Keskikesän juhla

Juhannusaattona syöksyimme maaseudulle, minne vanha harmaapäänallekin oli muorinsa kanssa suunnannut.

Heti maalle päästyämme Alberto toi minulle ja itselleen marjaheinät!



- Ei kai metsämansikoita vielä ole! hämmästelin.
- No, minulla on keinoni, Alberto virnisti.
Minulle selvisi aika pian, että marjaheinät olivat Mirjalta peräisin. Voi kuinka hienon kesäisen tunnelman ne toivatkaan!

Lisää kesätunnelmaa toi tikkataulu, jonka saimme Nuket-listan kesäkuun vaihdossa, jonka aiheena oli kesämökki tai kesäloma. Taulu on Anitan tekemä. Alberto esitteli kaikille tyytyväisenä heittämäänsä napakymppiä.



Minä en voinut lakata ihastelemasta kesän kukkasia. Ne tosiaan ovat nyt parhaimmillaan.



Löysin myös kukan, jota en aivan heti tunnistanut. Todella erikoinen tapaus, sanoisin. Jos joku kukkaistuntija tunnistaa tämän, otamme tietoa mielellämme vastaan.



Viivi oli tietenkin mukanamme, koska pitäähän hänenkin tutustua Suomen kesään (eikä Neiti Pupua tai Björnhufvudeja voi aina pyytää lapsenvahdiksi). Epäilin hieman, kuinka Viivi viihtyisi lämpimässä säässä vehreyden keskellä, sillä pingviinien normaali elinympäristö on käsittääkseni hieman toisenlainen, mutta hyvin lapsukaisella näytti menevän – nokka haisteli yhtä jos toista kukkasta.



Onneksi oli sen verran aurinkoista, että saimme grillata. Alberto toimi grillimestarina. Ensin hän grillasi pangasiusta, herkkusieniä, jättiläiskatkarapuja, sipulia, Artessa-leipää ja paprikaa.



Seuraavaksi pannuun pääsivät pikkubratwurstit, kaslerit ja broilerinnuijat.



Hieman myöhemmin minä ja vanhan harmaapäänallen muori paistoimme vielä muurinpohjalettuja. Mikään ei ole herkumpaa kuin ne!



Grillauksen ja lettujen jälkeen Albertolla oli jo kova kiire saunomaan. Jos Alberto jonkin asian suomalaisesta kulttuurista on onnistunut omaksumaan, se on sauna. Normaalisti Alberto saunoo 2 – 3 kertaa viikossa, ja juhannussaunasta hän oli haaveillut jo viikkotolkulla etukäteen.

- Juhannussauna on suomalaisille yhtä tärkeä traditio kuin joulusaunakin ja aidon tunnelman eteen on nähtävä vaivaa, totesi Alberto ja hävisi pusikkoon tekemään itselleen vastaa.

Hetken kuluttua hän palasi valmiin vastan kanssa ja syöksyi välittömästi pyyhe päällään saunomaan. Minäkin liityin seuraan mutta jätin Alberton pian läpsyttelemään itseään vastalla löylyn lämpöihin.



Hetken kuluttua katselimme hämmentyneinä tuvan ikkunasta, kun Alberto kirmasi kelteisillään saunasta vilkuttamaan ohi ajavalle junalle. Alberto selitti jälkeenpäin, että aiemmin kylällä käydessään hän oli kuullut tällaisesta paikallisesta juhannusperinteestä. Vanhan harmaapäänallen muori vahvisti asian olevan näin, joten Alberto sai synninpäästön tempauksestaan.

Saunan jälkeen Alberto laittoi vielä makkaran tikunnenään.



- Makkarakin kuuluu juhannukseen, Alberto selitti innoissaan.

Juhannusaatto oli kaikin puolin onnistunut, eikä juhannuspäivässäkään ole ollut vikaa! Hauskaa keskikesän juhlaa kaikille!

- - -

Midsummer feast

For the midsummer weekend we left for the country with The Old Grey Bear and his missus. We had barely arrived when Alberto brought me some berries stringed in a hay. I was wondering how he did that, as there shouldn’t have been any berries around yet, but I soon discovered that the berries came from Mirja, who seemed to have her secrets where to get them.

We also did some darts as we had got a dartboard from Anita. Alberto was keen to present his bull’s eye to everyone. I was busy admiring the flowers and so was Vivian, too. It was her first time in the country side and she had so much to explore.

Fortunately the weather was good enough so that we could have a proper barbeque with first setting of vegetables and seafood, the second setting with bratwurst, pork and chicken and then some pancakes as dessert.

