Grillausta, puukirkko sekä lepäilyä

Olemme Alberton kanssa kovin nauttineet kesän mahdollisuuksista. Alberto on innokas grillaaja, ja siksipä hän suuntaa grillille aina, kun se on mahdollista.



Tällä kertaa grillausaterialla oli mm. paprikaa, artisokkaa, halloumijuustoa, häränlihaa ja jättikatkarapuja.



Kukkasiakin on ihailtu ja kuvailtu. Ihan grillin läheisyydessä kasvaa tällaisia ruusuja. Hassua, että ruusuja on niin monenlaisia – eiväthän nämä näytä yhtään samalta kuin ne leikkokukat.



Ja joskus sitä onnistuu saamaan myös perhosen mukaan samaan kuvaan. Tällä yksilöllä oli hyvin erikoiset siivet, tuollaiset kaksinkertaiset. Emme Alberton kanssa edelleenkään ole perhosasiantuntijoita, joten tämänkään perhosen lajista ei tullut selvää.



Torstaina vierailimme Petäjäveden vanhassa puukirkossa. Se sijaitsee kauniilla paikalla järven rannassa ja on kyllä hyvin omalaatuinen ja viehättävä.



Sisällä kirkossa näyttää tältä:



Katsokaa, miten hieno puinen kattokruunu on. Saarnastuolia koristaa mm. enkeleitä, ja sen alla seisoo mies, jota luulin ensin Jeesukseksi, mutta opaslehtisestä paljastui, että hän onkin Kristoforos, Kristuksen kantaja.

Alberto halusi kuvata erikseen vielä kuorin katon. Rakennelmat näyttävät kieltämättä mielenkiintoisilta.



Petäjäveden reissullla kävimme katsomassa myös kesäteatterissa Koirien Kalevalan. Hieman erilainen se kyllä oli kuin se minun tuntemani Kalevala, mutta oli siinäkin onneksi aika jännittäviä kohtia.

Nyt olemme sitten hieman lepäilleet kotona. Alberto on kuunnellut kramofonia, joka ostettiin Turusta, ja lukenut Asterixia. Minä puolestani olen ihmetellyt, minne samoin Turusta hankittu simpukkataulu pitäisi sijoittaa.



Chihuahua sai nimekseen Chili. Se ei olisi malttanut pysyä erossa Alberton gramofonista ja oli koko ajan kiipeämässä pöydälle ja tunkemassa tassuaan pyörivälle levylle. Dana katseli ihmeissään. Se on sentään hyvin käyttäytyvä koira.

Rentoutuminen kotona loppuukin sitten taas vähäksi aikaa. Neiti Pupu alkaa olla ihmeissään, kun joutuu koko ajan hoitamaan koiria, mutta toisaalta hänellä on jo hyvä ote niihin. Olemme nimittäin suuntaamassa tänään Keski- ja Itä-Eurooppaan. Käymme Puolassa, Tšekissä, Itävallassa ja Saksassa. Matkakertomusta on siis taasen luvassa.

- - -

Over the past few days we have been mostly relaxing at home. The idle life have been interrupted only by some BBQ activities, beautiful flowers and a visit to the old wood church in a nearby village Petäjävesi. Alberto has been listening to his dear records and I have been looking for a place for my sea shell collection. Too bad these halcyon days will be over again soon as we are preparing for the road again. This time we will head to the Eastern and Central Europe. Stay tuned for the stories from the road...

Romantiikkaa kerrakseen

Täytyy tunnustaa, että tuo Raaseporin reissu sisälsi kierroksen aika monessa muussakin paikassa. Alberto oli kuullut, että Fiskars on viehättävä paikka, ja siksi hän vei minut sinne. Maisemat olivatkin kuvaamisen arvoisia. Tässä poseeraan kylän läpi menevän joen rannalla.



Pikkuinen vesiputouskin löytyi.



Näimme myös romanttisen sillan, jonka kaiteelle oli istutettu kukkalaatikoihin kukkia. Täytyy kyllä sanoa, että paikan päällä näkymä oli vielä paljon romanttisempi. Tiedä sitten, tuoksuivatko kukat kuonooni vai mistä se johtui.



