Hupsis, arvonta meinasi unohtua!

Kun tässä itse täyttelin vuosia, kävi niin, että blogini synttärit jäivät hieman varjoon. Mutta totta se on! Blogini täytti viime perjantaina kolme vuotta. Koska synttäriarvonta on järjestetty kahtena edellisenäkin vuonna, samoin tehdään nyt. Palkintona on tekemiäni mattoja ja tyynyjä.

Ensimmäinen palkinto sisältää kiinalaiskuvioisen maton sekä sen väreihin sopivan tyynyn. Toiseen palkintoon kuuluu vihreäsävyinen matto ja vihreä tyyny. Kolmannen palkinnon voittaja saa kukkaköynnöksellä reunustetun vaalean maton sekä sen väreihin sopivan tyynyn. Kaikki palkinnot löytyvät seuraavasta kuvasta:



Matoissa on käytetty Anna-Carin Betzénin malleja. Ruusukuvioiseen olen soveltanut itse kulman, sillä kuvio ei alun perin sitä sisällä. Tyynyihin olen käyttänyt malleja, jotka löytyvät Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua.

Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin viimeistään 8.4. puoleenyöhön mennessä tähän postaukseen. Samalla voit kertoa, mitä matkakohdetta suosittelisit minulle ja Albertolle. Matkakohde voi olla Suomessa tai muualla maailmalla, kaikkien tuntema paikka tai tuntematon kohde.

Arvonnan tulokset julkaistaan viimeistään 10.4. Hyvää arpaonnea kaikille!

- - -

Oops – almost forgot the draw!

I was so anxious about having my birthday so that I nearly forgot another one – the one of this dear blog of mine. Can it really be true, three years already? However, as in previous years, it is time for a draw.

This time we will have three carpets and pillows as prizes for the three lucky participants. The carpets have been made according to the patterns from Anna-Carin Betzén. The patterns for the pillows are from the book 200 Crochet Blocks for Blankets, Throws, and Afghans by Jan Eaton.

You can enter the draw by leaving a comment into this blog entry by the midnight April 8th. And while you’re at it, you can also recommend a place worth visiting for me and Alberto.

Karhutkin vanhenevat

Viime perjantaina täytin jälleen vuosia. Alberto oli järjestänyt minulle yllätyksiä oikein olan takaa. Ensin hän oli kutsunut kaikki ystävämme kakkukahveille. Aikuiset maistelivat salissa kirsikkakakkua ja kahvia.



Lapset puolestaan joivat keittiössä mehua. Alberto oli varannut heitä varten myös Brunbergin suukkoja sekä kaikkien suosikkeja englanninlakuja, joita Viivi olisi halunnut tarjota leikkikirahvilleenkin.



Kun vieraat olivat lähteneet ja ilta saapui, Alberto paljasti, että aikoi valmistaa minulle neljän ruokalajin illallisen kunnon italialaiseen tapaan. Mamma mia!

Alkupaloiksi Alberto tarjosi marinoitua maissia, oliiveja, fetaa sekä aurinkokuivattua tomaattia. Nämä hän oli saanut vanhan harmaapäänallen muorilta. Lisäksi lautasella oli chorizoa ja artisokkaa.



Primo piattona Alberto tarjosi herkullista tryffelipastaa, jonka seuraksi hän oli paistanut herkkusieniä. Yksinkertainen mutta ihastuttava pastaruoka!



Secondo piattona oli paistettua karitsaa sekä verdura mista, erilaisia uunissa paistettuja kasviksia. Voi kuinka mureaa karitsa olikaan!



Dolcena söimme tällä kertaa suolaista emmekä nimen mukaisesti makeaa. Juustot kruunasivat ateriamme.



Voitte arvata, että Alberto teki ateriallaan vaikutuksen – vaikka eihän tuon karhun tarvitsisi, kun on tehnyt minuun vaikutuksen jo ajat sitten. Syntymäpäiväni oli ikimuistoinen, koska tämän lisäksi Albertolta oli karannut Vespa käsistä myös lahjoja ostaessa. Sain mm. ihanan sydänhelmen, jota voin tästä lähtien kantaa joka päivä ranteessa mukanani.

Ti amo, Alberto!

- - -

Getting older

It was my birthday again on last Friday. Alberto had arranged all kinds of surprises for me as a celebration. First, he had invited all our friends for a birthday reception in the afternoon. While grown-ups were having some coffee and cake in the living room, the kids were having their own party in the kitchen with some juice, liquorice allsorts and chocolate.

After the guests had left, Alberto revealed yet another surprise – he was about to prepare a traditional Italian four-course dinner. Mamma mia!

We started with antipasti: marinaded corns, olives, feta cheese and sun dried tomatoes that Alberto had got from the Old Grey Bear’s missus and some artichoke and chorizo salami. As primo piatto Alberto served some truffel taglione pasta with quickly grilled champignon mushrooms and some garlic and olive oil. The recipe was very simple but what a heavenly taste! As secondo piatto we had some grilled lamb with some grilled vegetables as contorni. And then there was some cheese as a dessert.

I was very impressed of chef Alberto’s abilities – even if we have been together quite a long time already. He had also brought me some nice presents, like silver pearl with heart motifs.

Ti amo, Alberto!

Kevättalven touhuja

En ole ikäväkseni ehtinyt kiireiden takia päivittää tätä blogiani pitkään aikaan. Olemme kuitenkin puuhastelleet monenlaista. Albertolla on ollut paljon äänitys- ja kuvaustehtäviä, mutta olemme toki ehtineet harrastella yhdessäkin kaikenlaista. Nyt oli tarkoitus esitellä viimeinkin viimeiset joulukalenterivaihtojen ihanuudet, mutta kuinkas ollakaan… Kuvat, jotka tavaroista oli otettu, ovat hävinneet jonnekin kaikessa kiireessä. Siispä palaamme asiaan, kun kuvat löytyvät.

