Den Haag ja ihmeellinen tyttö

Vielä on tehtävä yksi postaus Hollannin-matkastamme. Kävimme nimittäin Den Haagissa, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi paikaksi varsinkin taiteen ystäville.

Meidät ajoi Den Haagiin yksi ainokainen maalaus. Sen sijaintipaikka oli Mauritshuis, pieni mutta sitäkin viehättävämpi galleria. Ja kuten saatatte nähdä, etsimämme kuuluisan maalauksen kotitalo oli merkitty varsin selkeästi.



Ensin oli kuitenkin perehdyttävä gallerian muihin teoksiin, mm. kukka-asetelmiin.



Sitten tulimme Vermeerin ”Tyttö ja helmikorvakoru” -maalauksen luo. Ooh! Olimme aivan lumoutuneita. Maalaus näytti ensin viattomalta, mutta kun katselimme sitä hetken aikaa, tuntui, että se ei antanut meidän olla rauhassa ja tuijotteli takaisin.



Mauritshuisia voi lämpimästi suositella. Siellä on Vermeerin kuuluisan korvakorutytön lisäksi mm. Rembrandtin ”Tohtori Tulpin anatomianluento”.

Koska Den Haag on Hollannin pääkaupunki, sieltä löytyi myös parlamenttitalo. Sen vieressä – ja itse asiassa aivan Mauritshuisin vieressä – oli myös viehättävä lammikko.



Lammikon rannalla kohtasimme yllätyksen. Sinne oli pystytetty valokuvanäyttely, joka esitteli Euroopan luontoa. Kuvat olivat todella vaikuttavia, ja oli mukava katsoa, keitä Suomen luonnon edustajia oli päässyt mukaan näyttelyyn. Mukana oli mm. lapinpöllö sekä useita sukulaisiamme.



Jos luontokuvat kiinnostavat, kannattaa vilkaista tänne.

Den Haagin keskustassa ei ollut pulaa kauniista rakennuksista. Parlamenttitalonkin sisältävän rakennusryhmän sisäpihalla näytti upealta. Huomatkaa suihkulähde kultaisine patsaineen.



Kuvassa näkyvästä Ridderzaalin rakennuksesta löytyi myös asianmukainen gargoili. Olisin voinut ottaa sen meille asumaan, sillä se oli selvästikin kiltti otus, mutta Alberton mielestä sen oli parempi jäädä Hollantiin. Hänen mielestään sillä oli tärkeä veteen liittyvä tehtävä, jonka vuoksi sen oli mahdotonta muuttaa.



Koska olimme Den Haagissa koko päivän, tulimme nälkäisiksi. Niinpä päätimme kokeilla hollantilaisten suosikkia pannukakkua, vai letuksiko sitä pitäisi sanoa. Löysimme viehättävän pannukakkuravintolan, joka sijaitsi eräässä kellarissa.



Ruokalistan saatuamme huomasimme olevamme pulassa. Ihmettelimme kovin, miten pannukakkulista voi olla kilometrin pituinen. Lopulta päädyimme kumpikin suolaiseen pannukakkuun, eikä ateriasta todellakaan jäänyt nälkä. Kotona pannukakut näyttävät jotenkin toisenlaisilta…





Tällaista oli Hollannissa. Sinne kannattaa mennä muidenkin ihmettelemään, sen verran paljon nähtävää siellä oli. Ensi kerralla palaammekin arkisempiin asioihin.

- - -

The enchanted girl in The Hague

One more entry about our trip to the Netherlands – this is the last one, I promise.

As connoisseurs of fine arts we naturally had to pay a visit to The Hague as well. To be honest, we went there actually to see just one painting. The painting is exhibited in wonderful Mauritshuis which is rather small but a very cozy art gallery. The painting I am talking about was, of course, Johannes Vermeer’s “The Girl and the Pearl Earring”. At first the portrait seemed rather innocent but after a while we got the haunting feeling that the girl in the painting was staring back at us!

As The Hague is the capital city of the Netherlands, the Dutch parliament house was also there. There is a nice bond just next to it. There was a surprise photographic exhibition about the European wild nature on the banks of the bond. The pictures were really impressive and it was interesting to discover who were chosen to represent the Finnish nature. There was, for instance, an owl and a few relatives of ours. If you are interested in wild life pictures, see here.

Mauritshuis was not the only beautiful building in The Hague. The inner courtyard of the parliament building was just magnificent. There was a fountain with golden statues and the gothic Ridderzaal with gargoyles.

