicious ham. Alberto had also prepared some German potato salad and we had bought some sauerkraut as well.

After all that feasting it was high time for a short walk in the autumn forest. There were all shades of yellow to admire. We had expected more shades of red as well, but the best we could find was a cozy little amanita mushroom.

It has been rather peaceful for a while but this morning I was in for a surprise. Alberto was standing at the door with his suitcase.

- Where are you going? I asked him
- I am leaving to London for the weekend, he replied.
- For business?
- Oh no, of course not. There is the 25th anniversary weekend of the Les Miserables musical there. They got everything: a special production at the Barbican Theatre and a huge anniversary concert at the O2 Arena. I will attend both of these event, Alberto explained anxiously.
- Oh dear, of course you have to go then, I gave my blessing – eventhough I knew it meant that I have to survive a few days without my beloved hubby.

Ei kommentteja: