sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tykkeilyä prinsessan kunniaksi

Eilen pääsimme vierailemaan 1700-luvulla, kun Rautpohjan tykkikerho ampui täällä Jyväskylässä 6 kunnialaukausta Ruotsin uuden prinsessan Estelle Silvia Ewa Maryn kunniaksi. Tassutimme Alberton kanssa tohkeissamme paikalle hyvissä ajoin ja saimmekin oivalliset paikat seurata tykkiammuskelua.

Ensin jouduimme tosin kuuntelemaan lyhyen puheen, mutta ei siinä mitään, sillä se koski keinuhevosta. Jyväskylä lahjoittaa pikku prinsessalle ihastuttavan punaisen keinuhevosen – mutta vasta vuoden kuluttua, sillä ensin hevonen kiertää kouluja kertomassa koululaisille Ruotsista. Mutta miten se tietää siitä maasta mitään, kun se on suomalainen hevonen?



Sitten päästiin itse asiaan. Paikalla oli kaksi mörssäriä ja kaksi ihan oikeaa tykkiä, joiden pelkkä tykkiosa painaa yli 200 kiloa. Tykeistä lähti sellainen tuli ja pamaus, että Albertokin hätkähti.



Tykinlaukausten jälkeen kansalle jaettiin karamelleja, ja tykkejä sai käydä katsomassa lähempää. Alberto kyseli tietenkin itse tykkitekniikasta. Minä puolestani ihailin tykkikerholaisten hienoja 1700-luvun asuja. Lopuksi tykit ja ampujat asettuivat ryhmäpotrettiin, joten saimme hyvän muistokuvan sekä tykeistä että historiallisesta vaatetuksesta.



- - -

A cannon salute for a princess

Yesterday we got a taste of 18th century when a local group of cannon enthusiasts, The Cannon Club of Rautpohja, saluted the new Swedish princess Estelle Silvia Ewa Mary with six cannon shots. We made sure to be there early enough to secure a good spot near the action. We had to listen to a short congratulation speech first, though, but that was ok – it was mostly about a little red rocking horse that the city of Jyväskylä is about to give the baby princess as a birthday present next year.

And then it was time for some serious artillery action. The gunners had two mortars and two field cannons and the whole crew was clad in 18th century fashion. There was so much fire, smoke and noise that even Alberto was amazed. After the cannon salute there were some free sweets and people got the chance to take a closer look at the cannons. Alberto had many questions about the technical issues where as I was more interested in the 18th century clothing. At the end of the day we also got a group portrait of the nice gentlemen of the cannon club and their hardware.

torstai 23. helmikuuta 2012

Jättetrevligt - en ny prinsessa!

Olimme juuri saaneet tänä aamuna aamupalamme syötyä, kun oveen koputettiin.
- Kuka ihme voi tulla tänne näin aikaisin aamulla? minä ihmettelin.

Oven takana olivat Björnhufvudit sekä Freija.
- Ruotsissa on uusi pikkuprinsessa! Victoria julisti.
- Aloin heti leipoa prinsessakakkua, kun kuulin, Ingrid Björnhufvud jatkoi.

Emme tietenkään vastustaneet Alberton kanssa kakun syöntiä ja Ruotsin-lipun heilutusta, kun syykin oli niin hyvä. Nyt vain täytyy hetki jännätä, mikä pikku prinsessan nimeksi tulee.



P.S. Vaikkei se kuvasta näykään, kipsi on nyt otettu pois tassustani. Kunhan kuninkaalliset juhlat on juhlittu, kerron teille, mitä kaikkea olemme jo ehtineet tehdä kipsin poiston jälkeen.

- - -

A new princess!

We were just about done with our breakfast when there was a knock on our door this morning. Wondering who might be there on that early hour, we opened the door to find the Björnhufvuds and Freya there.

- There is a new baby princess in Sweden! Victoria announced.
- I started to bake a cake as soon as I heard about it, accompanied her mother.

Of course we couldn't resist some early celebration with cake, flags and all. There is still one question, though – what will be the name of the royal newcomer?

