Fanielokuvaa tekemässä: osa 4: Jälkituotanto

Alberto aloitti elokuvan jälkityöt jo heti kuvauksia seuranneena päivänä. Koska tuotanto oli niin huolellisesti suunniteltu, jälkituotanto hoitui melko kivuttomasti. Tarkastettuaan kuvatun ja äänitetyn materiaalin Alberto leikkasi siitä nopeasti raakaversion, jonka perusteella totesimme, ettei lisäkuvauksia tarvinnut tehdä eikä dialogiakaan tarvinnut jälkiäänittää uusiksi kuin ihan muutamien vuorosanojen osalta.

Victoria ja Freija tulivat mukaan, kun Alberto aloitti elokuvan lopulliseen muotoonsa saattamisen. Tämä – kuten niin moni edeltänytkin tuotannon vaihe – tapahtui kotoisasti keittiönpöytämme ääressä. Freijaa kuitenkin askarrutti yksi asia:
- Alberto-setä, miksi sinä et leikkaa nykyaikaisesti tietokoneella?
- Taidan olla hieman vanhanaikainen, mutta minä pidän enemmän perinteisellä tavalla työskentelystä. Sitä paitsi tällaisella työtavalla saamme elokuvaan aidomman vanhan kauhuelokuvan tunnelman, selitti Alberto.
- Jättetrevligt! totesivat Freija ja Victoria kuorossa.



Kun Alberto viimein julisti leikkauksen valmiiksi, siirryimme viimeistelemään elokuvan ääniraitaa. Alberto sävelsi elokuvaan musiikkia ja äänitti sen – sekä koko joukon yhdessä tekemiämme tehosteääniä - omassa kotistudiossaan. Vähän vaativammat tehosteet, kuten tuulen ja ukkosen äänet, lainasimme BBC:n tehostelevyiltä, jotka Alberto oli saanut lahjaksi ystävältään joskus vuosia sitten.
- Enpä olisi uskonut, että näille tulee oikeasti joskus käyttöä, pohti Alberto.
- Ihmeellistä, että noin vanhojen levyjen tehosteet olivat niin aidon kuuloisia, hämmästeli puolestaan Freija.
- No, meidän onneksemme BBC:n ääniteknikot hallitsivat laadukkaan stereoäänittämisen salat jo 1970-luvulla, vastasi Alberto.



Ja viimein koitti myös se kauan odotettu hetki: filmin lopullinen 16mm:n esityskopio saapui laboratoriosta, jonne Alberto oli lähettänyt sen kehitettäväksi. Kutsuimme kaikki projektiin osallistuneet ensi-iltaan luoksemme. Levitimme ovelle punaisen maton Victorian vaatimuksesta, ja hänen isänsä napsi valokuvia, kun tytöt poseerasivat matolla Gootin ja Tin laatiman mainosjulisteen edessä. Minä ja Ingrid valmistimme ison kulhon popcornia ja monta kannullista mehua samalla kun Alberto latasi filmikelan rakkaaseen projektoriinsa. Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen salissamme, valot pimennettiin ja Alberto käynnisti projektorin. Ja niin me uppouduimme liikkuvan kuvan maagiseen maailmaan – tällä kertaa ihan omin tassuin tehtyyn sellaiseen.



- - -

Making a movie, part 4 – Post-production

Alberto started the post-production of Victoria’s and Freya’s movie immediately after we had completed the principal photography. As we had pre-planned everything carefully, the post-production turned out to proceed rather smoothly. Once Alberto had checked out the material we had shot and recorded, he quickly assembled a rough cut so that we could see that there was no need to re-shoot scenes and that only minor parts of dialogue needed to be looped.

Victoria and Freya were present when Alberto edited the final cut of the film. This was carried out – like so many other tasks during the production – homely around our kitchen table. However, Freya was wondering one thing:
- Uncle Alberto, why are you not using a computer workstation for editing like others are doing nowadays?
- I guess I am a bit old-fashioned but I do like working traditional ways. And this way we get more authentic look and feel of an old horror flick.

