Meillä oli koneenvaihtoaikaa vaikka viiden katkarapuleivän syöntiä varten, eikä minua tietenkään tarvitse kovin paljoa houkutella syömään katkarapuleipää, joka näyttää näin herkulliselta:
Koska katkaravut eivät ilmeisesti olleet pakastettuja, ne maistuivat aivan erilaisilta kuin kotona. Herkullista! Alberto huomasi tehneensä virheen, koska ei ottanut itselleen katkarapuleipää. Hän tulikin siihen tulokseen, että asia on korjattava paluulennolla.
Lensimme Milanoon, mutta suuntasimme sieltä oitis Veronaan, Romeon ja Julian kaupunkiin. Ennen Julian luona pistäytymistä suuntasimme kuitenkin Veronan areenalle, joka on kauan sitten ollut – kuten muodosta voi päätellä – ihan oikea roomalainen amfiteatteri. Arvatkaa vain, kuinka innoissaan Alberto oli. Häntä ei haitannut lainkaan edes se, että areena oli paljon pienempi kuin Colosseum.
Meille paljastui nopeasti, että areenan valtaavat nykyään gladiaattoreiden sijasta oopperalaulajat. Aitiosta olisi hauska katsoa Madama Butterflyta tai Aidaa. Paikat kelpaisivat varmasti vanhan harmaapäänallen muorillekin, joka on vannoutunut oopperafani.
Albertokin tuli siihen tulokseen, että voisi lähteä oopperaan, jos sitä esitettäisiin tällaisessa ympäristössä. Hieman alkoi jo huvittaa, kun Alberto poseerasi areenalla niin polleana.
Jatkettuamme kävelyä areenalta vielä keskustammaksi tulimme Piazza delle Erbelle. Siellä törmäsimme erikoiseen ilmestykseen: erään portin yläpuolella roikkui outo esine.
Onneksi Lonely Planet -matkaoppaamme kertoi, että kyseessä on valaan kylkiluu, joka vahtii veronalaisten oikeudenmukaisuutta. Kerrotaan, että portista kulkeva oikeudenmukainen ihminen saa luun niskaansa. Hmm. En oikein tiennyt, mitä pitäisi ajatella, kun luin, että luun alta olivat kulkeneet jopa paavit, eikä luu ollut uhrannut ajatustakaan kenenkään niskaan tippumiselle.
Päätimme jatkaa Casa di Giuliettalle eli Julian talolle. Jotkut väittävät, etteivät Romeo ja Julia olleet edes olemassa (jopa matkaoppaamme väitti näin), mutta tietenkin he olivat – kuinka Julia muuten olisi voinut asua tässä talossa, jossa on myös hänen kuuluisa parvekkeensa?
Minä kiipesin tietenkin parvekkeelle poseeraamaan – muutenhan romantiikantajuni olisi kokonaan kuollut.
Julian talossa oli myös vihko, johon sai jättää rakkaudentunnustuksia. En voinut muuta kuin...
Alberto oli mitä ilmeisimmin liikuttunut, sillä hän kiirehti ottamaan viestistäni kuvan.
Julian talon pihalla seisoi Julia itse. Häntä oli kuitenkin mahdotonta päästä jututtamaan, koska niin moni halusi valokuvaan hänen kanssaan. Jonkinlainen uskomus liittyi Julian rinnan koskemiseen, ja siksi lähes jokainen turisti halusi päästä läheiseen kontaktiin Julian kanssa.
Mutta sitten alkoi olla jo aika etsiä jotain purtavaa, joten poikkesimme syömään hauskaan pikku trattoriaan Adige-joen rannalla. Alberto oli niin nälkäinen, että hän söi hevosen...
...tai ainakin melkein. Pastissada de Caval eli hevosmuhennos on veronalainen erikoisuus, josta emme oikeastaan tienneet etukäteen muuta kuin että ulkonäöltään se muistuttaa mämmiä.
Muhennos oli kuitenkin maukasta, eikä Albertolla ollut mitään valittamista. Hän luotti muhennoksen tarjonneeseen paikkaan niin paljon, että osti pois lähtiessään mukaansa vielä hieman mortadellaa, salamia ja juustoja.
Veronassa on areenan lisäksi myös toinen varsin kiintoisa roomalaisajan nähtävyys: roomalainen teatteri. Lähdimme etsimään sitä ja vastaamme tuli aivan ihania jokivarren näkymiä.
Alberto poseerasi jälleen polleana teatterin katsomossa.
Meillä oli ilmiömäinen tuuri, ja teatterin museossa pääsi kiipeämään todelliselle näköalapaikalle, joka oli auki vain kerran viikossa. Näimme ihania näkymiä Veronan kaupunkiin, kun aurinko alkoi laskea.
Illan hämärryttyä huomasimme, että Veronassa saa myös maittavaa illallista. Kävimme Lido-nimisessä ravintolassa, jonka lista oli houkutteleva, mutta johon suhtauduimme aluksi hieman epäillen, koska se oli tavallaan hotellimme ravintola. Olimme kuitenkin epäileviä aivan turhaan, sillä heti antipasto, joka oli kolmen kalan (miekkakala, tonnikala ja lohi) carpaccio, oli varsin herkullinen.
Pääruuaksi otimme molemmat bianco-pizzan nimeltä Romeo. Pizzassa ei ollut tomaattia – sitä tuo bianco (“valkoinen”) tarkoittaa - mutta täytteenä oli mm. sieniä ja gorgonzolaa sekä hyvin mausteista makkaraa. Pizza oli todella maukas!