While walking around in the downtown The Hague, we got hungry of course. We thought it was finally time to try out the Dutch specialty, the pancakes. Luckily, we stumpled upon the famous pancake restaurant, De Stadskeller. We were surprised by the number of different pancake varieties but as we got our orders, we understood that the Dutch pancakes really are something different indeed. Very tasty indeed – and one definitely was not left hungry after finishing such monsters.

Tulppaaneja ja juustoja

Viimeksi lupasin, että tällä kertaa kerron teille Amsterdamin-matkamme herkutteluhetkistä. Tänään muistin kuitenkin, että minun piti ensin kertoa hieman ostoksista. Ruokaan pääsemme kyllä postauksen lopuksi.

Koska Hollanti on ihan oikea kukkamaa, myös Amsterdamissa on kukkatori, Bloemenmarkt. Sieltä löytyikin kukkia joka makuun, kuten myös tulppaaninsipuleita, joita toimme tuliaisiksi.



Elävissä tulppaaneissa on se ongelma, ettei niitä voi kauhean helposti reissunalle ostaa kotiin viemisiksi. Onneksi nokkelat hollantilaiset ovat keksineet ratkaisun tähänkin ongelmaan – tarjolla oli myös puisia tulppaaneja. Alberto heittäytyi romanttiseksi ja osti minulle niitä kimpullisen, jossa oli yksi jokaista väriä. Alberto totesi, että puinen kimppu myös kestää paljon kauemmin kuin aidot kukkaset.



Kukkatorilla tapasimme myös hauskoja koiria laukuissa, joihin saattoi istuttaa kukkasia.



Alberto sai jo kotomaassa hyvän vinkin hyvästä levykaupasta, ja täytyy myöntää, että kyllä tässä Concerto-nimisessä putiikissa olikin levyjä vähintään kahden karhun tarpeisiin.



Paitsi kukkatori, Amsterdamissa tuntui olevan toreja myös muihin tarpeisiin. Waterloopleinmarkt myi ihan todellakin ihan kaikkea. Siellä oli vanhoja esineitä, huiveja, laukkuja, afrikkalaista käsityötaidetta…



Hauska tuttavuus oli tämä hevosen ja polkupyörän yhdistelmä. Ehkäpä tällaisella kulkupelillä saa yhdistettyä hevoskyydin ja pyöräilyn parhaat puolet.



Albert Cuypmarkt tarjosi myös monenlaista ostettavaa. Tassuttelimme kojujen välistä tosin melko nopeasti, koska tori oli menossa kiinni piakkoin, kun saavuimme sinne.



Jonkin ison eläimen kallon ehdimme kuitenkin bongata. Emme alkaneet silti neuvotella sen hinnasta.



Albert Cuypmarkt tarjosi myös paljon suuhunpantavaa. Emme voineet vastustaa kiusausta, kun näimme isoja juustopaloja parilla eurolla.



Niin, koska Hollanti on myös juustomaa, katsoimme parhaaksi etsiä juustoja paitsi torilta, myös loistavasta juustokaupasta nimeltä De Kaaskamer.



Jos valtavat juustotahkot kaupan ulkopuolella tekivät jo melkoisen vaikutuksen, hämmennyimme vielä enemmän astuttuamme sisään kauppaan. Yritimme epätoivoisesti valita juustopaljoudesta jotain tuliaisiksi.



Lopulta onnistuimme ilmeisesti aivan hyvin, koska juustot maistuivat herkullisilta. Tosin liikaa herkullisia juustoja oli myös jätettävä kauppaan.

Emme eläneet kuitenkaan koko matkaamme pelkillä juustoilla vaan kokeilimme myös monenmoista ravintolaruokaa. Surinamilais-kiinalainen ravintola Kam Yin ihastutti meitä, koska siellä oli tarjolla monenlaista etnistä ruokaa edulliseen hintaan ja palvelu oli nopeaa. Alberto ihastui erityisesti indonesialaiseen keittoon, joka tarjoiltiin pienen riisilautasen kera. Emme kuitenkaan päässeet selville siitä, mitä tikkuranskalaisten näköiset keitossa uivat suupalat olivat.



Ravintolassa oli tarjolla monenlaisia liha-annoksia paistettujen nuudelien kera. Tässä annoksessa on kanaa.



Minä kokeilin mm. rotia, joka on surinamilainen ruoka. Annoksen mukana tuli iso leipä, ja kupin pohjalta löytyi lihaakin, vaikkei sitä kuvassa näy.