Once the editing had been completed, we went on to work with the soundtrack. Alberto composed and recorded some music and quite a few sound effects for the film in his home studio. The more demanding effects, like wind and thunder, were taken from old BBC FX discs that Alberto had got as a gift from a friend a long time ago.
- I never believed that there would be some real use for these, said Alberto.
- It is surprising how good and authentic these old effect records do sound, commented Freya.
- Well, it is our luck that the engineers at the BBC mastered the secrets of stereophonic recording already back in the 70s, answered Alberto.

And finally it was time for the long-awaited moment: the 16mm projection print of the film arrived back from the lab. We invited everyone how had been involved in the project to a premiere held in our home. According to Victoria’s demand, we spread the red carpet at our door and Magnus Björhufvud was taking photos of Victoria and Freya when they were posing on it in front of a poster designed by Goth and Tic. Ingrid and I prepared huge bowls of pop-corn and lots of juice while Alberto was loading the film into his trusty old projector. When everyone had sat down, we turned off the lights, Alberto started the projector and we all got enchanted by the magic of the moving pictures – this time created completely by our own paws.

Fanielokuvaa tekemässä - osa 3: Kuvaus

Vihdoin ensimmäinen kuvauspäivä koitti. Alberto oli koko edellisen viikon puhdistanut linssejä, ladannut filmikeloja ja rasvannut kameroiden ja kelanauhurin koneistoja. Lavasteet oli pystytetty ullakolle torstai-iltana, ja minä käytin perjantaiaamun pukujen pesemiseen ja silittämiseen samaan aikaan kun Goot ja Ti viimeistelivät kuvauspaikkaa asettelemalla rekvisiittaa paikalleen.

Koska kuvatessa tulee helposti nälkä, värväsimme vielä Victorian äidin Ingrid Björnhufvudin huolehtimaan ruuasta ja tarjoilusta.
- Ajattelin tarjota täytettyjä sämpylöitä ja patonkeja, selitti Ingrid pyyhkäistessään keittiön ovesta sisään. - Myös hedelmiä ja muuta pientä purtavaa pitää olla tarjolla ja juomaksi mehua. Eihän kenelläkään ole allergioita?
- Ei minun tietääkseni, vastasin ja olin hiljaa mielessäni iloinen siitä, että saimme jättää muonituksen Ingridin kyvykkäisiin tassuihin.
- Meidän äiti tekee parhaat eväät, totesi Victoriakin.



Kuvaukset aloitettiin heti kun Alberto oli kiiruhtanut töistä kotiin. Kuvaustilanteessa jokaisella oli oma tehtävänsä ja työskentely oli hyvin kurinalaista. Koska Victoria, Freija ja Alberto joutuivat esiintymään kameran edessä, minun tehtäväkseni jäi toimia tuottaja-ohjaajana ja pitää kaikki langat tassuissani koko kuvauksen ajan. Alberto hoiti kuvaamisen niissä kohtauksissa, joissa hän ei itse näytellyt, ja minun huolekseni jäi toimia kamerakarhuna Alberton ohjeiden mukaan jäljelle jäävissä kohtauksissa. Goot ja Ti huolehtivat maskeerauksesta, Magnus Björnhufvud valaistuksesta ja luonamme asuva pieni pupu äänityksestä.



Kuvausviikonlopun aikataulu oli kireä, mutta saimme kaiken valmiiksi sunnuntai-iltaan mennessä. Kuvatessamme viimeistä kohtausta, jossa prinsessat kohtaavat Draculan, Victoria päätti huvittaa meitä laskemalla hieman leikkiä Alberton kustannuksella:
- Katso, se on Kreivi Dracula, replikoi Victoria käsikirjoituksen mukaan.
- Oi voi sentään, vastasi Freija.
- Minä en koskaan juo… viiniä, lausui Alberto tuon Draculan repliikeistä ehkä kuuluisimman.
- Mutta Alberto-setä, eihän se pidä paikkaansa! hihitti Victoria, saaden koko kuvausryhmän repeämään hersyvään nauruun. Kohtauksesta jouduttiin ottamaan useita ottoja ennen kuin kaikki saivat pidettyä kuononsa taas peruslukemilla.

- - -

Making a movie, part 3 – Principal Photography

Finally we were able to start shooting. Alberto had spent the beginning of the week by cleaning up the lenses, loading up the film and oiling the moving parts in his cameras and reel-to-reel recorder. Building the set was completed on our attic on Thursday evening and I spent the Friday morning by washing and ironing the costumes while Goth and Tic were decorating the set.

