perjantai 31. heinäkuuta 2015

Lelumarkkinat ja hurjan hieno kirkko

Viime sunnuntaina suuntasimme Alberton kanssa Forssan Työväentalolle. Minä höppänä luulin tulevani paikalle ensimmäistä kertaa, mutta Alberton muisti oli tarkempi. Paikalle päästyämme minunkin oli myönnettävä, että täällä oli oltu ennenkin.



Syy saapumiseemme olivat tietenkin Vanhan ajan lelumarkkinat, jotka Maria ja Esa Malmström järjestivät jälleen.



Saavuimme paikalle hieman 11:n jälkeen, jolloin markkinat olivat olleet auki jo reilut kaksi tuntia. Kuinka ollakaan, paikka oli kuitenkin tupaten täynnä markkinaväkeä.



Puikkelehdimme Alberton kanssa väenpaljouden keskellä ja yhtäkkiä Alberto huomasi:
- Katso Olivia, kuinka hieno nukke Remu Aaltosesta, Suomen merkittävimmästä rock-muusikosta ikinä!



Alberton ihaillessa kieltämättä upeaa rumpuja soittavaa nukkea minä taputin häntä hiljaa tassulla olkapäälle.
- Katsos, täällä on hieman isompikin Remu, sanoin.
Alberto nosti katseensa ja melkein pomppasi ilmaan kuono innosta punehtuen. Remu tosiaan istui nukketaiteilija Taru Astikaisen myyntipöydän takana ilmielävänä!



Alberton saatua otettua riittävästi kuvia Remusta jatkoimme myyntipöytien kiertämistä. Hannan pöydässä tapasimme persoonallisen Jamesin, joka oli juuri markkinoiden kunniaksi avannut antiikkiliikkeensä. Arvelen hänen menestyvän alalla, sillä hänellä selvästikin oli silmää vanhan ajan tyylille.



Markkinoiden jälkeen suuntasimme kohti Hattulaa, sillä halusimme vierailla siellä keskiaikaisessa Pyhän Ristin kirkossa, jossa on säilynyt hienoja maalauksia noilta muinaisilta ajoilta. Matkalla näimme kuitenkin viitan Rengon keskiaikaiseen kirkkoon, joten arvata saattaa, ettemme pystyneet vastustamaan kiusausta koukata hieman tieltä katsomaan sitäkin.

Rengon kirkko oli sisältä mielestämme liikaa uudistettu keskiaikaisesta asustaan, mutta muutoin kirkkosalikin oli toki kaunis. Sen sijaan ulkoa kirkko oli varsin mielenkiintoinen. Sen pohjakaava on jonkinlainen venytetty kahdeksankulmio niin, että kirkon päihin muodostuvat nuo kahdeksan kulmaa.
- Katso, erikoinen torni tuolla katolla! minä ihmettelin Albertolle toista kirkon ulkoasuyksityiskohtaa.



Meille ei ole vielä selvinnyt, onko katolla oleva torni samalta ajalta kuin muu kirkko, vaikka se näyttää maallikon silmään olevan aivan eri aikakaudelta. Sen sijaan saimme selville, että tällaista tornia kutsutaan kattoratsastajaksi. Aika mielenkiintoinen sana.

Rengon kirkolta jatkoimme varsinaiseen kohteeseemme Hattulaan, tai tarkemmin Parolaan, joka on osa Hattulan kuntaa ja jossa keskiaikainen Hattulan kirkko sijaitsee. Hattulan Pyhän Ristin kirkko näytti ulkoapäin itse asiassa vähemmän vaikuttavalta kuin monet muut näkemäni keskiaikaiset kirkot, mutta viehättävä sekin toki oli - varsinkin kun matalien muurien sisään pääsi tunnelmallisesta portista.



Sisältä kirkko olikin sitten hienoimpia näkemiämme keskiaikaisia suomalaisia kirkkoja, sillä kirkon sisäseinät olivat täynnä maalauksia ja veistoksiakin oli kirkossa säilynyt suuri määrä. Kirkossa todellakin oli keskiaikainen tunnelma.



Opimme, että kastemalja voidaan tehdä puustakin. Tämä yksilö on tehty todellakin jo keskiajalla, emmekä päässeet valitettavasti selvyyteen, kuinka hyvin se nykyisellään pitää vettä.



Veistoksista kiehtovin oli Hattulan Madonna, joka oli säilyttänyt todella hyvin alkuperäiset värinsä. Joku on pitänyt veistoksesta todella hyvää huolta sen 700 vuotta, kun se on ollut olemassa. Tai ainakin osittain, sillä Hattulan seurakunnan sivuilta paljastui, että alun perin veistoksen Neitsyt Marialla ja Jeesus-lapsella on ollut myös metallikruunut, jotka jossain vaiheessa ovat joutuneet teille tietymättömille.



Tietenkin kirkossa oli myös dramaattinen Pyhä Yrjänä -puuveistos. Hyvin näyttää pyhimys tälläkin kertaa lohikäärmeestä selviävän.



