torstai 3. heinäkuuta 2008

Linnoissa ritareiden...

Selvisin Nightwishin ja lämmittelijöiden konserttien aikaisesta varsin vaihtelevasta säästä (aurinkoa, vesisadetta, ukkosta, rakeita, ja myös aurinkoa ja vesisadetta samanaikaisesti) ja pääsin Turkuun. Vietimme Alberton kanssa keskiaikaisen viikonlopun. Siihen kuului ritareita ja ties mitä – myös keskiaikaista ruokaa, mutta siitä lisää myöhemmin, sillä ensin on kerrottava, mitä hengenravintoa saimme.

Turun keskiaikamarkkinoiden keskuspaikka oli Vanha Suurtori. Siellä tapahtui kaikenlaista. Koko ajan juoksenteli ympäriinsä keskiaikaisia ihmisiä ja vähän väliä kuului huutoja: ”Tietä!” ”Pois tieltä!” Väistelimme Alberton kanssa – ja myönnettäköön, että jäimme aika usein myös katsomaan uteliaina, mistä tilanteissa oli kyse. Vaikuttavinta oli, kun paikalle saapui itse kuolema ja hänen perässään jokin (ilmeisesti) pyhimys. Kuolema oli kietoa pyhimyksen häntäänsä, mutta lopulta pääkallokasvoinen kohtasi tuhonsa.



Kävimme myös turnajaisissa. Siellä taistelivat Rohan Tallien ratsastajat peitset tanassa.



Turnajaisissa oli kyse elämästä ja kuolemasta – ja yksi ihmispää todellakin katkesi. Onneksi karhut saivat olla rauhassa. Yleisö tömisytti jalkojaan, muttei ollut kovin keskiaikaista, koska ei huudellut turnajaisritareille törkeyksiä.

Turun linnassakin kävimme. Kovin monta yhtä komeaa ja ylvästä rakennusta ei Suomesta löydy.



Linnan sisäpihalta löytyivät myös nämä romanttiset ikkunat, jotka Alberto kuvasi ilokseni. Olisi helppo kuvitella, että niistä kurkkisi linnanneito, joka haluaisi ritarin tulevan pelastamaan hänet.



Linnan vallilla oli keskiaikainen sotilasleiri, jonka sotilaat esittivät taistelunäytöksiä. Näimme, kuinka he ottivat keihäänsä ja kokosivat rivistönsä.



Kyseessä oli WarusSeppäin Kilta, jonka miehet paitsi osaavat taistella, myös takoa omat aseensa. Melkoisia taitoja! Mutta minun oma ritarini on kylläkin Alberto!

Turun linnalla tutustuimme myös mukavaan siiliin, joka tosin oli melkoisen ujo. Hän viipotti kiireisesti karkuun, mutta Alberto ehti ikuistaa hänet kuvaan.



Keskiaikamarkkinat olivat mukava tapahtuma. Sen verran markkinoiden käytäntöjä noudatin, että ostoksiakin tein. Ostin pienen keraamisen koiran, joka asuu lasipurkissa. Ostin myös lankoja, jotka on värjätty luonnonväreillä ja joista aion tehdä ainakin lapaset. Lankojen värjäämistä sai seuratakin Suurtorin vieressä olevassa puistossa. Siellä esiteltiin muitakin käsityöläistaitoja, mm. muinaisoluen valmistusta. Tunnelma olisi mahdollisesti ollut parempi, jos aurinko olisi paistanut enemmän, mutta viihdyimme näinkin. Ja keskiaikainen ruoka maittoi – siitä lisää lähipäivinä.

1 kommentti:

Alberto kirjoitti...

Sikäli mikäli en muista ihan pieleen niin sen kuoleman taltuttaneen pyhimyksen nimi oli Katariina. Ja vilahtihan siinä leikari-esityksen lopussa myös itse Jeesuskin.