As one also gets hungry while working on the set, we invited Victoria’s mother, Ingrid Björnhufvud, to take care of the catering.
- I think I will serve stuffed rolls and baguettes, she explained when she blew into our kitchen. – There will be also some fruits and snacks available and lots of juice. Does anyone have any allergies?
- Not that I know of, I answered and was happy that we could leave the catering matters into the capable paws of Ingrid.

We started shooting immediately when Alberto had come back home from work. Working on the set was disciplined and everybody had a task of his or her own. As Victoria, Freya and Alberto had to perform for the camera, it fell on me to keep all strings in my paws during the shoot and assume the responsibilities of a producer and a director. Alberto worked as director of photography on those scenes where he didn't act himself and I took care of the photography when he did. Goth and Tic were responsible for the make-up, Magnus Björnhufvud for lightning and our little rabbit friend for the sound recording.

The hectic schedule prevailed the whole weekend but we still managed to get everything in the can by the Sunday evening. As we were shooting the final scene, Victoria decided to play a joke on Alberto:
- Look, it’s Count Dracula! Victoria said.
- Oh dear, replied Freya.
- I never drink… wine, Alberto delivered probably the most famous line of Dracula.
- But Uncle Alberto, that’s not true! chuckled Victoria, making the whole crew to laugh hysterically. We had to take several takes before everyone was able to keep their snouts straight through the whole scene again.

Fanielokuvaa tekemässä - osa 2: Tuotannonsuunnittelu

Käsikirjoituksen valmistuttua Victoria ja Freija olivat innoissaan:
- Joko nyt aletaan kuvata, Alberto-setä?
- Voi lapset, ennen kuvaamista meidän pitää vielä valita näyttelijät, hankkia kaikki tarpeisto ja puvustus, etsiä kuvauspaikka, rakentaa lavasteet ja laatia kuvausaikataulu, vastasi Alberto.

Koska tehtävää oli paljon, päätimme jakaa työt niin, että kaikilla olisi omat tehtävänsä tuotannonsuunnittelussa. Kuvauspaikan löytäminen vaikutti ensiksi haasteelliselta, kunnes mieleeni juolahti mainio ajatus:
- Voisimme rakentaa Draculan linnan lavasteet ullakolle, kunhan vain ensiksi siivoamme siellä!
- Hyvä idea, komppasi Alberto. – Minulta puolestaan löytyy kilometrikaupalla matkoillamme kuvaamaani arkistofilmiä, josta saamme ulkokuvat linnasta.
- Jättetrevligt! hihkaisivat Victoria ja Freija jälleen.

Näyttelijöiden valinnasta keskustelimme pitkään ja päädyimme siihen, että Victoria ja Freija esittävät prinsessoita ja Alberto kiinnitetään Draculan osaan – hänellä kun on entuudestaan autenttinen Dracula-kostyymi viittoineen.



Lavasteiden ja pukujen osalta saimme onneksemme apua Freijan isosiskoilta Gootilta ja Tiltä. Goot ja Ti opiskelevat arkkitehdeiksi, joten lavasteiden suunnittelu sujui heiltä tassun käänteessä. Koska budjettimme oli rajallinen, jouduimme tosin hetken pohtimaan, mistä materiaalista lavasteet rakennetaan. Ongelma ratkesi, kun Victorian isä Magnus Björnhufvud toi työpaikaltaan valtavan ison palan roskiin heitettyä pahvia. Lavasteiden rakentaminen jäikin lopulta Alberton ja herra Björnhufvudin huoleksi - Freija tosin toimi työnjohtajana siskoiltaan saamansa ohjeistuksen turvin.

Goot ja Ti ovat myös taitavia vaatesuunnittelijoita ja ompelijoita, joten Victoria Björnhufvudin suurisuuntaisten puvustusvisioiden toteuttaminen ei ollut heille järin vaikeaa.
- Katsokaa! Piirsin kuvan siitä, millainen asu prinsessalla pitää olla, Victoria selitti tohkeissaan.
- Ja kruunusta näkyykin olevan erityisen tarkka kuva, Goot totesi hymyillen.
- Tottakai, Victoria sanoi vakavana. - Ei prinsessan kruunu voi olla millainen tahansa.