After the barbeque Alberto was busying himself to sauna. If there is one element of Finnish culture that Alberto has absorbed and taken into his heart, it must be the sauna. Usually Alberto goes to sauna two or three times a week and he had been waiting for the midsummer sauna for weeks already.

- The midsummer sauna is as important part of Finnish culture as the christmas sauna, he explained and disappeared into the bush to make a vasta for himself.

Vasta is a bundle of slips of birch that people are using to flog themselves in sauna. This may sound more than strange but it is actually rather refreshing and reviving. Once Alberto had got his vasta done, he hurried immediately to sauna. I accompanied him for a while but left him soon to whip himself in his own solitude.

After a while we got a bit confused as we saw Alberto running naked from the sauna to wave to a passing by train. When questioned afterwards, he explained that he had heard from the villagers that it was a local midsummer tradition. The missus of the Old Grey Bear confirmed this, so Alberto got the absolution from this prank.

After the sauna Alberto had one more midsummer tradition to follow: burning sausage on fire.

- It is very important to do it correctly to get the proper amount of carcinogens, he explained anxiously.

Nice midsummer to all you dear readers!

Kuninkaalliset häät ja rokkia provinssissa

Alberto palasi lauantaina työmatkaltaan ja oli kovin hämmentynyt siitä, mitä näki.
- Mitä täällä oikein tapahtuu? Saanko minäkin kakkua? hän kysyi.
- Me vietämme minun kaimani Victorian hääjuhlia, Victoria vastasi juhlallisesti.
Sitten minä ja Victoria sekä Ingrid ja Magnus Björnhufvud heilutimme innokkaasti Ruotsin-lippujamme.



Prinsessakakku maistui mainiosti Albertollekin, ja hän yhtyi innokkaasti onnentoivotuksiin, joita lähetimme kruununprinsessa Victorialle ja hänen prinssilleen Danielille.
- Ja onpas sinulla hieno kruunu, Alberto kehui vielä Victoriaa.
- Niin, Victoria vastasi, minustakin tulee isona prinsessa.
Emme viitsineet kertoa hänelle, että tämä toinen Victoria on ollut prinsessa aivan pienestä asti.

Kun hääjuhlat oli juhlittu, olikin lähdettävä Provinssirockiin. Otimme leppoisasti ja menimme paikalle vasta melko myöhään. Ensimmäiseksi katsastimme Bullet for My Valentine -yhtyeen. Nimestä päätellen sen esittämä musiikki ei olisi kovinkaan romanttista. Arvio osui aika lailla oikeaan. Bändi aloitti kuitenkin festari-iltamme ihan mukavasti.



Seuraavalla keikalla oli tunnelmallisempaa. Jenni Vartiainen esiintyi isossa teltassa ja sai valotkin loistamaan kauniisti.



Jenniä oli oikein mukava kuunnella, ja hän ehti onneksi esittää suosikkikappaleeni ”Missä muruseni on” ennen kuin meidän piti siirtyä takaisin päälavan eteen.



Olin hieman ihmeissäni, kun Alberto selitti, että meidän pitäisi jättää Jennin keikka kesken.
- Meidän on saatava hyvä paikka illan pääesiintyjää varten, hän touhotti.
- Kuka se on? kysyin.
- Se on salaisuus ja yllätys, Alberto vastasi ja kiskoi minua tassusta kohti päälavaa.

Lava oli peitetty isolla mustalla kankaalla, ja kun keikka alkoi, sen alta paljastui valtava Saksan-lippu.
- Mitä? Onko tämä jotain saksalaista musiikkia? hämmästelin. - Enhän minä edes osaa saksaa!



Mutta sitten tulivat soittajat ja minulle valkeni, miksi Alberto oli ollut niin innoissaan. Esiintymässä olivat ne samat saksalaiset herrasmiehet, jotka tekevät aina vaarallisia temppuja tulella: Rammstein! Silloin alkoi minullakin tassua väpättää.



Ja täytyy myöntää, etteivät ne olleet oppineet tälläkään kertaa. Lavalla näytti tulevan hieman erimielisyyttä laulaja Till Lindemannin ja kosketinsoittaja Christian Lorenzin kanssa. Niinpä Lindemann nosti Lorenzin olalleen, laittoi tämän suureen ammeeseen, nousi korkeuksiin ja kaatoi bändikaverinsa päälle tulta ja kipinöitä.



Tämähän on aivan kauheaa, eikä kukaan pikku (eikä isokaan) karhu saa koskaan kokeilla tätä kotona! Mutta ihme ja kumma, Christian Lorenz nousi ammeesta vahingoittumattomana, ja lisäksi hän oli vaihtanut vaatteensa päästä varpaisiin kimaltelevaan pukuun. Jokin jekku tässä täytyy olla!