Onneksi elämässämme on ollut kaikenlaista mukavaa myös joulun jälkeen, joten kerrottavaa riittää. Helmikuussa kävimme katsomassa Kylie Minogueta Helsingissä. Olemme nähneet Kylli-tädin kerran aiemmin, joten tiesimme, että hänen show’hunsa ei tarvitse pettyä. Värikästä menoa olisi luvassa!



Konsertissa oli kreikkalainen osuus, ja Kylli-täti rupesi oikein jumalatar Afroditeksi sekä ratsasti komealla Pegasoksella. Tuollaisen kyytiin minäkin olisin voinut lähteä!



Lavassa oli pitkä lähemmäs yleisöä kiertävä catwalk. Sitä pitkin Kylli-täti kiskottiin vaunuissa, joissa seisten hän sitten lauloi.



Kappaleen Slow kohdalla kitamme loksahtivat auki, sillä Kylli-täti nousi ilmaan omituisessa pyörivässä laitteessa, jonka reunoilla makaavat tanssivat heiluttivat sulkia. Tämä oli jopa Alberton mielestä hämmästyttävää.



Kylli-tädin taustalla oli – kreikkalaisen temppelin piilossa tosin – videoseinä, johon heijastui milloin mitäkin mielenkiintoista. Yksi omista suosikeistani oli valtava naisen ja mustekalan yhdistelmä.



Hämmästyimme lisää, kun Kylli-täti lensi enkelin selässä. Sen jälkeen hän esitti Eurythmicsin kappaleen Must Be Talking to an Angel, joka kuulosti komealta.



Konsertin loppuhuipennus oli hurja! Kylli-täti lauloi jonkinlaisessa suihkulähteessä ympärillään mm. varsin taitavia ilma-akrobaatteja. Olipa mainio konsertti kaikkinensa, etten sanoisi!



Uusia tuttavuuksia ilmestyy tänne meille vähän väliä (muistanette esimerkiksi Kyöstin). Vajaat pari viikkoa sitten tutustuimme pieneen kilpikonnaan, jolla ei ollut edes nimeä, niin pieni hän oli. Katsoimme parhaaksi, että annamme hänet Stadinallen hoiviin – tällä kun sattui olemaan syntymäpäiväkin. Stadinalle nimesi kilpikonnan oitis Elphabaksi Wicked-musikaalin vihreän noidan mukaan. Elphaba on hieman ujo, mutta uskon, että hän on kotiutunut Stadinallen luo oikein mainiosti.



Kun laskiainen tuli, Alberto syöksyi etsimään sopivaa kelkkailumäkeä – olimme nimittäin saaneet kelkan joulukalenterivaihdossa Sinikalta. Onneksi Laajavuoren laskettelurinne ei ole kaukana, ja siinä vieressä on mukava pulkkamäki. Alberton edellisestä kelkalla laskemisesta oli sen verran kauan aikaa, ettei hän viitsinyt edes valittaa siitä, että itse asiassa mäen pitäisi olla hurjempi.



Alberton kelkkailun lisäksi olemme muutoinkin ulkoilleet, koska välillä on ollut oikein ihana keväinen auringonpaiste. Ilmassa voi aistia romantiikkaakin.



Alberto onnistui vielä houkuttelemaan minut jäälle. Olin varma, että pian se pettää tassujemme alta, mutta Alberto oli oikeassa: kyllä jää oli vielä hiihtolomalla kestävää. Mutta en tiedä, uskaltaisinko mennä sinne enää uudelleen. Tässä näette kuitenkin meidät järven jäällä.



- - -

Waiting for the spring

I am sorry for not blogging for quite a while – we have been just too occupied with the trials of the every day life. In addition to that, Alberto has had a lot recording and photographing assignments in his paws, but luckily we still have been able to spend some quality time together.

One thing we managed to experience together was the recent concert of Kylie Minoque in Helsinki. We had seen her performing before, so we knew to expect a stellar show – and we were not dissappointed. The concert was divided in thematic segments, starting with the one based on the Greek mythology, having Kylie appearing as Aphrodite and riding Pegasos, the winged horse. She also took a glamorous chariot ride round the catwalk.

We also got to see air acrobats, a weird raising and spinning platform that resembled a flower when the dancers were waiwing their feathers (this one surprised even Alberto), a lot of interesting moving images on the video screens and an angel that carried Kylie on his back before she got down to perform Eurythmics cover song “Must Be Talking to an Angel”.

The climax of the concert was breathtaking – Kylie was singing in a fountain that was partially made up of dancers and acrobats! Please take my word for it – this was an amazing concert.

Back at home we got acquainted with a nice turtle. She was so small that she didn’t even have a name. We thought it was best to ask our friend Stadinalle to look after her. Stadinalle gladly accepted, probably because it happened to be her birthday on that very day. She also named the turtle as Elphaba according to the green witch of the musical Wicked.

Otherwise we have been trying to enjoy the bright and refreshing winter days. Alberto has been keen on trying out the new sled we got from Sinikka on the Christmas swap. Luckily there is a suitable hill almost on our backyard. We have also been taking long walks on the ice of a nearby lake and meadows. The weather has been mostly good, sunny and warm, with a bit of romance…

Ps. I know I promised an entry about the last batches of the presents from the Christmas swap but unfortunately the photos of all those goodies have disappeared! We are anxiously looking for them everywhere and we will get back with them as soon as we find them.