Ennen kuin meidän oli lähdettävä Veronasta ehdimme vielä tutustua Castelvecchion lähellä olevaan mahtavaan Ponte Scaligeroon.
Silta tuntui olevan oikea rakastavaisten paikka, sillä sen seinät ja ympäristö olivat täynnä rakastuneiden pariskuntien lemmentunnustuksia. Romanttinen tunnelma valtasi jopa Alberton, ja hän intoutui antamaan minulle yllätyspusun kuonon päähän.
Viimeinen kohteemme Veronassa oli Basilica di San Zeno, mahtava katedraali.
Basilikassa oli aivan mahtavat pronssiovet, joissa oli kaiverrettuna – vai valettuna – lukemattomia kuvia eri uskonnollisista aiheista. Olimme Alberton kanssa täysin mykistyneitä näiden 900 vuotta vanhojen ovien edessä.
Basilikasta löytyi myös vaikuttava fresko, joka kuvasi tuttua aihetta: Pyhä Yrjö tappaa lohikäärmeen.
Alberto oli saanut aamulla suruviestin, jossa kerrottiin hänen ystävänsä isän nukkuneen pois juuri ennen lähtöämme. Emme pääse hautajaisiin, koska olemme silloin vielä Italiassa, joten sytytimme kynttilät ja vietimme hiljaisen hetken edesmenneen muistolle.
Lopuksi vihje kaikille Italian-matkaajille: niin aamu- kuin ilta- tai välipalaksi sopii pizza al taglio. Näissä versioissa on mm. kesäkurpitsaa.
- - -
Having fun in Verona
On Saturday we once again headed for the Pirkkala airport to catch a plane to Italy. However, the first culinary adventure was already waiting for us at the Arlanda airport in Stockholm – they were celebrating räkmackans week, a week of shrimp sandwich. Of course I had to try one and it was very delicious indeed as it was made from fresh shrimps. Alberto made the mistake of not trying it out and he decided that he will have one on our way back.
Our flight took us to Milan but we didn't stay there this time but continued immediately to Verona, the city of Romeo and Juliet. However, apart of them, there are also many other places of interest to see in Verona, so we started out by checking out the ancient Roman arena in the center of the town. You can guess how anxious Alberto was to see it and it didn't bother him at all that the arena was much smaller than his personal favorite, the Colosseum.
We quickly learned that the arena is no more occupied by the gladiators but by the opera divas. I checked the best seats of the arena, the grand balcony on top of the main entrance, and found them to be good enough for even such an opera aficionado like the missus of the Old Grey Bear. Alberto said, that even he would like to see an opera if it was staged on such a marvelous environment.
From the arena we proceeded to Piazza delle Erbe. There was a rib of a whale hanging on a gate. The legend has it that it will fall on the first just person who will walk under it. The rib has not fallen so far, even if there have been even a good number of popes who have been passing it...
Our next stop was finally the Casa di Giulietta, the House of Juliet. Some people claim that Romeo and Juliet are just fictional characters but I disagree. The very existence of the House of Juliet and her famous balcony is the proof that Romeo and Juliet existed, too. I took my pose on the balcony as Juliet and left a message of love to her guest book with my Romeo. Juliet herself was longing for her love in the garden but I couldn't get to meet her as there were so many tourists hanging around.
But now we were starting to get hungry, so it was time to head for a nice little trattoria on the bank of the Adige river. Alberto tried out a local specialty Pastissada de Caval, a strong horse stew.
In addition to the arena, there is also another ancient Roman attraction in Verona – the Roman theater. Needless to say, after seeing the place, Alberto started to plan to build one on our backyard as well...
While visiting the theater museum, we were allowed to climb on the terrace on the hill above the theater. From there we got a nice and romantic view over the Verona at the dusk.
After a long day full of sights, it was definitely time for dinner. As we were a bit tired already, we decided to settle down with the restaurant at the hotel. To our surprise, ristorante & pizzeria Lido was not a bad choice. The antipasto of Tris di Carpaccio was very delicious and their pizzas were tempting as well. We tried out the their Pizza Romeo, a pizza bianco (i.e. a pizza without tomatoes) with herbs, mushrooms, Gorgonzola and very spice sausage. Very good indeed!
On the next day we went to see Ponte Scaligero, an old bridge and a favorite among the people in love – there were thousands of messages of love carved into its stone walls. The romantic place inspired Alberto to give me a surprise kiss!
The final place for us to visit this time was the Basilica di San Zeno, the cathedral of St. Zeno. There were lots of marvelous works of art like a decorated bronze door and frescoes. We also lid two candles there – Alberto had received a message about the passing of a father of his very good friend. As we are still in Italy at the time of the funeral, we thought the candles were the proper way for us to pay our respect for the dead.
On our way to the railway station we still had time to grab some pizza al taglio as lunch.
3 kommenttia:
Voi miten ihana reissu teillä oli! Ettäs oon kateellinen =)
Outs, tässä oli vasta reissun alku. Itselläkin huimaa päätä, niin paljon on nähty. Tällä hetkellä olemme Firenzessä. Aika paljon lisää tarinaa on vielä tulossa.
Kiitos mahdollisuudesta osallistua kokemusrikkaaseen reissuun. Paljon mielenkiintoisia juttuja joita mieluusti laittaa korvan taakse.
Lämmin osanotto kohtaamaanne suruun.
Lähetä kommentti