Kokeiltavien ruokien listalle päätyi ehdottomasti rijsttafel, riisipöytä, joka on jonkinlainen indonesialais-hollantilainen keksintö. Se sisältää valtavan määrän erilaisia ruokalajeja. Me nautimme rijsttafeln Cilubang-nimisessä indonesialaisessa ravintolassa, jossa palvelu oli todella ystävällistä ja jota voimme suositella lämpimästi. Ruokaa oli paljon, mutta siitä ei jäänyt ähky olo. Monenlaisia makuja riitti.



Lopuksi saatte vielä vinkin kioskiruokaan. Amsterdamissa ollaan innostuneita ranskalaisista – tai oikeastaan belgialaisista – perunoista. Niitä syödään majoneesin ja monenlaisten muunlaisten kastikkeiden kera tötteröstä. Hauska välipala, etten sanoisi.



Alberto on luvannut avata Amsterdamin ruokamaisemaa vielä hieman enemmän omassa blogissaan.

- - -

Tulips and cheese

Holland is well-known for being a country of flowers, so it is hardly surprising that there is also bloemenmarkt, a flower market, in Amsterdam, too. There were a myriad of flowers and plants available and we bought some tulip bulbs as souvenirs. Alberto also got romantic and bought a bunch of wooden tulips. He wisely thought that wooden flowers will last longer and can be brought back home easier than the natural ones.

Alberto’s friend recommended Concerto record store as a good place to look for new and second-hand records and gotta admit that there was more than enough in their selection to satisfy the needs of two music loving bears.

Amsterdam is also famous for its flea markets. We managed to check out two of them, the Waterloopleinmarkt and Albert Cuypmarkt. Both of them were carrying all kinds of goodies and then some. We couldn’t resist the temptation but ended up buying a few inexpensive but excellent cheeses from Albert Cuypmarkt to be enjoyed with some red wine in our hotel room at the end of the day.

We also visited De Kaaskamer, a special and famous cheese shop to buy some cheeses to be taken home. There were more than 200 different cheeses available, so making up our minds about what to buy was not too easy. With the benefit of a bit of hindsight, we managed this gargantuan task rather well as all cheeses turned out to be delicious when tasted back at home.

Amsterdam is a meeting point of many various cuisines and we didn’t hesite to take advantage of the plethora of supply. One place we found out to be very good – and inexpensive - was the chinese-surinamese restaurant Kam Yin. We had nice Indonesian chicken soup, fried noodles with meat and even some roti there.

Another local specialty definitely worth trying out is the rijsttafel – a rice table that consists of many small side dishes served with rice. We tried it out in an Indonesian restaurant called Cilubang – a place we can warmly recommend due to its prompt and frienly service.

There was also no escaping the popular Dutch lunch option, the French – or actually Belgian – fries. We bought our fries from the famous Vlaams Frites Huis and enjoyed them properly with various sauces and mayo.

Alberto has promised to elaborate our Dutch culinary adventures in his own blog, too, so stay tuned for more detailed reports of Kam Yin and Cilubang there.

Eläintarha Artis

Amsterdamin eläintarha oli niin viehättävä paikka, että se ansaitsee oman postauksensa. Eläintarhan nimi on Artis, ja sinne pääsee kultaisten lintujen vartioimasta portista.



Eläintarhassa koimme hämmentäviä asioita. Näimme joutsenen, joka ei ilmeisesti ollut osannut päättää, haluaako olla musta vai valkoinen…



… ja nokikanan, joita muutoinkin tuli vastaan Amsterdamissa joka paikassa. Kanavista löytyi yleensä vain yksi nokikana, joka uiskenteli ympäriinsä sen verran touhukkaasti, että ehdimme ensin ajatella, että se oli todellakin kaupungin ainoa nokikana, joka seurasi meitä kaikkialle.



Mutta kukas tässä sitten menee? Riikinkukkoemo kiirehti poikasiaan pois meidän karhujen läheisyydestä, kun osuimme vastakkain.



No mutta herra Haikara! Melkoinen dyykkari - sitä ei paljon mikään pelottanut, kun roskakori alkoi houkutella. Me Alberton kanssa ostimme välipalamme puolestamme eläintarhan kuppilasta.



Näimme myös Viivin sukulaisia. Sen verran kaukaista sukua nämä pingviinit olivat Viiville, etteivät voineet suoraan sanoa häntä tuntevansa mutta lähettivät kuitenkin kotona hyvässä hoidossa olevalle Viiville terveisiä.