Yövyimme aivan hurmaavassa bed & breakfast -majoituksessa Vanhassa meijerissä. Se oli rinteessä oleva talo, jolla oli romanttinen pihapiiri.



Huoneemme oli yläkerrassa ja se oli vielä romanttisempi.



Jopa aamiainen oli romanttinen, sillä kun laitoin puurooni hilloa, se muodostikin aivan sattumalta sydämen!



Fiskarsista suuntasimme Lohjalle tutustumaan vanhaan Pyhän Laurin kirkkoon.



Kirkko on sisältäkin erittäin kaunis. Sen seinät ovat täynnä keskiaikaisia maalauksia. Haukoimme henkeämme, vaikka olimme vierailleet kirkossa aiemminkin.



Erityisesti Jeesuksen sukupuussa riitti hämmästeltävää. Puun juuressa makoili Abraham, latvassa itse Nasaretin puuseppä ja niiden välissä muut esivanhemmat. Pohdimme pitkään, oliko sukupuuhun varmasti saatu mukaan ihan kaikki sukupolvet.



Lähellä kirkkoa näimme myös hauskan ratsastajapatsaan. Tietäisi vain, mille tuo hevonen nauraa.



Tästä saammekin hevosensillan siirtyä seuraavalle paikkakunnalle, nimittäin Turkuun. Sielläkin tapasimme hevosen. Kuulimme, että se on onnenhevonen, joka välillä vietiin poiskin, mutta ihmiset halusivat sen takaisin kaupungille. Emme ihmetelleet sitä yhtään, niin hieno hevonen se nimittäin oli.



Yövyttyämme Turussa jatkoimme matkaa Raumalle. Vanha Rauma oli oikein viehättävä paikka käveleskellä. Joka puolella oli kauniita puutaloja.



Katsokaa vielä tätä punaista taloa. Eikös olekin kaunis?



Ihmettelimme Alberton kanssa myös vanhan kirkon raunioita. Alberto oli jostain syystä kovin hämmentyneen oloinen, kuten kuvasta näkyy.



Minä puolestani ihastelin pientä puroa, joka kulki aivan Pyhän Ristin kirkon vieressä.



Myös tämä kirkko on keskiaikainen, ja sieltä löytyy samantyylisiä maalauksia kuin Lohjan kirkosta. Tosin tässä kirkossa maalauksia oli vain alttarin läheisyydessä.



Upean alttaritauluna toimivan lasimaalauksen lisäksi kirkosta löytyi myös vanha ja hieno alttarikaappi.





Kirkkovierailun jälkeen halusimme istahtaa kahville. Ja kuinkas ollakaan, Vanhasta Raumasta löytyi juuri meille sopiva kahvio: Kontion kahvila.



Eräässä kahvion pöydässä istuikin eräs sukulaisemme. Hän odotti selvästikin, että joku yksinäinen kahvilavieras saapuisi ja hän voisi pitää tälle seuraa.



Raumalla vierailtuamme ajoimme Tampereen kautta kotiin. Siellä piti käydä tervehtimässä Muumipeikkoa. Olette ehkä kuulleetkin, että hänelle tapahtui ikäviä asioita ja hän joutui olemaan siksi jonkin aikaa hoidettavana. Nyt hän on kuitenkin palannut.



Tämä on varmasti pisin postaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Yritän hieman hillitä itseäni jatkossa. Mutta matkoilla vain aina näkee niin paljon mielenkiintoista…

- - -

From Raasepori our summer holiday trip continued to Fiskars where we lodged in a romantic B&B in an old dairy house. Even the breakfast there turned romantic when the jam in my porridge formed a heart-like shape.

From Fiskars we headed to Lohja to visit the Church of St. Lawrence. This medieval church is very famous for its frescoes that present various stories from the Bible. The one with the family tree of Jesus was especially interesting, even if we were not completely assured that the lineage really covered all generations between Abraham and the famous carpenter of Nazareth.

After a short over-night visit to Turku we continued to Rauma and its beautiful old town. We walked the narrow streets between the wooden houses, explored the ruins of an old church in a park and visited another church with lots of cozy pieces of art, like the glass painting behind the altar. And for the coffee break we found just a perfect little cafeteria that not only operated under the valiant name of Bear but also employed our relatives to keep company for the lone clients.

