sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Hengen ja ruumiin ravintoa Tampereella

Olimme jo pitkään suunnitelleet Björnhufvudien kanssa teatterimatkaa Tampereelle. Suunnitelma oli kuitenkin aina vain lykkääntynyt, koska Victorialle oli niin vaikeaa löytää luotettavaa lapsenvahtia. Nyt kuitenkin pelastava enkeli saapui Marian muodossa, sillä hän lupasi katsoa Victorian perään sillä välin kun me harrastaisimme kulttuuria Tampereella.

Jo matkan aikana tapahtui vaikka mitä! Iso säiliörekka oli ajanut ojaan lähellä Tamperetta ja kökötti siellä oudosti v:n muotoisena. Apu oli onneksi jo paikalla.



Tampereelle päästyämme suuntasimme ensiksi Marusekiin sushille. Koska tiesimme, että odotettavissa olisi myös käynti Plevnassa, emme ottaneet isoimpia mahdollisia sushiannoksia, ainoastaan pienet sopivat välipalat.



Sushin jälkeen riensimme elokuviin. Alberto oli pahoillaan, kun Stieg Larssonin Millennium-trilogian viimeinen elokuva ehti lähteä pois Jyväskylästä ennen kuin ehdimme nähdä sen. Niinpä hän ovelana karhuna tarkisti Tampereen elokuvatarjonnan. Pilvilinna joka romahti -elokuvasta meni sopivasti lauantaina päivänäytös.



Elokuva oli jännittävä, joskin minusta ehkä venytetty hieman liian pitkäksi. Joka tapauksessa ei harmita, että kävimme katsomassa sen, koska se oli itse asiassa parempi kuin luulin.

Elokuvan jälkeen oli vuorossa Plevna. Björnhufvudeille se oli uusi paikka, mutta annoimme Alberton kanssa innokkaasti neuvoja ruokavalinnoissa. Makkara oli suosittua.

Juusto-yrttimakkaroita röstiperunoitten kera…



… lammasmakkaroita valkosipuliperunoiden kera…



… ja makkarapannu, joka on Plevnan legendaarisin annos.



Varsinainen syy järjestää retki Tampereelle oli kuitenkin teatteri. Tampereen teatteri esittää Frenckell-näyttämöllään Sofi Oksasen kirjoittamaa Puhdistus-näytelmää, ja sitä katsomaan me olimme Hämeeseen matkustaneet.



Olimme haaveilleet näytelmän näkemisestä jo kauan aikaa, ja kun esityspäivä viimein koitti, olimme niin täpinöissämme, ettemme osanneet ensin mennä oikeaan teatteriin. Emme sattuneet tietämään, että Frenckell-näyttämö ei sijaitse samassa rakennuksessa kuin muu Tampereen teatteri. No, onneksi ehdimme esitykseen varsin hyvin ja se oli myös hieno teatterikokemus. Oli kuitenkin hyvä, että Victoria oli jätetty kotiin – sen verran rankan tarinan näytelmä kertoi.

- - -

Something for the body and soul in Tampere

We have been planning a cultural visit to Tampere with our neighbors the Björnhufvuds for quite a long time. Unfortunately we have to had postponed the trip several times because it has been difficult to arrange a baby sitter for Victoria. Now this problem was finally solved when my sister Maria volunteered to look after her while we were enjoying some theater in Tampere.

On the way to the Tampere we saw a tank truck that had gone off-road rather badly due to the slippery road. The rescue team had already arrived, so we could continue our trip without any further delay.

Our first stop in Tampere was the sushi restaurant Maruseki. As we knew that there would be a proper dinner waiting for us later, we only had a small portions of sushi as a brunch.

After that it was time to go to the movies. Alberto had been unhappy as the final part of Stieg Larsson’s Millenium trilogy, “The Girl Who Kicked the Hornets' Nest”, had already ran off in Jyväskylä but as a clever bear he had checked if it was still running in Tampere. To his luck it was shown as an afternoon matinee suitable for our schedule. The movie was exciting and actually better than we had expected, so no complaints about it.

After the movie we enjoyed a dinner in Plevna with Ingrid and Magnus. They had been there never before, so we were more than happy to point out some recommended choices from the menu. Unsurprisingly, everybody chose to have some sausage with potatos.