P.S. You probably can't see it from the picture, but the cast has been now removed from my paw. Once the royal celebration is over, I will tell you about some of our recent adventures.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kirkkoja ja kirjasto

Minä ja Alberto olimme käyneet Tukholmassa yhdessä kaksi kertaa aiemminkin, mutta täysin tavoistamme poiketen olimme jättäneet kaikki kirkot Storkyrkania lukuun ottamatta väliin. Nyt päätimme korjata asian. Ensimmäiseksi suuntasimme Klarakyrkaniin, koska se oli aivan lähellä hotelliamme. Kirkko yritti piilotella vähemmän merkittävien rakennusten takana, mutta se ei hämännyt meitä.



Sisältä kirkko oli varsin kaunis. Sisustus oli koristeellisempi kuin olisi ehkä osannut odottaa. Alttarin osana ollut kolmiosta tuijottava silmä hämmensi tosin meitä hiukan.



Saarnatuolin oli selvästikin suunnitellut joku, joka piti kullan väristä.
- Olisi varmaan ollut helpompi käyttää kangasta kuin veistää nuo laskokset, Alberto totesi saarnatuolia katsoessaan.
- Ehkä tekijä piti veistämisestä kuin hullu puurosta, minä vastasin.



Kirkkokierroksen ateriaksi sopii vallan mainiosti sushi. Menimme siis jo aiemmin erittäin hyväksi ja sopivan hintaiseksi toteamaamme Pong Sushiin, jossa nautimme hurjan herkullisen lounaan.



Sushin jälkeen jaksoikin katsastaa Maria Magdalena kyrkan. Kirkko oli ulkoisesti hyvin erityylinen kuin Klarakyrkan. Sisustuksessa oli kuitenkin havaittavissa jotain samaa. Kaunis kirkko oli tämäkin.





Maria Magdalenan kirkolta matka jatui tassutellen Södermalmin kaupunginosaan, joka osoittautui varsin viehättäväksi.
- Tänne tullaan tassuttelemaan toistekin, Alberto totesi, ja minun oli pakko olla samaa mieltä.



Södermalmilta palasimme Gamla staniin ja siellä suuntasimme Stortorgetille, koska tiesimme sielläkin olevan vallan mainioita joulumarkkinakojuja ja viehättävää tunnelmaa.



Meidän tavoitteenamme oli löytää jälleen herkullisia pientuottajan juustoja, ja sehän onnistui. Alberto jutteli pitkät pätkät juustoja myyneen naisen kanssa, ja lähdimme lopulta kojulta eteenpäin mukanamme kassillinen herkkujuustoja.



Tukholmaa voi todella suositella vierailupaikaksi, jos haluaa päästä joulun tunnelmaan. Koko kaupunki oli täynnä ihastuttavia jouluvaloja, joten iltaisin oli todella tunnelmallista kävellä ympäriinsä. Sergelintorilla tapasimme kimmeltäviä poroja.



Seuraavana aamuna päätimme syödä tukevan aamupalan, että jaksaisimme pitkälle päivään ennen kuin tarvitsisi jälleen pysähtyä syömään. Koska yöpymisemme ei sisältänyt aamupalaa, marssimme jo tutuksi tulleeseen Jensen's Bøfhusiin, jossa on aamuisin mukavat tarjoushinnat joistain annoksista. Valitsimme burgerit, jotka sai itse koota. Käytännössä se tarkoitti sitä, että lisukkeet sai hakea vallan mainiosta salaattipöydästä, jota voi suositella contorniksi muihinkin paikassa tarjottaviin annoksiin.



Hampurilaisen jälkeen suuntasimme jälleen kaupungille. Pian ajauduimme aivan kaupungin pääkirjaston lähelle. Ja se olikin vasta vekkuli rakennus!



Sisällä ymmärsimme, miksi rakennuksessa on pyöreä keskiosa: kirjaston sydämenä oli pyöreä halli, jonka seiniä peittivät kirjahyllyt. Vähemmästäkin vauhkoontuu – kirjoja siellä, kirjoja täällä. Paikalta löytyi myös suomenkielisen kirjallisuuden hylly.



Kirjastosta lähdettyämme löysimme jälleen kirkon, tällä kertaa Kustaa Vaasan mukaan nimetyn. Ulkoisesti kirkko oli päättänyt ruveta aika lailla mahtipontiseksi.



Sisällä oli viehättävää, kuten kirkoissa yleensäkin. Alttari oli lähes barokkisen koristeltu.