Kun lapset valmistivat pukuja Gootin ja Tin kanssa, minä laadin listan kaikesta tarvitsemastamme rekvisiitasta ja suoritin sitten hankintoja sen mukaan. Krusifikseja meiltä katolisilta karhuilta löytyi ihan omasta takaa, ja onnistuin hankkimaan vähän käytetyn arkun Draculalle pikkurahalla kirpputorilta. Goot ja Ti auttoivat minua korjaamaan pienet kulumat arkun kannessa ja vuoraamaan sen uudella punaisella satiinilla.



Tuotannonsuunnittelun vaativin tehtävä oli kuitenkin kuvausaikataulun ja -suunnitelman laatiminen. Tiesimme, ettemme voineet käyttää kuvaamiseen kovinkaan montaa päivää, joten meidän piti hyvin tarkkaan suunnitella, mitä minäkin päivänä kuvattaisiin sen mukaan, millainen aikataulu kenelläkin oli.
- Kävisikö tämä keskiviikkoilta? Alberto ehdotti.
- Meillä on silloin juhannussalon rakennusta, Victoria totesi.
- Entäs seuraava päivä?
- Minulla on silloin lasimaalauskurssi, Freija sanoi.
- Entäs sitten tämä päivä? Alberto sanoi osoittaen tassullaan kalenteria.
- Rakkaani, se on juhannus, minä vastasin.
Onneksi onnistuimme lopulta sovittamaan kaiken tarvittavan yhdelle pitkälle viikonlopulle, jolloin kaikilla työryhmäläisillä oli sopivasti vapaata. Varasimme varmuuden vuoksi vielä yhden päivän myöhemmin mahdollisia uudelleenottoja ja lisäkuvauksia varten.

Tarvittavasta tekniikasta huolehtimisen uskoimme tietenkin Albertolle, joka käyttikin monta päivää studiossaan koluamiseen ja sen pohtimiseen, millä kameralla kuvaisimme ja mikä olisi paras mikrofoni hunttiäänen tallentamiseen.
- Voisimme kuvata elokuvan Techniscope-tekniikalla 2-perf 35mm:n filmille, jolloin säästämme 50% filmikuluissa ja saamme suoraan melko autenttista Hammer Filmin laajakuvatyyliä, pohti Alberto.

Tytöt eivät kuitenkaan osanneet päättää, haluavatko he mieluummin vanhan mustavalkoisen elokuvan vai Hammerin goottilaisempaa tunnelmaa, joten päädyimme kuvaamaan super16mm-filmille open matte -tekniikalla, jolloin voimme jälkituotannossa rajata kuvan haluamallamme tavalla.

- - -

Making a movie, part 2 – Production design

Once the script was completed, Victoria and Freya were keen to proceed to the principal photography immediately:
- Can we start shooting now, Uncle Alberto?
- Look, children, we still have a lot to do before we can start shooting. We need to define the shooting schedule, cast the actors, find the locations, build the set and prepare the costumes and props, replied Alberto.

As there indeed were so many things to do, we decided to divide the labor of production design so that everyone had a task of her or his own to take care of. Finding the suitable location appeared to be quite challenging first, until I got an idea:
- We could build the set of the Castle Dracula in our attic! We need to clean up there a bit first, though…
- That’s a great idea, agreed Alberto. – As for the exterior shots of the castle we can use some archive footage I have shot on our travels.

We had long discussions about the casting until we settled with having Victoria and Freya as the princesses and Alberto as Dracula – he got the part because he already happened to have an authentic-looking Dracula costume with a cloak.

We were lucky to get help with the sets and costumes from Freya’s sisters Goth and Tic. They are studying architecture so it didn’t take them long to come up with the set design. As our budget was very tight, finding the building material for the set proved to be somewhat troublesome at first. The problem was solved by Victoria’s father Magnus Björnhufvud who brought a huge piece of cardboard he had rescued from the recycle bin at his work place. Magnus also ended up building the set with Alberto. Freya was overlooking their work according to the instructions she had received from her sisters.

Goth and Tic are also capable fashion designers and dressmakers, so they were the key resource to realize Victoria’s grandiose visions about the costumes:
- Look, I draw a picture of the princess’ dress for you to consider, Victoria said when she handed the sketch.
- I see that there is a very detailed picture of the crown, said Goth smiling after studying the drawing.
- But of course, the crown of a princess can’t be just like anything, Victoria replied.