The main reason to visit Tampere, however, was the theater. We had got tickets for “Puhdistus” (“The cleansing”), a play by Sofi Oksanen. We were so anxious to see it that we hurried to the wrong venue first – the theater has stages in two buildings and our play was staged in the other one. Despite this we got in our seats in time and enjoyed this fine piece of dramatic art. It was good, though, that Victoria had stayed with Maria – the play was a bit too rough for a young bear girl.

torstai 28. tammikuuta 2010

Kirpparivierailu ja Bambi-vanhus

Lähellä kotiamme avattiin jokin aika sitten uusi kirpputori. Olimme jo Alberton kanssa havainneet, että sieltä löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, ja siksi lähdin sinne erikseen Marian kanssa.



Hmm, täältä voisi itsekin varata pöydän, ajattelin. Tarkistimme Marian kanssa innokkaina kaikki pöydät, mutta mitään ihmeempää emme sillä kertaa ostaneet. Aiemmin olen löytänyt tuolta kirpparilta mm. Nemi-sarjakuvakirjoja oikein hyvin minulle sopivaan hintaan.

Kun palasimme takaisin, muistin, etten ollut lainkaan muistanut esitellä Marialle erästä antiikkilöytöäni. Helsingissä Nukke- ja nallemarkkinoilla käydessäni tapasin tämän Steiffin Bambin:



En millään voinut jättää Bambia, koska se oli niin suloinen ja mitä ilmeisimmin halusi muuttaa meille. Se on jo Bambiksi aika vanha, joltain vuodelta 1959-1964.

- - -

A flea market and a senior Bambi

A new flea market was opened nearby a while ago. Me and Alberto have already found plenty of interesting things there so I thought that I should check the place also with Maria. We explored all tables carefully but didn’t find anything worth buying this time.

When we got back I remembered that I hadn’t shown a recent antique find of mine to Maria. While visiting the doll and teddy fair in Helsinki, I met a Steiff Bambi. It was so cute and wanted to follow me home, so I couldn’t leave it. Being born sometimes between 1959 and 1964, it was already a rather senior Bambi.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Alberton kokkailuja

Marian vierailu on innostanut Alberton näyttämään parhaat puolensa ruuanlaittotaidoistaan. (Tosin niinhän hän tekee silloinkin, kun olemme kahdestaan.)

Aloittakaamme mustekala-katkarapuwokista. Aina silloin tällöin Alberto kaivaa wokkipannunsa esiin, ja silloin on aina luvassa herkkuja. Nyt hän yhdisti mustekalapurkin antimiin katkarapuja, parsakaalia, keltaista porkkanaa ja keltaista paprikaa. Tämän herkullisen yhdistelmän söimme nuudelien kera.



Jauhelihapötkylöille Alberto keksi puolestaan nerokkaan lisukkeen: paloiteltuja perunoita, sipulia ja sieniä konjakkisinappikastikkeessa. Siinäpä löytyikin oiva käyttötarkoitus konjakkisinapille, jota oli jäänyt joululta yli.



Hampurilainen Alberton tapaan käsitti puolestaan ihan oikean naudanlihafileepihvin ja reilun siivun cheddaria. Kaupasta löytyi ystävällinen myyjä, joka lupautui siivuttamaan cheddarin juuri oikean paksuisiksi viipaleiksi. Onneksi löysimme myös isoja ranskalaisia hampurilaisen seuraksi.



Jokin aika sitten teimme paikallisesta kaupasta löydön: nyt täälläkin myydään tagliolineja! Alberto oli aivan innoissaan ja halusi heti kokeilla, millainen kastike maistuisi niiden kanssa. Yllättäen hän päätyi jälleen äyriäisiin – tällä kertaa simpukoihin ja katkarapuihin. Seurana oli hieman valkosipulia ja kirsikkatomaatteja. Herkullista oli!



Olemme käyneet myös ulkona syömässä. Viime syksynä maistoimme ensimmäistä kertaa fondueta Münchenissä. Nyt Gastropub Jalolla oli fonduetarjous, ja ajattelimme, että olemme ahkeroineet lähiaikoina sen verran, että ansaitsemme hieman juustoista hemmottelua. Tarjoilija oli lukenut Asterixin, joten olimme aika hiljaa siitä, että meiltä tipahti pari leipäpalaa juustoon. Joka tapauksessa fondue maistui jälleen hyvältä – ja oli yllättävän täyttävää.



