Sikamainen jouluyllätys

Sisareni Maria, veljeni Sergio, Alberton maalaisserkku Roberto ja hänen lapsensa Giulia ja Vittorio saapuivat jälleen viettämään joulua meidän luoksemme. Roberton vaimo pitää Napolissa suosittua pitopalvelua, ja koska joulu on hänelle merkittävä sesonkiaika, hän ei taaskaan päässyt miehensä ja lastensa kanssa joulunviettoon tänne Suomeen.

Lapset olivat kuitenkin innoissaan kuten tavallista. Giulia sai avata joulukalenterimme viimeisen luukun.



Joulukalenterin avaamisen jälkeen lapset halusivat antaa joulun kunniaksi suklaakonvehteja Alberton lemmikkihämähäkille Atahualpalle. Onneksi Mirjalta ostetussa rasiassa oli vielä konvehteja jäljellä. Alberto piti kuitenkin visusti silmällä Vittoriota, sillä tämä oli kerran aikaisemmin kujeillakseen päästänyt Atahualpan terraariostaan vapaalle jalalle.



Kun Atahualpa ei ollut enää nälkäinen, Giulia, Vittorio, Pupu ja Maria koristelivat kuusen.



Roberto puolestaan sulkeutui salamyhkäisenä keittiöön valmistelemaan omaa osuuttaan joulupöydän antimiksi. Menin hetken kuluttua katsomaan, mitä hän oikein siellä puuhaili. Keittiön pöydällä oli kokonainen sianpää!

- Hyvänen aika, mistä tuo on oikein tullut? huudahdin järkyttyneenä.
- Toin sen lentokoneessa käsimatkatavarana, naureskeli Roberto.

Nuo Orson suvun miehet ovat kyllä joskus todella omituisia.



Roberto kuitenkin vakuutti, että sianpää oli hankittu luotettavalta toimittajalta ja vaimo oli antanut matkaan myös viimeisen päälle tarkat ohjeet siitä, miten pää tuli valmistaa.

Sianpää päätyi siis joulupöytään kinkun seuraksi. Kinkku ostettiin jo ajoissa ennen joulua, Mirjalta sekin. Myös joululohi hankittiin tunnetulta lohenkasvattajalta. Perunat olivat sen sijaan omasta maasta. Joulupöytä houkutti niin, että jono tarjoiluille yletti saliin asti.



Jouluaterian jälkeen Alberto kysyi Sergiolta, voisiko tämä käydä katsomassa, missä joulupukki oikein viipyi. Sergion lähdettyä ei mennyt kuin hetki, kun pukki jo kolkuttikin oveen. Eikä Sergio ollut vielä palannut!



Vittorio ja Giulia olivat riemuissaan. He saivatkin paljon lahjoja. Sergion lahjat pukki asetti kuusen juurelle saajaansa odottamaan. Sergio palasi pian pukin lähdettyä ja harmitteli sitä, ettei tänä vuonna tavannut pukkia henkilökohtaisesti – he kun olivat kulkeneet ristiin toistensa kanssa. Asia ei kuitenkaan kauaa Sergioa vaivannut, ja niin jouluaaton juhlinta saattoi jatkua myöhäiseen iltaan.

Hyvää joulunvieton jatkoa kaikille blogini lukijoille!

- - -

A Heady Christmas Surprise

My sister Maria, my brother Sergio and Alberto’s cousin Roberto with his kids arrived to stay as our guests over the Christmas. Roberto’s wife is running a popular catering business in Naples and as the Christmas is a high profit season for her, she couldn’t follow her husband and kids this year either.

The kids were enthusiastic nonetheless and Giulia was given the honor to open the last hatch of our Christmas calendar. After that they wanted to feed Alberto’s pet spider Atahualpa with some pralines. That was ok by Alberto, but he kept a strict eye on Vittorio because he once let Atahualpa loose from its terrarium as a prank.

Once Atahualpa had got its sweets, it was time for Giulia, Vittorio, Pupu and Maria to decorate the Christmas tree. Meanwhile, Roberto retreated mysteriously to the kichen to prepare his offering for the dinner table. After a while I went to see what he was up to and discovered a pig’s head on the table.

- Oh dear, where did that came from?
- I carried it as a hand baggage on the plane, explained Roberto.

The men of Orso family really are strange sometimes.

However, Roberto assured me that the head came from a reputable butcher and his wife had given him a detailed recipe how to prepare it. So the head became a part of the Christmas dinner menu with traditional Finnish ham, salmon, potatoes and some cheese. The dinner buffet was so popular that the queue continued all the way to the living room.

After the dinner Alberto asked Sergio if he cared to go to see what was delaying Santa Claus. Sergio had barely left, when Santa was already knocking at the door. Too bad Sergio had not returned yet. Giulia and Vittorio were excited and they got lots of presents. Sergio’s presents were laid next to the Christmas tree to wait for his return – which duly happened just a few minutes later when Santa Claus had left. Sergio was disappointed for not to meet Santa in person this year. This didn’t keep him down for long, though, and so we continued our celebration until the late at night.

Merry Christmas to all you dear readers of my blog!