While the girls were creating the costumes with Goth and Tic, I made the list of all props we need and began to search for them. As Catholic bears we did of course have a few crucifixes already and I also managed to purchase almost a brand new coffin for Count Dracula with a bargain price from a second-hand shop. Goth and Tic helped me to fix a few marks of wear and tear on it and re-attire it with red velvet.

The most demanding task in production design was coming up with the shooting plan and schedule. We knew that we could afford only a few days for the principal photography so we needed to plan ahead very carefully what to shoot and when. With a little bit of luck and adjustments we finally managed to fit the whole shoot around one pro-longed weekend. We also planned one extra day a bit later on for shooting pick-up and additional footage if needed.

Alberto was assigned to take care of all required technical aspects of the production. He spent quite a few days in his studio sorting out equipment and figuring out what to use to capture the sight and sound.
- We could shoot with Techniscope system using 2-perf 35mm film. That way we can save 50% on film-stock expenses and get authentic Hammer Film widescreen look and film, he calculated for us.

The girls, however, couldn’t make up their minds about whether they wanted an old-fashioned black and white movie or Hammer’s more gothic style, so we ended up shooting with super16mm in open-matte in order to retain free paws for cropping and grading the image in the post-production.

Fanielokuvaa tekemässä – osa 1: Ideasta käsikirjoitukseksi

Muutama kuukausi sitten naapuriemme tytär Victoria Björnhufvud tupsahti vieraisille kovin tohkeissaan ystävänsä Freijan kanssa. Luulimme ensiksi, että he olivat tapansa mukaan tulossa leikkimään Viivin kanssa, mutta tällä kertaa heillä olikin asiaa Albertolle.
- Alberto-setä, sinullahan on elokuvakamera? Victoria kysyi heti ovesta sisään päästyään.
- Itse asiassa minulla on niitä useampiakin... Alberto vastasi hieman hämillään.
- Me halutaan tehdä elokuva! Voisitko kuvata sen meille? Freija touhotti innoissaan.
- Jahas, minkähänlaisesta projektista oikein mahtaa olla kyse? uteli Alberto jo hieman kiinnostuneena.

Kävi ilmi, että tytöt olivat saaneet koulusta tehtäväksi lukea jonkin klassikkokirjan. Freijan isosiskojen Gootin ja Tin kirjahyllystä he olivat löytäneet Bram Stokerin Draculan ja innostuneet siitä niin valtavasti, että halusivat nyt tehdä elokuvan sen pohjalta, vaikka kouluprojektiksi riittikin kirjan lukeminen.



Lapset olisivat halunneet aloittaa kuvaukset kirjan pohjalta saman tien, mutta Alberto kuitenkin toppuutteli heitä:
- Emme voi kuvata suoraan kirjan pohjalta, vaan meillä pitää olla ensiksi kunnollinen käsikirjoitus. Käsikirjoituksesta näemme paremmin, minkälaisia kohtauksia meidän pitää kuvata ja mitä kaikkea rekvisiittaa tarvitaan.

Alberton poskilla oli jo innostuksen puna, ja minäkin aloin kiinnostua Victorian ja Freijan elokuvasta, joten tarjouduin auttamaan heitä käsikirjoituksen laatimisessa - onhan minulla jonkin verran aiempaa kokemusta dramatisoinnista.

- Dracula on niin laaja teos, ettei meillä ole ikävä kyllä resursseja filmata ihan koko tarinaa, selitin tytöille. - Meidän pitää siis ensiksi sovittaa tarina sellaiseksi, että selviämme siitä kengännauhabudjetilla. Etsimme tarinasta tärkeimmät henkilöt, tapahtumat ja teemat. Karsimme kaiken ylimääräisen pois, sillä käsikirjoituksen on hyvä olla tiivis ja iskevä. Elokuvaan ei saa tulla tyhjäkäyntiä, vaan jokaisella mukaan otetulla asialla pitää olla merkitystä.
- Mutta kun siinä tapahtuu niin paljon kaikkia hienoja juttuja niin monessa paikassa ja useille henkilöille, voivotteli Victoria.
- Ei hätää, me voimme siirtää tapahtumia paikasta toiseen sekä poistaa ja yhdistellä henkilöhahmoja - tai tarvittaessa jopa luoda kokonaan uusia.
- Jättetrevligt! hihkuivat Victoria ja Freija yhteen ääneen.