Taitaa tosin näyttää siltä, että meidän on ryhdyttävä dieetille Marian lähdettyä…

- - -

Alberto’s recent cooking activities

Maria’s visit has made Alberto really to put some effort in his cooking. Here are a few highlights off our menu over the past few weeks:

Alberto is sometimes experiencing with different wok recipes. This time he fried some octopus with shrimps, broccoli, yellow carrot and yellow bell peppers and served them with noodles.

With minced meat rolls Alberto fried some potatoes, onions and mushrooms and crowned the whole with cognac-mustard sauce. This was his clever excuse to get rid of the cognac-mustard left over from the Christmas.

Hamburgers á la Alberto were made of real beef and a thick slice of Cheddar, accompanied with jumbo fries. A nice lady in our local grocery shop was kind enough to slice the Cheddar according to Alberto’s wishes – “just about 4mm thick, m’am”.

A while ago we made a very welcome discovery in a nearby super market: they are selling tagliolini pasta there! Alberto was very happy and wanted immediately to try them out in his own kitchen. He quickly prepared some octopus and shrimps (again) with some tomato and garlic to go with the pasta. So simple but so delicious.

Last Autumn in Munich we tried out fondue for the first time. Therefore it was really nice to find out that the local gastropub Jalo had a special winter offer for a fondue dinner with wine. It was very good and we enjoyed this cheesy indulgence. However, the waiter had read his Asterix, so we had to be careful not to let him notice that we actually dropped a bit of bread (or two) into the cheese pot.

Too bad it looks like that there is a diet waiting for us once Maria has left…

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Vielä vaan lunta mutta myös tilhiä

Maria on viihtynyt hyvin luonamme. Tänään kävimme ulkona kävelyllä, kun ilma ei enää ollut kovin kylmä. Minä pidin silti tiukasti hupun päässä, koska olen kova palelemaan ja koska talvella on muutoinkin viisasta pitää pää lämpimänä. Lainasin myös toisen viittani Marialle ettei hänenkään tarvinnut palella.



Pihlajissa näkyi melkoinen määrä marjoja. Ihmettelimme, kuinka marjat jaksoivat kantaa päällään niin ison röykkiön lunta.



Mutta tuskinpa ne marjat puissa kauaa säilyvät. Tilhet olivat löytäneet ruoka-apajat. Niitä oli varmasti useampi sata. Ne lentelivät pihlajiin ja niistä toisiin puihin ja sitten taas takaisin sellaista vauhtia, että valokuvan saaminen oli miltei mahdotonta.



Kun palasimme sisälle, Alberto oli lämmittänyt meille mehua. Söimme myös pullapitkoa, joka oli ostettu torilta.



Ulkona käynti oli virkistävää. Saa nähdä, jos nyt keksisimme lisää käsitöitä tehtäväksi.

- - -

Even more snow and some waxwings, too

Maria has enjoyed her stay. It was not all that cold today, so we took a short walk in the nearby wood. I nonetheless covered my head with hood of my cloack as I am freezing easily. I lend my other cloack for Maria to keep her warm, too.

There were still a lot of berries in the rowans, all covered up with the snow. However, they may be gone soon as the waxwings had apparently them on the menu. There must have been hundreds of birds flying around the trees. They were so quick and agile that it was nearly impossible to take a photo of them.

When we got back home, Alberto was serving some hot blackcurrant juice with some bakery goods. It was very refreshing to catch some fresh air. Let’s see if we can now figure out more ideas for future handicrafts projects…

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Langoista saa mekon

Kuten kerroin, Maria jäi luoksemme vielä joksikin aikaa. Päätimme kiivetä hänen kanssaan ullakolle ja katsastaa, mitä sieltä löytyisi. Löysimme ison korillisen lankoja!



- Mitä näistä voisi tehdä? Maria ihmetteli.
Silloin minä muistin!
- Sain joululahjaksi nallen. Sille voisi virkata mekon, sanoin.

Teimme mekon yhteisvoimin. Ideoimme ensin oranssin mekon, johon tuli vihreä nauha vyötärölle, sitten Maria halusi lisätä mekkoon vielä keltaisen nypyreunan. Uusi nalle näytti varsin tyytyväiseltä vastavalmistuneeseen asuunsa. Alberto sen sijaan kommentoi, että nallen mekko näytti aivan samalta kuin minun mekkoni – tai Marian mekko. Mutta kun me pidämme keltaisesta…



- - -

From the yarn to the dress

As I mentioned before, Maria is staying with us for a while. Today we decided to climb to the attic to see if we could retrieve something useful. And we ended up finding with a huge basket with yarn!