Hauska tuttavuus olivat preeriakoirat, jotka tarkkailivat ympäristöään niin tiukasti, ettei niiltä jäänyt mikään huomaamatta.



Pistäydyimme myös eläintarhan akvaariossa, ja siellä meitä odotti yllätys: eikös Nemon pitänyt olla Lontoossa, josta löysimme sen aiemmin? No, ehkä se oli muuttanut. Miksi sitä nyt koko elämänsä samassa akvaariossa ja valtiossa eläisi?



Ihastuttava paikka oli myös perhostalo, jossa lenteli perhosia pitkin poikin. Osa niistä oli tavattoman suuria. Harmi vain, ettei yksikään istahtanut tassulle.



Eläintarhassa tapasimme myös vauvakirahvin, joka oli kovin nälkäinen.



Vauvakirahvi oli oikein mukavan kokoinen, mutta entäpä sen isä? Se oli valtava. Tunsimme Alberton kanssa itsemme kovin pieniksi…

Norsujen aitauksella näimme jotain liikuttavaa – norsu lohdutti allapäin olevaa kaveriaan kietomalla kärsänsä sen ympärille. Voi kuinka herttaista!



Ensi kerralla kerromme hieman Amsterdamin herkuista. Etukäteen voin kertoa, ettemme kuitenkaan syöneet matkaoppaan mainitsemaa epäilyttävältä kuulostavaa silliä, vaan ennemminkin erinäisiä etnisiä makupaloja.

- - -

Artis the Zoo

As I mentioned in my last blog entry, we also visited Artis, Amsterdam’s charming zoo. We met a lot of different birds there, like a swan that couldn’t make up its mind whether to be black or white, a mother peacock with her young ones and a stork that was dumpster diving for tidbits (yuck!). We also met some distant relatives of Vivian – they were actually so distant that they didn’t actually know her but send her their regards for her nonetheless.

We also tried to make friends with prairie dogs but they were so focused on keeping watch of their territory that we didn’t get too far with them.

The biggest surprise for us took place in the aquarium. When we last time met our fish friend Nemo, he was living the London aquarium. Well, he must have moved to Amsterdam meanwhile.

From the aquarium we continued to the buttefly pavillion where the butterflies were busy flying around. Too bad none of them had time to sit on my pawn for a little chat.

It was also nice to meet a baby giraffe with its family. We felt ourselves very tiny indeed when the father giraffe came to say “hello” to us.

At the elephants’ pen we witnessed probably the most touching scene of our whole trip – an elephant was comforting its melancholic friend by wrapping its snout around it. How cozy!

Iloinen Amsterdam

Kiireisen Lontoon jälkeen Amsterdam tuntui oikein rauhalliselta. Heti keskustaan saavuttuamme huomasimme myös, että luvassa olisi komeita rakennuksia, sillä Pyhän Nikolauksen kirkko oli melkein aseman vieressä. Minusta vielä sympaattisempi oli tuo pieni punainen talo, joka oli päättänyt majoittua kirkon kylkeen.



Havaitsimme pian, että Amsterdam on pyöräilijöiden kaupunki. Suurin osa ihmisistä ajoi hauskoilla mustilla peruspyörillä, joissa ei ollut vaihteita eikä mitään muitakaan härpäkkeitä. Ja kuten arvata saattoi, pyöriä näkyi myös pysäköityinä melkoisia määriä.



Kaupungissa oli paljon ihmeteltävää, eikä vähäisin ihmettelyn kohde ollut kolmen ruksin ryhmä, joka tuli vastaan joka paikassa. Tämä kuva on hotellihuoneemme matosta:



Ehdotin Albertolle, että kyseessä täytyy olla jokin salaseura, mutta pian paljastui, että ruksit ovat Amsterdamin tunnus, joka esiintyy mm. kaupungin vaakunassa ja lipussa.

Amsterdam oli täynnään ihastuttavia kanavia ja viehättäviä taloja, joten varsinaisten nähtävyyksien ulkopuolellakin riitti todellakin fiilisteltävää.



Törmäsimme kaupungilla kulkiessamme myös yllättävään taiteeseen. Hieno mosaiikkityö kaukaisine sukulaisinemme koristi leveää pylvästä.



Ja yllätykset jatkuivat. Kadulla oli menossa shakkiottelu, jonka jännittäviin loppuhetkiin pääsimme sopivasti mukaan. Ottelu päättyi lopulta mustan luovutukseen.



Kanavissa on mahdollista myös asua. Ehdotin Albertolle, että voisimme muuttaa kanavassa olevaan asuntolaivaan. No, oletettavasti minä en saisi kukkia kukoistamaan aivan yhtä hyvin kuin tämän laivan asukas.