Savuakin oli välillä melkoisesti…



Lisäksi yhtye taisi ajatella, että yleisö saattaa pitkän festariviikonlopun jälkeen olla likainen. Niinpä se tarjosikin kylpyvaahdon syöksemällä sitä tykillä yleisön päälle.



Vaahdon jälkeen tuli vielä paperisilppua, mutta annettakoon roskaaminen tämän kerran anteeksi, sillä niin näyttävää se oli.

Ja sitten oli taas liekkien vuoro.



Rammsteinin keikan huippukohtia on aina kumiveneajelu, jossa joku yhtyeen jäsenistä – Christian Lorenz tai basisti Oliver Riedel – lähtee matkaamaan kumiveneellä yleisön käsien (ja tassujen) päällä. Tällä kertaa näimme veneen todella läheltä. Melkein olisin voinut koskettaa tassullani siihen! Itse asiassa mukanamme ollut Alberton ystävä onnistuikin koskettamaan venettä.



Kuvassa vene on jo menossa meistä poispäin hieman kauempana. Olisiko sittenkin pitänyt kurottaa tassulla? Jos vaikka olisi osunut…

- - -

A royal wedding and some provincial live music

Alberto returned from his business trip on Saturday – and to his big surprise found myself and the Björnhufvuds celebrating the wedding of the crown princess Victoria of Sweden. After having some princess cake Alberto joined us congratulating Victorian and her prince Daniel. Alberto also told Victoria Björnhufvud that she had a nice crown. Victoria explained that she will become a princess, too, when she grows up.

On Sunday we traveled all the way to Seinäjoki to attend the Provinssirock festival that was held there over the last weekend. The first group we saw was Bullet For My Valentine. They were playing rather unromantic music. The next artist we went to see, however, was much better on this matter. Jenni Vartiainen was performing in a huge tent on a stage sponsored by the Finnish Broadcasting Company. I really liked to listen to her and she managed to sing my favourite song from his new record, “Missä muruseni on” (“Where Is My Sweetie“), before we had to leave.

I was surprised when Alberto hurried us out from the tent in the middle of Jenni’s set, explaining that we had to secure good places for evening’s main act.

- Who is going to play there? I asked.
- That will be a surprise, said Alberto and dragged me towards the main stage.

There was a black curtain covering the stage and when it fell down at the beginning of the show, a huge German flag was discovered behind it first.

- What? Is this some German band? I don’t understand German, I was complaining to Alberto, when I realized that it was Rammstein, the Teutons with the ultimate pyro technics. I immediately raised my paw and started wave it.

For the next hour and half we witnessed one of the greatest show on Earth these days. Lots of theatrics, fire, explosions and smoke – and some powerful music, too. At the end of the show there was the traditional crowd-sailing with the rubber boat by the keyboard player Christian Lorenz. This time we were so close that we could have probably touched the boat as it passed by. I wish I had…

Kiireisiä aikoja

Viime viikkomme oli kovin kiireinen. Alberto oli meistä se kiireisempi, sillä hän sai "kesätöitä". Lähellä kotiamme on yksi Teatteri Eurooppa Neljän esiintymispaikoista, ja siellä esitetään parhaillaan Olavi Virta -musikaalia. Albertoa pyydettiin äänittämään ja miksaamaan musikaalin musiikki levyä varten. Niinpä hän otti vapaata päivätyöstään, pakkasi äänityskalustonsa ja vipelsi Laajavuoren kesäteatterille.



Äänitys sujui moitteettomasti aitiopaikalta.



Albertolla ei ollut kuin yksi päivä aikaa miksata äänite valmiiksi, joten kiirettä piti. Projekti tuli kuitenkin valmiiksi ajallaan, ja Alberto kiikutti sen teatterilaisille painettavaksi. Levy on ostettavissa esitysten yhteydessä.

Kun Alberton äänitys- ja miksausurakka oli ohi, olikin aika lähteä Lahteen Miniatyyrimarkkinoille. Pysähdyimme piknikillä Harjunsalmen ihastuttavissa maisemissa, vaikka sää ei ollutkaan aurinkoisin mahdollinen.



Eväänä meillä oli mehua ja sämpylöitä, joiden välissä oli Alberton tekemää lihamureketta.



Pysähdyksen vuoksi ehdimme perille Lahteen vasta tunnin markkinoiden avautumisen jälkeen. Nyt oli kiire - Hannan myyntipöydälle oli ehdittävä ajoissa! Alberto pysyi yllättävän hyvin perässäni, vaikka itsekin hämmennyin omasta vauhdistani.