Ryhdyimme siis tuumasta toimeen. Koska Victoria ja Freija olivat niin innoissaan kirjan nuorista neideistä Minasta ja Lucysta, päätimme kertoa tarinan näiden näkökulmasta. Victoria ja Freija oivalsivat heti, mitä kirjan sovittaminen elokuvaksi tarkoittaa – heitä ei turhaan alkuteos kahlinnut.
- Voisivatko Mina ja Lucy olla prinsessoita, jotka asuvat siellä Draculan linnassa? kysyi Victoria.
- Jaa, miksipä ei, minä vastasin. - Silloin voimme sijoittaa useampia kohtauksia tapahtumaan itse linnassa ja säästää samalla lavastekustannuksissa.
- Voisiko siinä olla myös fantasia- tai unijakso, jossa olisi yksisarvinen? kysyi puolestaan Alberto.
- Sinä olet ihan höpsö, rakkaani! Tämä on sovitus Bram Stokerin tarinasta, ei Philip K. Dickin, minä vastasin.

Laadimme käsikirjoituksesta useita versioita ja luimme niitä välillä keskenämme ääneen, jotta näkisimme, mikä toimii ja mikä ei ja kuinka pitkiä kohtauksista oli tulossa. Käsikirjoituksen lopullisessa versiossa prinsessat Mina ja Lucy muuttavat asumaan uuteen linnaan, jonka kellarissa majailee paikan entinen isäntä Kreivi Dracula. Tarinan lopussa prinsessat onnistuvat kukistamaan Draculan krusifiksia näyttämällä.

Olimme varsin tyytyväisiä käsikirjoitukseemme. Se oli kompakti, eikä sisältänyt turhaa imelyyttä tai jaarittelua. Jokainen kohtaus vei tapahtumia eteenpäin. Seuraava suuri urakka olisi lavastuksen ja puvustuksen suunnittelu sekä valmistaminen.

- - -

Making a movie, part 1 – From an idea to a script

It was a few months ago when the daughter of our neighbours, Victoria Björnhufvud, and her friend Freya were knocking at our door anxiously. We first thought they were coming to play with Vivian but it soon turned out that they actually had some business with Alberto.

- Uncle Alberto, do you have a movie camera? asked Victoria immediately when they were let in.
- Actually I have quite a few of them... was Alberto's shy answer.
- We want to make a movie! Can you shoot it for us?
- What kind of a project are you talking about? asked Alberto with growing interest.

We found out that the girls were expected to read some classic novel for their literary class at school. They had found Bram Stoker's Dracula from the bookshelf of Freya's sisters Goth and Tic and got so excited about it that they wanted to make a movie of their own based on the book.

The kids would have like to start to shoot the film immediately but Alberto was pulling the brake:
- We can't just go on and shoot without having a screenplay first. We need the script to see what kind of scenes we need to shoot and what kind of locations, sets and props we need.

Alberto was getting excited, too, and I found my own interest emerging as well. It didn't take long until I volunteered to help the girls with the script as I do have some previous experience on dramatisation.

- Dracula is such an epic novel that unfortunately we do not have resources to cover the whole story with the shoe-string budget we have. Therefore we have to adapt the story by figuring out what are its essential themes, plot development and characters. Then we need to cut away anything else as the script must be tight – there shall be no idle moments in our movie and every detail must have substantial meaning.
- But there are so many cool things happening in many places and to many people, lamented Victoria.
- No worry, dear, we can change things to happen in different places, remove and merge characters and even invent new ones, if we need, I comforted her.

So far so good. As Victoria and Freya were so excited about Mina and Lucy, the young ladies of the story, we decided to tell the story from their point of view. It didn't take long for Victoria and Freya to learn the trade of adapting a story for a script – they were soon setting themselves free from the original.
- Could Mina and Lucy be princesses who are living in the Castle Dracula? they asked.
- Well, why not, I replied. - In that case we can write more scenes to take place in the castle itself which means we can cut corners by using the same set most of the time.
- Could there also be a fantasy or dream sequence with an unicorn? suggested Alberto.
- My dear, you are just hopeless! This is an adaptation of a novel by Bram Stoker, not by Philip K. Dick, I answered.