Kaupunki täyttyi valoista, kun tuli pimeää, ja eräällä alueella valot olivat hyvin punasävyisiä.
- Onpas täällä näyttävää, ihmettelin.
Kuulimme, että aluetta sanottiinkin punaisten lyhtyjen alueeksi. Kävelimme siellä illalla katsomassa ihmisvilinää, mutta pikkukarhuille alue ei vaikuttanut kuitenkaan kovin sopivalta.



Päiväaikaan samalla alueella oli kuitenkin myös koko perheelle sopivaa nähtävää. Amsterdamin Oude kerk oli nimittäin oikein komea kirkko.



Kirkossa oli mahtavan koristeelliset urut, joiden kuulimme myös soivan, koska joku oli harjoittelemassa juuri parhaillaan, kun vierailimme kirkossa.



Mutta minne nämä portaat vievät?



Ilmeisesti kohti kattoa, joka oli yksi kirkon hienoista yksityiskohdista. Se oli nimittäin kullattu.



Rijksmuseum oli eräs ehdottomista vierailukohteista. Valtava rakennus oli aivan remonttitelineiden peitossa, mutta onneksi näytteillä oli Masterpieces-kokoelma, joka oli pienessä sivusiivessä. Sinne riittikin jonoa. Onneksi kärsivällisillä jonottajilla oli mahdollisuus ostaa aamu-cappuccinonsa museon pihalla olevasta kärrystä.



Museossa oli näytteillä kaksi aivan ihanaa vanhaa nukkekotia. Tässä kuva toisesta niistä:



Rijksmuseumin kokoelma oli hieno. Näimme mm. Rembrandtin Yövartio-maalauksen, joka saikin aikaan monen päivän päivittelyn. Joku neropatti oli nimittäin aikanaan sahannut maalausta pienemmäksi, kun se oli siirretty pienemmälle seinälle. Sitä en kutsuisi älylliseksi toiminnaksi. Paheksuin asiaa pitkään ja hartaasti.

Loistavaa taidetta oli mahdollista nähdä muuallakin kuin Rijksmuseumissa. Van Gogh Museum oli aivan mainio paikka! Siellä näin tämän kesän toisen auringonkukkamaalauksen, sillä olin nähnyt yhden jo National Galleryssa Lontoossa vieraillessani siellä vanhan harmaapäänallen ja hänen muorinsa kanssa. Nyt minulla onkin enää yksi keltataustainen van Goghin auringonkukkamaalaus näkemättä. Se on Tokiossa, joten… ...haaveilemani Japanin-matka on varmaan toteutettava tästäkin syystä.



Eräs Amsterdamin kiintoisimpia nähtävyyksiä oli hyvin surullinen paikka. Se oli talo, jossa Anne Frank -nimisellä juutalaistytöllä perheineen oli piilopaikka toisen maailmansodan aikana. Anne on kuuluisa päiväkirjastaan. Surullista on se, että Annen perhe ja muut samassa paikassa piilotelleet annettiin ilmi ja vain Annen isä jäi natsien juutalaisvainoissa henkiin. Talon lähettyvillä oli Annen patsas.



Anne Frankin talo oli ulkoa hyvin vaatimattoman näköinen, ja sisätilat piilopaikassa olivat pienet kahdeksalle piilossa olleelle ihmiselle. Annen päiväkirja ei kuitenkaan ole kaikin puolin surullinen, ja se kannattaa kyllä lukea. Samoin tässä talossa kannattaa vierailla, vaikka jonot ovat pitkät. Me menimme paikalle Alberton kanssa melko aikaisin aamulla ja jouduimme jonottamaan kuitenkin 25 minuuttia.



Pistäydyimme myös Bijbels Museumissa, joka esitteli Raamatun historiaa. Museossa oli paljon mielenkiintoisia esineitä, joista parhaiten mieleen jäi tabernaakkelista eli ilmestysmajasta tehty pienoismalli. Liitonarkki oli taka-alalla näkyvässä teltassa.



Toinen vaikuttava näky oli helmiäisestä tehty taulu, joka esitti viimeistä ehtoollista. Myönnettäköön, että da Vincin vaikutteet olivat kuvassa selvästi nähtävissä.



Koska Amsterdam on tulppaanien kaupunki, kävimme myös tulppaanimuseossa, jossa oli yllättäen tarjolla suomenkielinen opasläpyskä! Itse museo oli todella pieni, mutta yläkerrassa oleva kauppa oli täynnä ihastuttavia värikkäitä tulppaaniesineitä, joten paikka oli sympaattinen vierailukohde.