Hannan kennel oli tehnyt uuden aluevaltauksen ja myi tällä kertaa myös poneja – ja itse asiassa vaikka mitä muutakin, kuten papukaijoja.



Puudelit olivat tavattoman suloisia, mutta koska meillä on jo Marie Antoinette -niminen puudeli, puudeleiden takaa kurkisteli toinen koira, joka halusi ehdottomasti muuttaa meille. Täytynee myöntää, että olin jo katsastanut tuota dalmatialaista hyvin ihailevasti Hannan blogista jo ennen reissuamme Lahteen.



Emme olleet ennen tavanneet Lottea livenä, ja koska tiesimme, että hän oli Lahdessa myymässä kenkiä, meidän piti ehdottomasti mennä juttusille. Lotella oli myynnissä valtavan hienoja kenkiä ja jopa luistimet!





Tassuni eivät ole aivan tarpeeksi sirot Loten kenkiin, mutta ostin kyllä aivan ihanan lompakon. Alberto vitsaili heti, että hän saa varmaankin taas laittaa siihen rahaa. Mikä mainio työnjako!

Lahdessa oli tosi mukavaa tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Hannan ja Loten lisäksi juttelimme mm. Tiinan, Krizzen ja Mirjan kanssa. Mukavia ostoksia tuli tehtyä. Alberto oli iloinen löytäessään Mirjan pöydästä jauhelihaa. Minä ostin Tiinalta ihanaisen kaktuksen ja yhdessä käytimme rahaa myös Nohnon japanilaisruokiin.

Markkinoilla oli myös aivan mainio roombox-näyttely. Kauppahallin Nisu & Käntty oli rakennettu leipälaatikkoon. Tarjolla oli sekä leipää että suussasulavia leivonnaisia.



Hiiret olivat puolestaan rakentaneet kotinsa ilmeisesti vanhan ompelukoneen puolikkaaseen. Tämä roombox opetti paljon hiirten maailmasta. En nimittäin tiennytkään, että hiiret syövät pihvejä tai että heidän tärkein päivälehtensä on nimeltään Daily Cheese.



Helin rakentama Pihamökki-roombox oli todella viehättävä. Tällaisessa mökissä viettäisi varmasti kuka tahansa mielellään leppoisia kesäpäiviä.



Mutta mistäs tässä on kyse? Nallet ovat koulussa ja heitä opettaa pupu. Toisaalta – tuntemani puput ovat varsin fiksuja, joten kai minä epäilen turhaan heidän kykyään toimia opettajina. Mutta osaavatko he ihan varmasti kertoa oikeasti karhujen ruokavaliosta terveystiedon tunneilla?



Nohno oli rakentanut ihanan pikku roomboxin – tietysti japanilaisittain! Vesi herahtaa kielelle, kun katsoo tätä ruokapöytää.



Markkinoilla oli näytillä myös Nohnon rakentama japanilainen keittiö, joka voitti Nukkekotiyhdistyksen pienoishuonekilpailun. Valitettavasti sitä olisi ollut vaikea kuvata, koska valo ei riittänyt. Kuvia keittiöstä löytyy onneksi Nohnon blogista. Myös muita kilpailuun osallistuneita keittiöitä oli näytteillä, ja yhtä lailla niissä riitti ihastelemista. Kyllä jotkut ovat kekseliäitä ja taitavia!

Alberton kiireet jatkuivat, ja siinä onkin syy, että ostostemme tarkempi esittely siirtyy. Karhuherrallani oli nimittäin maanantaina lähtö työmatkalle Englantiin, ja hän palaa vasta lauantaina. Kokoonnuimme kaikki saliin saattamaan hänet matkaan. Hyvää matkaa!



- - -

Busy times

Last week was busy indeed - especially for Alberto who had got a "summer job". Theater Eurooppa Neljä has produced a musical about the life and times of Olavi Virta on a nearby open-air stage and Alberto was asked to record the show for a live CD release. Therefore Alberto took a leave from his nine-to-five job, packed up his recording gear and spend one day recording the show in our neighborhood. There was only one day's time to mix down the whole thing but Alberto managed to meet the deadline and the CD can now be purchased from the theater company.

When Alberto had completed the live CD project, it was time to head for the miniature fair in Lahti. After a stop for a picnic along the road we reached the fair one hour after the opening. I hurried in quickly as I needed to get to Hanna's kennel as soon as possible. There were many nice animals available there this time and our house hold got a new member again, a dalmatian. We also met other old and new friends like Lotte (who was selling nice shoes and even a pair or skates), Tiina, Krizze and Mirja. I also made many nice purchases like a cactus from Tiina, a wallet from Lotte (Alberto will hopefully donate some money in it), delicacies from Mirja and some Japanese goodies from Nohno. The fair provided also a nice roombox exhibition.