- What could we do with these? asked Maria
Something immediately came to my mind:
- I got a teddy bear as a Christmas present. We could crochet her a dress.

The dress was manufactured together. We first designed an orange dress with a green ribbon on the hip and then Maria added the yellow hem. The teddy looked rather happy with her new dress. Alberto mentioned that the dress has a close resemblance with the dresses of mine and Maria’s. Maybe true, but the girls can’t help it liking the yellow colour.

torstai 7. tammikuuta 2010

Lisää lunta ja lisää ilotulitusta!

Nyt on lunta ja reilusti! On hauskaa, että viimeinkin on ihan oikea talvi, joka tuntuu pysyvän. No, myönnettäköön, että olen hirmu kova palelemaan, mutta kyllä tästä selvitään, kun ulkona on niin mukavan näköistä.

Alberto on kuvaillut innokkaasti lumisia puita…





… ja katajia.



Vittorio ja Giulia ovat olleet innoissaan lumesta, koska Napolin seudulla sitä on harvemmin. Niinpä Vittorio pyllähti kinoksesta yllättäen kuvaan estämään Alberton haaveet vakavasti otettavasta taidevalokuvasta. Vittorio oli yltäpäältä lumessa ja piponsa oli hukannut myös, mokoma.



Seuraavan kuvan Alberto ottikin sitten hieman enemmän ympäristöään tarkkaillen, kun Vittorio oli jo siirtynyt uusien velmuilujen pariin.



Pakkasen jatkuessa lapset alkoivat hieman kyllästyä, ja niinpä Sergio keksi viedä heidät elokuviin. Elokuvateatterissa menikin parhaillaan juuri sopiva elokuva, jossa esiintyy myös sukulaisiamme: Planeettamme Maa.



Elokuvassa tarkasteltiin eläinten elämää eri puolilla maapalloa. Hauskinta olivat jääkarhunpoikaset, jotka pylleröivät lumen sisässä olevasta pesästään auringonpaisteeseen. Lapsia huvittivat myös erityisesti hassut tropiikin linnut. Sergio olisi halunnut nähdä vielä lumileopardin, joka esiintyy televisiosarjassa, jonka materiaalista elokuvakin on tehty. Valitettavasti leopardi oli kuitenkin jätetty elokuvasta pois.

Tänään saimme nauttia hienosta ilotulituksesta aivan kotimme lähellä. Naapurissa oleva hiihtokeskus järjesti sellaisen venäläisturistien iloksi venäläistä joulua juhlistamaan. Olemme hieman hämmentyneitä, koska emme tunne kovin hyvin venäläistä kulttuuria, mutta ilotulituksesta todella oli iloa kaikille.





Sergio, Roberto ja lapset pakkaavat nyt tavaroitaan. Heidän on aika palata Italiaan. Maria jää vieraaksemme vielä ainakin joksikin aikaa. Ehkä ehdin nyt tehdä hieman käsitöitä hänen kanssaan…

- - -

More snow, more fireworks!

This year we have been enjoying a true Finnish winter. There has been plenty of snow and frost for weeks already and it looks like it will continue as such for some time. Snowy landscape provides breath-taking sceneries and Alberto has been busy on photographing snowy forest in our backyard. Vittorio managed to ruin one of Alberto’s artistic photos by appearing suddenly from the snow just when Alberto shot the picture. Vittorio was covered by the snow and had lost his wool cap somewhere, that rascal.

As the cold weather prevailed, the kids started to get a bit restless. Sergio got the idea of taking them to the movies. Conveniently, the movie “Planet Earth” was running in town, so Giulia, Vittorio and Sergio got to enjoy delightful moments with polar bear cubs, whales and colorful tropical birds.

Today we got to enjoy some fireworks again. A nearby skiing resort arranged it as a celebration of Russian Christmas for their Russian guests. We don’t understand much about Russian Christmas traditions but we enjoyed the fireworks nonetheless.

Sergio, Roberto and kids are now packing their luggage to head back to Italy. Maria will stay as our guest at least a bit longer. Hopefully we now have time for some handicrafts…