Olemme aiemmin tutustuneet isojen olutpanimoiden toimintaan, joten jätimme Amsterdamissa Heinekenin väliin ja menimme sen sijaan Brouwerij de Praeliin, joka järjestää tutustumiskierroksia. Paikkaa voi todella suositella! Kierros oli erittäin mielenkiintoinen, vaikken itse pidäkään oluesta. Koko pienen panimon työntekijät olivat innoissaan työstään, ja saimme Alberton kanssa perusteellisen opastuksen, vaikkei kierrokselle ollut tulossa ketään muuta. Olen varma, että Alberto kertoo tästä paikasta vielä tarkemmin omassa blogissaan, kunhan ehtii.



Kävimme myös Amsterdamin hurmaavassa eläintarhassa. Siitä lisää ensi kerralla.

- - -

Amazing Amsterdam

After the busy city of London, Amsterdam felt like a very peaceful town. And one with beautiful buildings, too, like the church of St. Nicolas and a cozy little red house just next to it. Amsterdam is also a city of cyclists – most people were pedaling around with their basic, black bicycles. Needless to say, the parking lots were also packed with them.

There was a lot to wonder in Amsterdam, starting from the mysterious sign of three X’s that was visible everywhere – even on the carpet of our hotel room. I was sure it had to have something to do with some secret society but it turned out to be the official coat of arms of the city.

The city was full of wonderful canals and houses, so there was a lot to see: street art, people playing chess on the streets… It is also possible to live in houseboats that are anchored on the banks of the canals. I immediately approached Alberto with the idea of moving in such a boathouse.

As the evening turned into the night, the colorful lights were lit in the downtown. We heard that the area is referred as the red light district due to the lights. The lights were beautiful indeed and there were lots of people hanging around there on late hours but for reasons not disclosed here, it might still be better to keep children away from there late in the evening. On the other hand, during the day time there is something to see that is suitable for the whole family – Oude kerk, the old church, with its magnificent organs (we even got to hear them as someone was practising as we were there) and golden ceiling.

One of the places to absolutely worth visiting while in Amsterdam is Rijksmuseum. The huge building is being restored currently but luckily they are presenting their masterpiece collection in a smaller building that was open for public. The queue was long but fortunately they had arranged a cantina cart on the yard so that I could buy and enjoy my morning cappuccino while waiting.

Rijksmuseum is hosting many beautiful pieces of art, like two old doll-houses. We also got to see the “Night Watch” by Rembrandt. We also learned that the painting was brutally mutilated to make it fit on a smaller wall at some point of time. I was furious – what kind of an idiot would do something like that?!?!

I had seen one of Vincet van Gogh’s “Sunflowers” paintings in National Gallery in London. Now I got to see another one in the Van Gogh Museum which was a great place by all standards. I still have one more version of “Sunflowers” with yellow background to see. That one is in Tokyo, so I guess we have to make that planned trip to Japan happen…

One of the most important places – and definitely the saddest one – to visit in Amsterdam is the house of Anne Frank. This is the building where Anne and her family were hiding from Nazis during the Second World War. Unfortunately they were betrayed and all them except Anne’s father, Otto Frank, were killed. Their story was made world-famous when Anne’s diary was published after the war. I recommend you to read this diary from all of my heart.

The house itself was rather blank outside and the hideout within the building was very small for those eight people whole lived there for two years. The queue to the place was long – we had to wait for 25 minutes eventhough we arrived early in the morning.

We also visited the Bijbels Museum that hosts an exhibition about the history of the Bible. There were many interesting artefacts on display like the miniature of the Tabernacle and a version of da Vinci’s “Last Supper” engraved in mother of pearl.

And because Amsterdam is the official tulip capital of the world, we also had to check out the Tulip Museum. Surprisingly, they had their visitor leaflet available in Finnish! The museum itself was small but the shop on the street level was full of all kinds of cozy tulip things, so the museum is definitely a nice place to visit.

We have visited a number of large breweries in many countries, so we decided to skip the Heineken Experience this time and visited Brouwerij de Prael instead. They kindly took us on tour through their brewery eventhough there were only the two of us attending. The tour was very interesting and the staff were apparently proud and excited of their work and products. I am sure Alberto will give his approval for this little brewing house in his own blog in due time.

We also visited the charming zoo of Amsterdam – more about it in the next entry!