This week brought more hectic times for Alberto as he had to leave for a business trip on Monday. He will attend a conference in England and will be back on Saturday. We all gathered to bid farewell and wish him a good journey.

Viivin ensimmäinen vieras

Viivi on kotiutunut mukavasti. Hän leikkii mielellään eikä ole ensimmäisen päivän jälkeen antanut kylpyankkaa takaisin Albertolle.

Ei liene mikään yllätys, että Victoria syöksyi meille katsomaan Viiviä heti, kun hänen äitinsä antoi luvan. Victoria toi Viiville vanhan tuttipullonsa.



- Äiti laittoi mukaan kaikenlaista muutakin, Victoria sanoi, mutta minusta tuttipullo on paras!
- Ja tärkein, minä lisäsin. - Kiitos kovasti.

- - -

First visitor for Vivian

Vivian has settled down nicely without any problems. She is playing happily and has taken Alberto’s rubber duck as her own.

It was hardly surprising that Victoria Björnhufvud was the first one to come to see Vivian once her mother had granted her the permission. Victoria brought her old nursing bottle as a present for Vivian.

- My mother sent other stuff as well but I think the baby bottle is the best! she said.
- And the most important one, too, I agreed and thanked her.

Pingviivi tuli taloon

Menin tänään illansuussa keittiöön ja hämmästyin todella: muna oli kuoriutunut!



Kun ihmettelin, minne munan sisältä syntynyt lapsukainen oli kadonnut, kuulin, kuinka Alberto huusi yläkerrasta. Kipitin portaat ylös ja näin kylpyyn menossa olleen Alberton pyyhe ympärillään.
- Tuolla on joku! Alberto sanoi ja osoitti kylpyammeeseen.



Ammeesta kurkisti pieni pää, jossa oli pieni nokka. Katse oli hieman pelokas ja epäilevä.
- Kuule, meillä on nyt hoidettavanamme pingviininpoikanen, minä sanoin Albertolle.

Alberto lähti oitis alakertaan sanomatta sanaakaan. Ihmettelin hieman, mitä hän aikoi. Lähdimme uuden asukkaan kanssa Alberton perään, muttemme ehtineet kuin makuuhuoneeseen asti, kun Alberto oli jo palannut. Hänellä oli mukanaan kala.



- Tulokkaalla on varmasti kova nälkä, huolehti Alberto.
- Syökö noin pieni pingviini jo kalaa? kysyin ihmeissäni.
- Toivottavasti minun ei sentään tarvitse syödä sitä ensin ja oksentaa sitä sitten poikaselle, Alberto pohti.
- Pitäisikö meidän kuitenkin kokeilla ensin maitoa? vastasin.

Alberto mietti hetken ja myöntyi. Sitten hän mietti ääneen:
- Mikähän pingviinin nimi mahtaa olla?
Hätkähdimme molemmat, kun pingviininpoikanen ynähti:
- Pingviivi!
- Hänen nimensä taitaa olla Pingviivi, totesi Alberto.
- Ehkä häntä voisi kutsua lyhyemmin Viiviksi, sanoin.

Kun tuli nukkumaanmenoaika, Tiinan tekemälle ensivuoteelle löytyi käyttöä. Viivi peiteltiin nukkumaan koko talon asukkaiden voimin.



- - -

Enter Pengvivian

A surprise was waiting for me when I went to the kitchen earlier this evening: the egg had broken. As I was wondering where the newborn had gone, I heard Alberto calling me upstairs. Alberto had been about to take a bath and he was standing in the bathroom, pointing at the tub.
- There is someone in our bathtub, he said.
- Looks like we now have a baby penguin to take care of, I answered.

Alberto hurried immediately downstairs without saying anything. I was about to follow him with the penguin, but we didn’t get further than to our bedroom when Alberto was back already. He had brought a fish for the penguin.
- The penguin must be hungry, he said.
- Do baby penguins eat fish? Shouldn’t we try milk first? I asked

Alberto agreed. However, he immediately found a new thing to worry about.
- But what’s her name? he asked.
To our surprise, the penguin had something to say to this:
- Pengvivian!
- Does that mean her name is Pengvivian? wondered Alberto.
- Maybe we should call her just Vivian, I said.

When it was time to go to bed, we put Vivian into the temporary baby bed we got from Tiina. Every creature of our household was there to say “goodnight” for the newcomer.