Myös saarnatuoli oli kauniin koristeellinen. Papereita ja kirjoja varten olevan telineen alla oli suloinen enkeli.



Joulu näkyi tosiaan Tukholmassa joka puolella. Tavaratalo NK:n jouluikkunat olivat erityisen hauskat. Niissä kuvattiin Joulupukin askareita ennen joulua. Pukki mm. hoiteli joululahja-asioita niin ahkerasti, että joutui muuttamaan itsensä mustekalaolomuotoon, jotta kädet – tai tarttumaraajat – riittäisivät. Ja ruokailun valmisteluja Joulupukki järjesteli yllättäen valtavaan punaiseen mekkoon pukeutuneena.





Illalla kaikki hampurilaisen antama energia olikin käytetty, ja päätimme poiketa illalliselle Wagamamaan, jonka ruokiin ei koskaan tarvitse pettyä. Alberto valitsi hieman uskaliaasti itselleen Teriyaki Chicken Soban, sillä häntä kutkutti edelleen aiempi suosikkiannoksensa. Mutta kuinkas ollakaan, Alberto arvioi tämän annoksen jopa paremmaksi kuin tutumman, toisena vaihtoehtona olleen annoksen.



Itse päädyin nuudelikeittoon nimeltä Salmon Miso Ramen. Annos syötiin isolla puukauhalla, ja syötävää todellakin riitti. Totesimme Alberton kanssa jälleen kerran, että Wagamamaan kannattaa aina tulla, niin ketjuravintola kuin se onkin.



Seuraavana aamuna koitti kotimatkan aika. Melkein Helsinki-Vantaalla tuntui kodilta, kun vastassa oli suuri joukko tällaisia sukulaisia:



- - -

A couple of churches and a library

We have been in Stockholm a few times before already but for some reason we had not been visiting any churches there other than Storkyrkan yet – which is a bit uncharasteristic for us, as you may agree. So it was high time to amend that. Our first stop was Klarakyrkan that is hiding behind lesser buildings quite near our hotel in the central Stockholm. The church was quite pretty inside and we found quite many interesting details from its decoration.

After exploring the Klarakyrkan we headed for lunch at Pong Sushi that was conveniently located in the same neighborhood. We had been dining there quite a few times before on our previous trips and we knew it to provide excellent meals in very reasonable price.

From the Pong Sushi we continued towards Södermalm. We paid a visit to Maria Magdalen kyrkan – the Mary Magdalene Church – and padded around this lovely quarter. It was actually so charming that we immediately decided to come back next time for a longer walk.

And then it was time for yet another Christmas market, this time on the Stortoget in Gamla stan. Our mission: eat some waffles, enjoy the atmosphere and buy some cheese. We managed to find the same seller from whom we bought delicious cheeses last year and Alberto got the opportunity to have a long and civilized discussion about the finesse of cheese with the nice lady who was serving us. We parted with a good selection of different cheeses.

Stockholm can be definitely recommended as a suitable place to visit for those who want to enjoy some Christmas spirit. The whole town is illuminated with wonderful Christmas lights which makes the evening walk through the city a highly memorable event.

Next morning we decided to start with a hefty breakfast and headed again to Jensen's Bøfhus – their lunch offers start early enough to serve as a late breakfast as well. Our choice were the burgers one could customize for his or her taste with the contorni from the buffet.

Once we were done with the burgers, it was time to continue our adventure towards the Vasastan quarter where we visited the city library, stadsbilioteket, and yet another church. The library was quite a peculiar place indeed – it was built around a circular room with books around the wall. The Church of Gustaf Vasa, Gustaf Vasa kyrka, was a bit more pompous than the two previous ones, but nonetheless we still found it rather cozy.

And of course, there is no Christmas trip to Stockholm without checking out the famous Christmas decoration at the windows of the NK department store. As usual, there were so much to see and wonder there, like the Octopus Santa. After that it was more than suitable to crown our last day in Stockholm with a dinner in the Wagamama restaurant – a Teriyaki Chicken Soba for Alberto and a Salmon Miso Ramen for me. One can always trust in Wagamama!

The trip to Stockholm was probably even better than last time but it was nonetheless nice to get back home again – specially when there were some stone relatives greeting us at the Helsinki-Vantaa airport when we exited the terminal building...