The final stop on our journey was Tampere. Our stay there was rather short but we still managed to meet and greet the Moomin troll in front of the Metso library. Our friend had had some unfortunate experiences lately and was removed from his post for a few months, but now he was back with his usual cheering attitude.

Parhaat ritarit löytyvät Raaseporista

Viime viikonloppuna olimme Alberton kanssa Raaseporissa keskiaikatapahtumassa. Olemme olleet siellä kaksi kertaa aiemminkin, joten paikka oli tuttu, mutta linna hämmästytti silti edelleen.



Paikalla saattoi seurata ihmeellisiä taitoja, kuten puujaloilla kävelemistä. Siinä olisikin jo ollut minulle ihan riittävästi, mutta tämä taituri osasi temppuilla samaan aikaan nauhojen kanssa.



Nuorilla ritareilla näytti olevan tiukka taistelu…



… mutta vielä tiukempaan paikkaan olivat joutuneet vanhat tuttumme Faravidin sudet. Pohjanmaan pojat olivat joutuneet piiloutumaan kilpiensä taakse hurjan amatsonin kurmoottaessa heitä nuolillaan.



Näimme myös oikeat turnajaiset. Peitset tanassa urheat ritarit kävivät toisiaan vastaan. Hui sentään!



Hevosten (ja ritarien) poistuttua turnajaisareenalta saimme nähdä ilveilijöiden taidetta. Olimme mykistyneitä näiden nuorten taidoista.



Ilveilijöiden jälkeen esiin astui vielä tulennielijöitä, jotka saivat aikaan sellaisen tulipilven, että Alberto sai vakuutella minulle, ettei siitä mitään metsäpaloa syttyisi, kun miehet kerran osaavat käsitellä tulta oikein.



Ihastelimme tietenkin myös Raaseporin linnan raunioita. Linna on varsin komea ilmestys. Alberton mielestä se onkin mielenkiintoisin keskiaikainen linna koko Suomessa.



Alberto halusi poseerata linnan sisällä niin, että sisäpiha näkyi.



Minua puolestani viehätti linnan torni. Tunsin itseni aivan linnanneidoksi, kun seisoin siellä kuvattavana.



Linnan yhteydessä on pieni maja, josta saa maittavaa lounasta. Sen pihalla saimme ihastella kukka-asetelmaa, joka oli rakennettu veneeseen.



Raaseporin linnan raunioita ja niillä järjestettävää keskiaikatapahtumaa voi suositella kaikille. Ensi vuonna kaikki vain sinne ritareita kannustamaan!

- - -

Last weekend was the third time we visited the medieval fair in Raasepori. There really was a lot to see: juglers, fire-eaters, longbow ladies, knights, sword fighting and the best tournament show on these northern shores. And according to Alberto’s divine judgement, the Raasepori Castle – despite being nothing but ruins in many places - is the most interesting and exciting medieval castle in Finland.

Chi-hau-hau!

Pienen koiran kanssa luulisi pärjäävänsä siinä missä isonkin, mutta... Hannan kennelistä odottamamme chihuahua saapui maanantaina. Sen jälkeen onkin ollut ihmetystä.

Päätimme syödä oikein isot jäätelöannokset koiran saapumisen ja 10 000 blogikävijän rajapyykin kunniaksi, mutta kuinkas kävikään. Pikku chihu näytti heti, että jäätelö maistuisi sillekin. Se hyppäsi pöydälle ja tunki kuononsa jäätelöannokseeni.



Alberto yritti epätoivoisesti käskeä koiraa rauhoittumaan, mutta mitään ei tapahtunut. Kun koira oli nostettu lattialle, Alberto oivalsi, että ehkä se ymmärtääkin vain espanjaa, koska chihuahuat ovat kotoisin Meksikosta. Harmillista kyllä me emme ole kumpikaan espanjantaitoisia. Alberto haki kuitenkin urheasti sanakirjan ja alkoi tavata koiralle:

- No saltan a la mesa. No la mierda en el suelo. Comprende?



