maanantai 30. maaliskuuta 2009

Kirjamessujen kauhistukset

Olimme Alberton kanssa viikonloppuna Jyväskylän kirjamessuilla. Alberton ystävä Raimo Pesonen on juuri tänä keväänä julkaissut esikoisromaaninsa ja oli kertomassa siitä kirjamessuilla. Niinpä mekin tapasimme Raimon siellä.



Kuten huomaatte, Alberton ja Raimon suhde on hyvin tuttavallinen ja rento. Alberto oli saanut Raimolta tämän esikoiskirjan Erityisosaajia jo aiemmin ja lukenut sen, mutta hän halusi vielä messuilla kiittää Raimoa ja puhua mm. maailmanhistoriasta tämän kanssa. Yhtä asiaa Alberto kyllä ihmetteli ääneen jälkeenpäin, nimittäin sitä, miksi ihmisten karvoitus jakautuu niin epätasaisesti ja miksi se saattaa olla eri paikoissa niin erimittaista – Albertohan itse on tasaisen karvainen joka puolelta.

Alberto on ollut Jyväskylän Science Fiction Seura 42:n jäsen jo pitkään ja niinpä hiippailimme myös scifi-seuran pöydän ääreen. Siellä tapasin ”Suuren muinaisen” eli Cthulhun.



Säikähdin hieman, mutta eipä siinä mitään: se istui pöydällä ja näytti vain haluavan kasvaa isommaksi. Mutta sitten…



Saman pöydän luota löytyi isompi Cthulhu! Se olikin minulle liian suuri. Ehdin kuitenkin ymmärtää, että tämä scifi-seura ottaisi mielellään lisää jäseniä toimintaansa mukaan. Että sinne vain kaikki, jotka eivät pelkää Cthulhua.

Tapasimme messuilla aika paljon tuttuja ja yhden sukulaisenkin. Keski-Suomen luontomuseon esittelypisteessä oli myös tämä veijari.



Aika komea, vai mitä?

Kirjamessujen vaarallisimmaksi asiaksi ei loppujen lopuksi osoittautunut Cthulhu vaan… ne kaikki kirjat, jotka siellä olivat! Ostin nämä:



Maailman ihanin tyttö -näyttely oli vuosia sitten täällä Jyväskylässä ja se teki suuren vaikutuksen. Nyt kun sen valokuvista on tehty kirja (tuo suurin kirja kuvassa), en voinut olla ostamatta sitä. Nuo valokuvat kestävät katselemista, ja oli myös mukava kertoa itse valokuvaaja Miina Savolaiselle, mitä ajatuksia hänen ihanista kuvistaan on herännyt. Kirjahankintojeni joukosta löytyy myös hieman historiaa ja muutama kiinnostava romaani sekä Mondo-sarjan Prahan matkaopas. Siihen kaupunkiin olisi tarkoitus suunnata kesällä.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Arvonnan voittajat julkistetaan nyt!

Jo aamusta asti Alberto oli aivan täpinöissään, koska hän tiesi, että tänään suoritettaisiin blogini ensimmäinen arvonta. Kuten jo aiemmin kerroin, onnettarena toimi Victoria Björnhufvud, joka oli hyvin tarkkana siitä, ettei katsonut arvontakulhoon päinkään, kun nosti voittajalaput.



Tässä ovat tulokset:

Ensimmäisen palkinnon on voittanut Aino. Toinen palkinto menee Askartajalle. Kolmannen palkinnon saa puolestaan Jontey. Ilmoittakaa yhteystietonne sähköpostitse osoitteeseen olivia.orso(miukumauku)luukku.com. (Miukumaukun kohdalle tulee siis at-merkki.) Osoitetiedot saatuani lähetän palkinnot mitä pikimmin. Muistin virkistämiseksi voitte vilkaista aiemmasta postauksesta, mitä olette voittaneet. Onnea!

Olen hieman surumielinen siitä, että kaikki eivät voineet voittaa. Älkää kuitenkaan olko huolissanne: arvonnan järjestäminen oli sen verran jännittävää, että tuskin tämä jää viimeiseksi arvonnaksemme.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Pajunkissoja!

Teimme Alberton kanssa viikonloppuna jo hieman keväisemmän retken. Aurinkokin paistoi – ainakin aamulla, kun emme olleet vielä astuneet ulkoilmaan.