We wrote several drafts of the screenplay over the next few weeks and held reading sessions every now and then in order to see how things were developing, what did work and what not and how long the scenes were. In the final version of the script the princesses Mina and Lucy move in to the castle where its ex-landlord, Count Dracula, is still lodging in the basement. At the end of the story princesses manage to vanquish the Count by showing him a crucifix.

We were very proud of our script. It was compact and every scene was carrying the story onwards. The next big thing waiting for us would be the production design and pre-production.

Menneen kesän puuhailuja

Syksy taitaa olla tosissaan tulossa, sen verran keltaisia lehtiä puissa jo näkyy. Siksipä onkin hyvä muistella vielä hieman kuluneen kesän tekemisiämme – teimme nimittäin paljon muutakin kuin pelkästään reissasimme.

Freija halusi, että tuomme hänelle koiran Hannan kennelistä. Sieltä löytyikin mainio terrieri, jonka Freija sitten kävi hakemassa meiltä. Hän nimesi koiran oitis Odiniksi.



Koska Victoria Björnhufvud ja hänen koiransa Hauva olivat tulleet Freijan mukana hakemaan Odinia, tytöillä oli loistava tilaisuus viedä koiransa yhdessä ulkoilemaan. Ideassa osoittautui olevan kuitenkin pieni epäkohta: Viivi halusi myös lähteä – kaikkien meidän koiriemme kanssa.



Totesimme, että Viivin olisi turvallisempi vain leikkiä hiekkalaatikolla. Niinpä lähdimme ulos. Hiekkalaatikon hankimme Lahden markkinoilta. Viivi olisi leikkinyt siinä vaikka kuinka kauan, kun mukava siilikin oli paikalla.



Kun tytöt olivat käyneet ulkoiluttamassa koiransa, he saivat houkuteltua Viivin takaisin sisälle kokeilemaan uutta rullalautaansa, joka sekin on peräisin Lahden markkinoilta. Viivi oli vielä hieman liian pieni potkiakseen itselleen vauhtia, joten Victoria ja Freija auttoivat työntelemällä häntä laudalla ympäri salia. Olin hieman kauhuissani siitä, miten Viivin lautailu sujuisi, mutta hyvältähän se näytti, vaikka mielestäni niin vaarallista onkin.



Kesän aikana ehdimme myös yhteen jos toiseen tapahtumaan. Himos Areenalla soitti Uriah Heep Legends, jonka riveissä nähtiin peräti kolme entistä Uriah Heep -muusikkoa. Lähdin Alberton seuraksi, mutta se olikin onnenpotku, sillä keikka oli todella hyvä. Tunnistin vain kaksi biisiä, mutta en antanut sen häiritä.



Kihveli soikoon -tapahtumassa Hankasalmella esiintyikin sitten minulle hieman tutumpia soittajia ja laulajia. Maria ja marjanpoimijat -kokoonpanossa olivat mukana Maria Lund, Timo Rautiainen, Valtteri Tynkkynen, Jarmo Hovi ja Matti Nurro. Bändi soitti kovinkin monenlaista musiikkia. Alberton ehdoton suosikki oli Marian kauniisti tulkitsema Hijo de la luna.



Maria, Timo ja Valtteri esiintyivät myös Martin kievarissa Äänekosken lähettyvillä kesäteatterissa. Näytelmänä oli Tukkijoella.



Elokuun lopulla suuntasimme Turkuun. Pitkään seuraamamme Maija Vilkkumaa heitti siellä viimeisen keikkansa ainakin tällä kokoonpanolla ja tyylillä. Menimme tietenkin katsomaan, varsinkin kun Maijan seurana tuossa Linnan juhlat -konsertissa Turun linnan puistossa oli Jenni Vartiainen. Maija esiintyi ensin, ja vauhtia ja energiaa piisasi.





Sitten lauloi Jenni, joka on aina todella sympaattinen.



Lopuksi Maija ja Jenni esiintyivät myös yhdessä. He esittivät laulut Totuutta ja tehtävää sekä Tunnoton. Se olikin tunnelmallinen loppu hienolle konsertti-illalle.