- Eiköhän koira tällä opi tavoille, Alberto tokaisi. Saas nähdä, itse uskon, että tämän koiran opettaminen sisäsiistiksi tulee olemaan kova urakka. Mutta eipä se mitään, suloinen se on kuin mikä!

---

A new dog arrived from Hanna’s kennel again – a wonderful chihuahua. The new arrival and the milestone of 10 000 blog visitors provided a good excuse for us to celebrate with some ice cream. Surprisingly it turned out that the new-comer likes ice cream, too. Only after some considerable effort we were able to get the chihu off from my portion. Alberto was confused at first as the dog didn’t seem to obey any commands but then he figured out that he probably need to speak Spanish for the dog that’s originating from Mexico. With a little help of a dictionary, things seemed to sort out.

Leikareita, sotureita ja Mikael Agricolan karamelli

Viime viikonloppuna olimme Alberton kanssa Turussa keskiaikamarkkinoilla. Tapahtuma oli jo viime vuodelta tuttu.

Markkinapaikan välittömässä läheisyydessä oli käsityöläisiä tekemässä töitään ja myös pari tällaista vipeltäjää:



Villisianporsaat olivat tosi suloisia, ja toinen niistä asettui oikein innoissaan pitkälleen silitettäväksi.

Näimme myös hienon leikariesityksen. Se sisälsi akrobatiaa…



… ja jonglöörausta.



Tämä keilojenheittotemppu on melkoisen hurja, sillä keskellä oleva henkilö on yleisön joukosta haettu avustaja. Hän piti suussaan pientä lippua, jonka leikarit sitten heittivät keilalla pois.

Markkinoilla myös tanssittiin. Tässä juhlitaan jonkun hienon keskiaikaisen pariskunnan kihlajaisia.



Mutta Alberton päivän kohokohta oli tietenkin makkara. Viime vuonna kuulimme, että tätä makkaraa valmistetaan vain Turun markkinoille ja Albertolla valui kuola suusta varmasti jo Tampereen kohdalla, kun ajoimme Turkuun. Onneksi makkaroita oli riittävästi. Ne tarjottiin tälläkin kertaa kaalinlehdestä.



Kävimme myös Turun tuomiokirkossa.



Kirkon kaunis saarnastuoli oli pakko kuvata…



… kuten myös tämä lasimaalaus:



Kirkon ulkopuolella pönötti Mikael Agricola. Olen tosin kuullut, että itse asiassa kukaan ei tiedä, miltä tämä suurmiehemme näytti ihan oikeasti. Niinpä joku sitten vain keksi että tältä:



Siitä huolimatta joku oli ollut todella kiltti ja jättänyt Mikaelille – jalkojen juureen – Marianne-karkin.



Kirkolta suuntasimme Turun linnalle. Siellä olivat Warusseppäin linnaleirissä keittopuuhat meneillään.



Ruoka sisälsi ainakin herneitä, linssejä ja porkkanaa. Keittäjä kertoi, ettei muhennoksessa ollut lihaa, vaikka minä ensin niin olinkin näkevinäni. Tällä



pysyvät keskiajan soturit tiellä, kuten voitte nähdä:



Warussepät esittelivät keskiaikaisia saksalaisia messer-tekniikoita. Harjoitukset olivat vauhdikkaita ja vaarallisen näköisiä - itse asiassa miehet saivatkin välillä väkipuukoista hieman näpeilleen. Laastari olisi ollut tarpeen, mutta keskiajalla sitä ei tainnut olla käytettävissä.

Linnalla törmäsimme myös muinaiseen sukulaiseemme.



Se kurkisteli eräästä syvennyksestä ilmeisesti säikytelläkseen ihmisiä. Me karhut emme tietenkään olleet millämmekään.

---

We visited a medieval fair in Turku last weekend. There was a lot to see: young wild boar piglets, juglers, dancing and sausages. And the oldest cathedral in Finland. The Turku Castle provided the authentic environment for hosting the medieval military camp of the Guild of Armoursmiths of Turku. The re-enactment was perfect to the detail including, for example, vegetable stew and medieval German messer techniques. Before leaving we also greeted our ancient forefather who was lurking in the darker corners of the castle.