Aivan kuin upeissa veistoksissa ja maalauksissa ei olisi jo tarpeeksi nähtävää, saimme nähdä myös käsittämättömän hienon saarnastuolin, jossa oli hurja määrä yksityiskohtia. Kaiken huipuksi saarnastuoli lepäsi kokonaisuudessaan Kristoforoksen pään päällä.



Paljon muutakin hienoa siis näimme, vaikka ensisijaisesti tulimme katsomaan kirkon al secco -maalauksia. Ne olivat kyllä mykistäviä nekin.



Sakaristossa oli kuvattuna Jeesuksen sukupuu, jonka olimme aiemmin nähneet ainakin Lohjalla keskiaikaisessa Pyhän Laurin kirkossa.



Seinämaalauksissa oli kuvattuna myös monia pyhimyksiä. Tämä kirkkoa käsissään kannatteleva nainen lienee Pyhä Gertrud, joka suojelee matkustavaisia.



Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa voi varauksetta suositella vierailukohteeksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet historiasta, kirkkotaiteesta tai molemmista.

Kotiin päästyämme ihastelimme vielä markkinoilla tekemiämme ostoksia. Minä en voinut vastustaa Hannan kasvattamaa bonsaipuuta, ja olin myös sitä mieltä, että Alberton oli saatava Marian tekemä lentokone.
- Tämähän on ilmiselvä Sopwith Camel, jolla kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä-ässät lensivät ensimmäisessä maailmansodassa, Alberto intoili. - Menenkin tästä heti taistelemaan Punaista Paronia vastaan, jatkoi siippani kadotessaan lentokone kainalossaan yläkertaan.
Epäilenpä, että lentokone ei pääse Viivin leikkeihin.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Neuletapaamisessa

Viime lauantaiaamuna touhotin salissa neuleeni kanssa, kun Alberto saapui paikalle.
- Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? hän kysyi. - Miksi Viivi on sotkeutunut lankaan?
- Olen lähdössä Titityy-lankakaupan neuletapaamiseen, minä selitin. - Piti kaivaa esiin tämä kauan kesken ollut neule. Viivi tuli auttamaan langan selvittelyssä.
Alberto vaikutti ymmärtävän selitykseni.



Viikko sitten Titityy todellakin järjesti koko päivän kestävän neuletapaamisen Toivolan Vanhalla Pihalla, jossa lankakauppakin sijaitsee. Päivän ohjelma löytyi hauskasti liitutauluun kirjoitettuna.



Pihalle oli neulojia varten pystytetty iso teltta, jossa saattoi neuloa myös sateen sattuessa. Paikalle oli tietenkin saapunut paljon tuttuja Jyväskylästä, mutta osa neulojista oli tullut monenkin tunnin ajomatkan takaa.



Pihalle oli saapunut myös useita lankamyyjiä. Minä kävin tietenkin ihastelemassa myös Titityyn kaupan värikkäitä lankahyllyjä. Ostoksilla käyminen tässä kaupassa on vaikeaa, sillä värin valitseminen kaikista ihanista vaihtoehdoista ei ole koskaan helppoa.



Neuletapaamispäivän kunniaksi ihania pitsihuiveja suunnitteleva Heidi Alander oli tuonut mallikappaleensa Titityyn kauppaan näytille. Tämä olikin mukavaa, sillä itse olin juuri aloittanut neuloa kuvassa olevaa punaista huivia nimeltään Peipponen. Oma huivini on Louhittaren Luolan Väinämöinen-langan väristä Magenta. Reunimmaiseen pitsiin laitan todennäköisesti jotain muuta väriä, koska Magentaa minulla on vain yhden vyyhdin verran.



Neulomisen ja lankojen ihailun lomassa oli mukava käydä kahvilla - tai oikeastaan neuloa kahvikupposen ääressä - Kahvila Muiston ulkopöydässä. Vanhan Toivolan Pihan kahviosta saa maukasta Manhattan-kakkua, jota syödessä voi tietenkin myös muistella New Yorkia.



Neljältä oli vuorossa muotinäytös, jossa esiteltiin Vanhan Toivolan Pihan yrittäjien tuotteita. Mukana olivat mm. Kimperi ja Design Pylsy. Muotinäytöskään ei tietenkään estänyt ihmisiä neulomasta, vaan katsomossa heiluivat puikot kovaa tahtia koko ohjelmanumeron ajan.



Neulonnan lomassa piti välillä tassutella ja ihastella pihan kukkaistutuksia.







Illan päätteeksi neulontaa sai vielä jatkaa livemusiikin tahdissa. Tamperelainen Laura Moisio oli tullut keikkailemaan käsityöihmisten iloksi. Hän kertoi itsekin vitsaillen neuloneensa melkein kaksi työtä valmiiksi. Keikka oli mitä mainioin pääte neulontapäivälle siitä huolimatta, että ajoittain satoi niin kovaa, että kottikärryssä ollut miksauslaite piti siirtää turvaan. Enpä olekaan ennen yhtä aikaa sekä kuunnellut keikkaa että neulonut teltassa, kun sataa kaatamalla.



Kiitos Lauralle mukavasta keikasta ja Titityylle neulemiitin järjestämisestä!