keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Ihan oikeaa pizzaa, vihreyttä ja Väinölä livenä

Teatterireissu Turkuun ei ollut meille vielä tarpeeksi, joten kun Maria ja Sergio lupautuivat hoitamaan Viiviä parin päivän ajan, suuntasimme oitis Helsinkiin kulttuurimatkalle. Samassa yhteydessä ajattelimme testata maanmiestemme ravintolaa Il Duettoa, joka sijaitsee Kampissa. Olimme lukeneet Helsingin Sanomista, että siellä pizzantekoon suhtaudutaan asian vaatimalla hartaudella. Mukana ruokaelämyksessämme oli Stadinalle.

Koska antipastot ovat italialaisen keittiön helmi, emme jättäneet niitä väliin tälläkään kertaa. Stadinalle valitsi hauskat kesäkurpitsarullat, jotka oli täytetty juustolla ja lohella tai kinkulla.



Me Alberton kanssa otimme puolestamme antipasto miston. Alberto tiedusteli ensin hyvinkin tarkkaan, mitä se sisältää. Mortadellasta ei kuulemma pidetä Suomessa kovin paljon, joten sitä ei valikoimassa ollut. Valittamisen aihetta meille ei kuitenkaan jäänyt: annos oli kaunis ja sisällöltään monipuolinen sekä maukas.



Minä söin pääruuaksi pizza biancon, jonka päällä oli rukolaa, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja parmankinkkua.



Alberto ei voinut vastustaa vanhaa kunnon Capricciosaa. Pizzan syötyään hän oli sitä mieltä, että se oli selkeästi italialaisin pizza, minkä hän on Suomessa saanut syödäkseen.



Itse asiassa Alberto oli niin tyytyväinen ruokapaikan valintaan, että hän kävi seuraavana päivänä maistamassa toistakin Il Duetton pizzaa, nimittäin Napoletanaa.



Illalla vuorossa oli kulttuuriosuus. Kävimme katsomassa Wicked-musikaalin Helsingin kaupunginteatterissa. Päähenkilö oli epäilyttävän vihreä…



Musikaalin pääosien esittäjät Maria Ylipää ja Anna-Maija Tuokko lauloivat lumoavasti ja olivat muutenkin mainioita rooleissaan. Sen sijaan olisimme halunneet esitykseen vielä lisää taikuutta ja suuremman roolin ilma-akrobaateille.

Alberto oli sunnuntain kovin varattu, mutta minä suuntasin Kansallismuseoon, koska tiesin, että siellä olisi mahdollisuus kurkistaa Väinölän elämään. Kansallismuseossa on nimittäin parhaillaan Unelmien koti -näyttely.

Ovenpielessä oli vastassa varsin näyttävä sukulainen.



Kansallismuseon aulassa sain tutustua Akseli Gallen-Kallelan kuviin, jotka näyttivät hämärästi tutuilta. Ai niin, nämähän ovat sieltä Kalevalasta.





Uskomatonta kyllä Kalevalan miehet olivat valmiita tekemään naisen saadakseen mitä tahansa. Mahtaa tuo kyisen pellon kyntäminenkin olla vaarallista puuhaa…

Sitten pääsinkin itse asiaan. Näyttelyn kuukauden nukkekoti oli Paula Purhosen omaisuutta. Siellä vallitsi rauhallinen vanhanajan tunnelma. Tässä näette nukkekodista yksityiskohdan:



Näyttelyssä oli paljon nähtävää, mutta ei voi mitään - Maria Malmströmin Väinölän näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa oli huippukokemus!



Väinölän jokaisessa huoneessa oli niin paljon yksityiskohtia, että taloa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.



Nukkekotien lisäksi Kansallismuseon näyttelyssä oli kiintoisia nukkekodin esineitä, joita ei ollut sijoitettu mihinkään taloon. Näyttelyn vanhimpia esineitä olivat nuo etualalla näkyvät hopeaesineet.



Näyttelyn hurjin esine oli kuitenkin tässä:



Uskokaa tai älkää, tämä talo - ja sen katolla vartioiva koira - on veistetty mammutinluusta! Tähän ei kyllä osaa sanoa mitään.

Pian Helsingin-matkan jälkeen Alberton oli lähdettävä työmatkalle Saksaan. Minä jäin kotiin edelleen kylässä olevan Marian ja Sergion seuraksi.



Alberton lähtiessä Maria muistutti, että emme ole vieläkään esitelleet kaikkia joulukalenterivaihdon luukkuja. Se on luvassa ensi kerralla.

---

Real pizza, green ladies and a famous doll-house

The theater trip to Turku was not able to satisfy our hunger for culture completely. So, when Maria and Sergio offered to look after Vivian for a few days, we immediately took the opportunity to take a weekend off in Helsinki.

We started by trying out a promising Italian trattoria Il Duetto as we had heard that they are taking their business seriously, especially what comes to making pizza. Our friend Stadinalle joined us for this culinary expedition.

And what an expedition it was. We started with lovely made antipasti. Stadinalle chose some zucchini rolls filled with cheese, salmon and ham, where as I myself and Alberto wanted to sample more tastes and chose traditional antipasti misti. For the main course we had pizze. I had pizza bianco with fresh rucole, Mozzarella, cherry tomatoes and Parma ham. Alberto couldn't resist the traditional pizza Capricciosa and after the meal he declared that this has been the best pizza he had been
served in Finland ever. Alberto was so happy about Il Duetto's pizzas that he went there also the next day to try out their pizza Napoletana.

After the pizza we headed to the City Theater of Helsinki to see the famous musical Wicked. I was initially a bit suspicious about it because of the green protagonist, but after the show I was quite satisfied.