Haukanniemessä ihastelimme maisemaa peltoaukean reunassa. Vielä on ihan mukavasti lunta, mutta kevät on selvästi tulossa, sillä linnut lauloivat innokkaasti.



Sitten uskaltauduimme jäälle. Alberton mielestä se ei ollut vaarallista, mutta minä en ollut asiasta aivan yhtä varma. Jäällä oli kuitenkin vielä kulkemassa aika paljon muitakin.

Kuljimme ihastuttavan kaislikon lävitse.



Mutta sitten alkoi pelottaa tosissaan… Jäässä oli selvästi reikä!



Alberto kertoi, että kyseessä oli pilkkimistä varten porattu reikä. Ilmakuplat olivat jäätyneet hassusti, joten kuvakin piti ottaa. Ja sitten äkkiä pakoon – mitä jos se jää oli kuitenkin pettävää!

Lisää keväänmerkkejäkin näkyi: pajunkissoja! Oi miten pehmeitä ja palleroisia ne olivat!



Kotiin kävelimme erään leikkipuiston läpi. Sinne on jokin aika sitten ilmestynyt kaksi varsin mukavanoloista heppaa.



Noilla melkein voisin uskaltaa ratsastaakin.

Kotiin tultuamme Alberto oli sitä mieltä, että ansaitsimme kunnon lihakeiton. Onneksi kaapissa oli poronlihasäilykettä ja perunoitakin löytyi.



Lopuksi vielä muistuttaisin, että blogini yksivuotisjuhlan kunniaksi järjestettävään arvontaan ehtii vielä tiistaihin asti osallistua. Jos tämä kiinnostaa, jätä vain kommentti Nyt arvotaan meilläkin -postaukseen pari postausta sitten. Arvontatulos julkistetaan 25.3. keskiviikkona.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Täytin vuosia ennen blogiani

Juhlin tänään synttäreitäni, ja päivä olikin täynnä kaikenlaista mukavaa. Pidän enemmän suolaisesta kuin makeasta, ja tämä oli otettu huomioon syntymäpäiväkakkua hankittaessa. Juhlakakkuni oli Mirjan valmistama voileipäkakku. Teet joimme Wooperin valmistamista kupeista, jotka tulevat siirtymään kahvilaani, kunhan se projekti edistyy.



Sain oikein mieluisia lahjoja. Vanhalta harmaapäänallelta ja hänen muoriltaan sain Kalevala Korun Tulen henki -käädyn. Se on oikein kaunis. Albertolta sain puolestaan Home Junior -yhtyeen juuri tänään ilmestyneen levyn sekä levyltä lohkaistun singlen. Yhtyeen pojat – anteeksi nuoret miehet – ovat minulle vanhoja tuttuja, joten levy oli pakkohankinta. Tosin heillä on sen verran hyvä meininki, että levyn olisi voinut muutoinkin hankkia – ja heidän keikoillaan voisi muutoinkin käydä.



Illalla kävimme Alberton kanssa vielä syömässä Banthai-nimisessä thaimaalaisessa ravintolassa, joka on suosikkipaikkojamme Jyväskylässä. Alkuruuissa pysyttelimme tutulla linjalla: Alberto otti friteerattuja jättirapuja ja minä kookosmaito-kanakeiton.



Pääruuaksi otimme molemmat ankkaruuan. Alberto otti paistettua ankanrintaa punaviinikastikkeessa ja minä valitsin paistettua punacurryankkaa.



Seuraavalla kerralla todennäköisesti palaamme vakiosuosikkeihimme: Alberto paistettuihin nuudeleihin ja minä kanaan cashew-pähkinöiden kera. Oli vaihtelua syödä muuta, mutta parhaaksi havaitut annokset ovat kuitenkin parhaaksi havaittuja. Tosin ainakin omalta osaltani voin sanoa, että Banthaissa on sen verran hyvä ruoka, että todellisuudessa on vaikea nimetä yhtä annosta parhaaksi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Nyt arvotaan meilläkin

Blogini täyttää 25.3. kokonaisen vuoden, ja sen kunniaksi onkin aiheellista järjestää arvonta. Siihen voi osallistua jättämällä viestin tämän postauksen kommentteihin. Kerro samalla, miten alun perin päädyit blogiini – jos vain muistat. Arvontaan voi osallistua siihen saakka, kun 24.3. päättyy eli tuohon puoleenyöhön asti. Arvonta suoritetaan sitten seuraavana päivänä. Onnettareksi on lupautunut Victoria Björnhufvud.