Kotimatkalla pistäydyimme myös Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla, koska ne olivat sopivasti meneillään, kun ajelimme Turusta kotiin. Ohjelmassa oli jälleen turnajaiset. Ja peitsiä katkeili!



The Barbarian Show piti puolestaan sisällään mitä ihmeellisimpiä hevosen selässä tehtyjä temppuja. Tässä tosin vain halkaistaan kaali miekalla.



Mukana olivat tietenkin myös WarusSeppäin killan miehet – sekä yksi nainen. WarusSepät olivat harjoitelleet uusia asetaitoja. Tässä näette, miten sirppiä käytetään karttua – eli kepukkaa – vastaan.



Saimme myös nähdä, että miekat ovat teräviä ollessaan todella tehokkaita. Perinteiset leikkuut tehtiin erittäin tiiviiksi käärittyyn, kasteltuun tatamimattoon.



Yhden kesän huippuhetkistä koimme Lahden Sibelius-talossa, jossa oli elokuun viimeisenä viikonloppuna esitys rock-oopperasta Jesus Christ Superstar. Varsinkin Jeesuksen osan laulanut Hannu Lepola ja Maria Magdalenan osassa ollut Maria Ylipää tekivät suuren vaikutuksen minuun ja Albertoon.



Ehdimme kesällä toteuttaa myös yhden hieman laajemman Victorian ja Freijan ideoiman projektin. Siitä lisää ensi kerralla.

- - -

We know what we did last summer

The autumn is coming so it is high time to take a look back at the things we did this summer – indeed, we didn't spend all summer traveling, even if it may appear so according to the recent blog entries.

As you remember, we started our summer by visiting a miniature fair in Lahti. Freya asked us to bring her a dog from Hanna's kennel and that's what we promptly did. It didn't take long until Freya popped in to fetch her new pet who she named Odin.

Victoria and her dog were accompanying Freya and the girls decided to take their dogs for a walk immediately. Vivian wanted to join them, but this turned out to be a bit troublesome: it is not necessarily easy task to figure out which one of our dogs she should have taken with, as she's too young to take them all at the same time. So after some debate we decided that it was still probably better to take Vivian to lay on the sandbox with a friendly hedgehog while Victoria and Freya were walking the dogs.

Once the girls got back from the walk, we gathered in our living room to try out Vivian's new skateboard. As Vivian was too small to kick the boards herself, Victoria and Freya decided to help her by pushing her around on the board. I was a bit terrified first but then relaxed as I saw that everything went smoothly.

During the summer we also managed to catch a good number of concerts and pieces of musical theatre. One of the more special events was the concert of Uriah Heep Legends, a one-night stand of no less than three ex-Heep members. I could recognize only two of their songs but it didn't hurt at all as the band rocked really hard.

There is an annual skiffle festival in the nearby municipality of Hankasalmi and this year a few friends of Alberto had a gig there. Dubbing their stage act as Maria & The Berry Pickers, Maria, Timo, Jarmo, Valtteri and Matti played a random selection of more or less known songs, including one of our favorites, "Hijo de la Luna". A few weeks later we also got to see Maria, Timo and Valtteri performing in a summer theater piece called "Tukkijoella", which a famous Finnish play about romantic lumberjack life.

At the end of August we made yet another trip to Turku to see the double-bill of two most popular Finnish female rock and pop artists when Maija Vilkkumaa and Jenni Vartiainen were performing in a party held in the castle park. It was the final show for Maija and her current band, so it was quite an emotional moment and the musicians really let it shine.

Jenni Vartiainen was just as cozy and sympathetic as ever. At the end of the show we even got to witness something extremely rare indeed, as Maija and Jenni got together to perform two encore pieces, one from Maija's and one from Jenni's repertoire.

On the way back home we stopped in Hämeenlinna to visit the medieval fair there. There were plenty of medieval action to see there, like a tournament, the barbarian horse show and some interesting re-enactments of old fighting techniques presented by the boys (and a lady) of the Warusseppäin Kilta.

One of the highlights of the summer was the performance of Andrew Lloyd Webber's and Tim Rice's "Jesus Christ Superstar" at the Sibelius Hall in Lahti. Hannu Lepola and Maria Ylipää were just perfect choices for parts of Jesus and Maria Magdalena - we were very impressed.

We also managed to complete one huge project with Victoria and Freya during the summer - more about this next time!