Alberto had made some arrangements of his own for Sunday, so I took the opportunity to visit The National Museum of Finland on my own. The impressive paintings by Akseli Gallen-Kallela portraying famous scenes from the Finnish national epic Kalevala greeted me on the main hall. The main reason for me to visit the museum, however, was "Dream Homes" exhibition that included Maria Malmström's famous doll house called Väinölä. Seeing the house in real life was an unforgettable experience for me - I had been admiring it in photos for so long.

In addition to doll houses there were also many other interesting artefacts like some fine silver ware and a miniature house carved of the Mammoth bone!

A few days after the trip to Helsinki, Alberto had to leave for a business trip in Germany. I had to stay home, but fortunately Maria and Sergio are still here to keep me company. Maria also pointed out, that I haven't blogged about the last batches of the presents I got from the Christmas calendar swap, so that's what we will tackle next time.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Välipäivien ja uudenvuoden touhuja

Vittorio ja Giulia olivat kovin odottaneet, että pääsevät leikkimään Viivin kanssa. Jouluna tämä toive viimein toteutui. Viivi oli innoissaan uudestaan junastaan ja lastasi sen heti täyteen matkustajia.



Vieraamme nukkuivat jälleen siskonpedissä ullakolla, ja Viivi vaati, että myös hänen sänkynsä kannetaan sinne, jotta hän saa nukkua uusien ystäviensä kanssa. Niinpä Alberto ja Sergio ryhtyivät roudauspuuhaan. Viivi seurasi tarkasti rappusista, että kaikki sujui asianmukaisesti.



Albertolla oli vielä hyvin muistissa Roberton viimevuotinen purnaus aamupalaksi tarjotuista kinkkuleivistä. Niinpä hän oli tänä vuonna varautunut valmistamaan kaikkien aikojen kinkkumunakkaan. Munakkaassa oli kinkunpalojen seurana paprikaa ja stilton-juustoa.
- Molto bene, hykerteli Roberto munakasta maistellessaan.



Koska ilma oli mainio, päätimme uskaltaa jättää lapset urhoiden hoiviin ja lähdimme naisten kesken ulos.
- Onko täällä aina näin paljon lunta? Giovanna kysyi ihastuksissaan.
- No ei aivan, minä vastasin, eivätkä kaikki ole lumesta edes kovin innoissaan.
Mutta me olimme. Oli ihanaa, kun ei ollut kovin kylmä mutta maisema näytti kuitenkin ihastuttavan talviselta, suorastaan satumaiselta.



Uudeksivuodeksi Roberto perheineen lähti takaisin Italiaan. Sergio ja Maria jäivät vielä seuraksemme, ja Albertolla olikin heti ohjelmaa heidän päidensä menoksi. Hän oli nimittäin jo lokakuussa varannut meille liput Turussa esitettävään Les Miserables -musikaaliiin. Arvatkaapa vain, pidättelikö häntä mikään.
- Musikaali esitetään ruotsiksi… minä yritin.
- Jättetrevligt! huudahti Alberto ja kiiruhti ottamaan vielä pari tukiopetustuntia ruotsin kielessä Victoria Björnhufvudilta.



Åbo Svenska Teaterin Les Misarables oli elämys. Alberto oli aivan innoissaan - niin innoissaan, ettemme me muut oikein päässeet hehkuttamaan esitystä, vaikka yhtä lailla pidimme siitä. Erityisesti Alberto oli mielissään siitä, että kaikkien roolien esittäjät todella osasivat laulaa. Cosettea lapsena esittänyt tyttö oli niin hellyttävä, että kyynel meinasi tulla silmäkulmaan.



Löysimme myös Turusta hauskan jouluikkunan. Siinä näytti olevan lumen alla koloja, joissa tapahtui jotain…



Kun menimme lähemmäs, näimme metsäneläimet puuhailemassa jouluisia askareita. Siili oli herkkujen äärellä…



… ja ketut paketoivat lahjoja.



Saimme mainion vinkin siitä, missä Turun kaupungin uudenvuodenilotulitusta kannattaa seurata ja katselimmekin sitten puolenyön aikaan Teatterisillalla kuono kohti taivasta. Ja kyllä ilotulitus oli komea!





Näiden kuvien myötä kaikille toivotan kaikille blogini lukijoille hyvää vuotta 2011!

- - -

After the Christmas, a new year

Vivian, Giulia and Vittorio spent the whole Christmas holiday playing around the house. Vivian was so happy about her new friends that she insisted her bed to be carried into the attic where the guests were lodging so that she can sleep with Giulia and Vittorio.

Alberto had not forgotten Roberto’s complaints about the ham sandwiches that were served as breakfast last year. This time he invented a more creative way to serve the left-over ham by using it as a filling for omelets with some bell peppers and the Stilton cheese.

As the gentlemen were looking after the kids, we bear ladies got the opportunity to take a walk in the nearby wood to catch some fresh air.
- Is there always so much snow, asked Giovanna, who was very enthusiastic about the white Christmas.
- Well, not always, and there are also people who do not like about it when there is, I answered.

Unfortunately Roberto, Giovanna and the kids had to leave back to Italy just before the New Year, but Sergio and Maria are staying with us a little bit longer. Alberto had planned some special programme for us for the New Year – he had procured tickets for the Les Miserables musical in Turku! The Åbo Svenska Teater had managed to stage a delightful production of this favorite musical of Alberto and it didn’t bother us at all even if it was in Swedish.

While in Turku we also managed to see some cozy window displays and witnessed the fireworks celebration of the New Year.

Happy New Year to all of you!