Seuraavaksi esittelen arvonnan palkinnot.



Ensimmäiseen palkintoon kuuluvat seuraavat yllä olevassa kuvassa olevat esineet: sohvalla oleva kirjottu koristetyyny (malli on Sheila Hudsonin suunnittelema), sohvalla oleva nalle sekä pöydältä löytyvät virkattu liina, Brunbergin pusurasia ja Pieni karhukirja. Olen valinnut tämän ensimmäiseksi palkinnoksi, koska mielestäni arvokkain osuus arvontavoitoista on juuri tuo kirjottu tyyny.

Sitten toinen palkinto:



Siihen kuuluu myös virkattu liina, nalle (joka on kauniin punaruskea, ei niin punainen kuin miltä tuossa punaisella sohvallani näyttää), pusurasia ja Pieni karhukirja, jotta voittaja voi lukea perustiedot meistä karhuista. Lisäksi palkinto sisältää juustotarjottimen. Säilytämme juustot asianmukaisesti, joten arvontaan osallistujien ei tarvitse pelätä niiden pilaantumista sinä aikana, kun arvontapäivää odotellaan.

Viimeiseksi kolmas palkinto:



Kolmas palkinto on käytännössä sisällöltään samanlainen kuin toinen palkinto. Virkattu liina on hieman eri kokoinen ja tehty erilaisesta langasta. Nalle on myös hieman eri värinen. Tämänkin palkinnot juustot säilytetään asianmukaisesti.

Jäämme innolla Alberton kanssa odottamaan, paljonko osallistujia arvontamme kerääkään. Aika jännittävää, kun tällaista ensimmäistä kertaa järjestämme.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Tassutellen Tampereella - taas

Lauantaina olimme Alberton kanssa Tampereella. Alberto lähti seikkailemaan kaupungille, ja minä menin Taikasormet-kädentaitomessuille, jotka olivat Tampere-talossa. Tarkimmin katsastin yläkerrassa olevat Nukke- ja Nukkekotimessut. Olen aina pitänyt pienestä ja kauniista, ja sanotaanko vaikka niin, että Alberton ja minun kotiini se on juuri sopivan kokoistakin.



Myyjiä oli kovin paljon, ja löysin vaikka mitä mielenkiintoista ostettavaa. Ostin mm. hieman lettuja ja sieniä sekä kahvimyllyn, joka tulee kahviooni, jonka suunnittelu on alkanut pyöriä päässäni (Ingrid Björnhufvudhan suositteli minulle kahvion pitämistä). Kahviota silmällä pitäen ostin Tampereelta myös Wooperin keltaisia teekuppeja.

Kävin kuuntelemassa myös pari luentoa. Toisen piti Markus Rautavuori ja se käsitteli Lundby-talojen historiaa. Toisessa luennossa Hanna Meronen puolestaan esitteli paperimassaa ja sen käyttöä. Molemmat luennot olivat kovin mielenkiintoisia, kiitos luennoitsijoille!

Eräälle myyntipöydälle oli kasaantunut joukko hyväntuulisia sukulaisiani, joiden luo oli tietenkin pysähdyttävä hetkeksi.



Törmäsin myös sukulaisiin, jotka olivat hieman… hmm… heikommilla, mutta hyvin komeaturkkisia ja -hampaisia.



Ehdin hieman säikähtää, mutta sitten huomasin, että taljat olivat Hannan pöydällä. Olen varma, että sukulaisiani on siis kohdeltu kunnioittavasti.

Olin jo varautunut siihen, että Hannan kennelistä lähtee taas mukaani uusi koira. Dana on ollut niin hyväkäytöksinen, että kenneliä voi varauksetta suositella. Mutta mutta… Kuinka näistä valitaan se suloisin?



Ei auttanut muu kuin tuoda kotiin kaksi koiraa. He eivät ole vielä saaneet nimiä, joten en voi esitellä heitä aivan heti, mutta palaan asiaan.

Tampere-talon messujen jälkeen tapasin jälleen Alberton ja suuntasimme museokeskus Vapriikkiin. Siellä kävimme katsomassa ensiksi Tiibet-näyttelyn, joka häikäisi minut täysin. Näyttely kertoi elävästi Tiibetin kulttuurista, ja paikalla oli paljon kauniita esineitä, kuten tämä matto:



Mietin myös, että jos muuttaisimme Alberton kanssa telttaan, ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos teltta näyttäisi tältä:



Hieman pelottaviakin näyttelyesineitä paikalla oli. Nämä naamiot voisivat vaikka hiipiä uniin:



Vapriikissa oli myös näyttely nimeltä ”Aika leikkiä”. Siellä oli leikkikaluja eri aikakausilta. Ihanimpien joukossa olivat vanhat muumihahmot.



Osa sukulaisistammekin on jo niin vanhoja, että heidät on viety museoon.



Tunnen sympatiaa varsinkin pienintä näistä sukulaisista kohtaan. Hän näyttää jotenkin pelokkaalta. No, ehkä itseänikin pelottaisi (vielä enemmän), jos asuisin vitriinissä.

Vapriikissa näimme myös mm. kenkiä eri aikakausilta ja Vuosi 1918 -näyttelyn, jossa käsiteltiin niin vakavaa asiaa, että ainakin pikkukarhut on syytä viedä ennemmin Aika leikkiä -näyttelyyn. Kokonaisuutena Vapriikki on loistava museokeskus, jossa on hyvin kootut näyttelyt ja kaikenlaisille kävijöille jotain kiinnostavaa.

Vapriikin jälkeen olimme valmiita asettumaan italialaisen ruuan ääreen. Menimme ravintolaan nimeltä Bella Roma. Minä en tilannut alkupalaksi kovinkaan italialaista vaihtoehtoa, sillä halusin etanoita, mutta Alberto otti antipasto-buffetin, joka oli täynnä herkkuja artisokasta alkaen.



Pääruuassa siirryin minäkin kotimaamme antimiin. Valitsin Spaghetti alla carbonaran. Alberto puolestaan otti pizzan, vaikka hieman epäilikin sitä, osataanko Tampereella valmistaa riittävän aitoa pizzaa.



Alberto oli turhaan huolissaan. Hänestä pizza oli erinomaista ja minullekin maistui spaghetti todella hyvin – vaikkakin annos oli valtaisa!

Söimme vielä jälkiruuat: minä Tiramisùn ja Alberto italialaista jäätelöä. Ateria oli erinomainen ja nyt olemmekin pulassa – Ravintola Plevna on samoilla nurkilla ja sekä siellä että Bella Romassa tekisi mieli käydä, kun Tampereella poikkeaa.

Mutta aika pieni hätähän se on. Päivä Tampereella oli oikein antoisa ja virkistävä.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Hiihtolomamuisteloita

Oi voi, hiihtoloma pääsi loppumaan! Ehkä on kuitenkin soveliasta muistella sitä vielä hetken. Teimme Alberton kanssa nimittäin kaikenlaista mukavaa.

Kävimme katsomassa Bolt-elokuvan 3D-version.



Minä en ollut ennen nähnyt kolmiulotteista elokuvaa, joten kokemus oli aika erikoinen. Välillä tuntui, että valkokankaalta lensi jotain päin kasvoja. Bolt olisi sitä paitsi ollut erikoinen koira kaksiulotteisenakin. Elokuva oli välillä jännittävä, välillä surullinen, mutta kokonaisuutena aika suloinen kokemus. Boltin lisäksi katsoimme lomalla melkoisen määrän muitakin elokuvia lähinnä kotona dvd-laitetta apuna käyttäen.

Lomalla saimme myös maistella Alberton tekemiä herkkuja. Hän oli kunnianhimoinen ja päätti valmistaa sekä sushia että pizzaa. Ensiksi hän kääri leväkääröjä ja teki nigirikakkuja.



Loman loppupuolella Alberton Margherita-tuska kävi ylivoimaiseksi ja hän teki meille aitoa italialaista pizzaa.



Ah, kunpa sitä olisikin vielä hieman jäljellä…

Lomalla kävimme myös vanhan harmaapäänallen muorin lihapadan äärellä. Yllätykseksemme huomasimme, että joku oli rakentanut mainion lumilinnan vanhan harmaapäänallen ja hänen muorinsa talon pihaan.



Lumilinnan muurilla oleva hirviön pää...



... oli minusta hieman pelottava, mutta Alberto piti minua kädestä kiinni, joten selvisin siitäkin kauheudesta.