Tukholman joulumarkkinat osoittautuivat vuonna 2010 jo niin hauskoiksi, että Albertoa kutkutti kamalasti lähteä katsastamaan niitä uudelleen. Hän olikin vuoden aikana opiskellut ruotsin kieltä ahkerasti Victoria Björnhufvudin johdolla ja aikoi nyt selvitä kaikista keskustelutilanteista ruotsiksi. Itse puolestani olin innoissani siitä, että Tukholmassa olisi nyt nähtävillä terrakottasotilaiden sijasta inkojen hienoja esineitä.
Tukholma oli hyvin sateinen, kun saavuimme sinne, ja mietimmekin, pitäisikö seuraavana aamuna lähteä liikkeelle kastuakseen samantien. Mutta ei! Sää parantui yön aikana, ja heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme tällaiseen paikkaan:
Siis Skansenille! Sisääntulon luota löytyi paikasta tehty ihastuttava pienoismalli. Ja ennen kuin pääsimme varsinaiselle markkina-alueelle, vastaan tuli tämä suloinen pupuperhe. Mahtaakohan yhdestä porkkanasta riittää kaikille?
Skansenin joulumarkkinoilla oli jälleen vilskettä, mutta hyvin mekin mahduimme mukaan. Markkinakojuista sai ostaa sekä syötävää että joululahjoja.
Skansenin alue on suuri, ja kiertelimme Alberton kanssa sielläkin, missä joulumarkkinakojuja ei ollut. Itse ihastuin ikihyviksi lumimarjoihin, joita oli alueella todella paljon.
Mutta tottahan toki tapasimme Skansenilla sukulaisiakin. Tämä ystävä oli varsin jouluisissa tunnelmissa.
Pöllöt ovat nyt niin pop, että meidänkin piti mennä katsomaan, kun Skansenin lapinpöllöt saivat ruokaa. Pöllöjä oli kaksi. Ne istuskelivat paikoillaan varsin rauhallisina, kun saavuimme paikalle.
- Men vad sjutton tittar ni på där? mörähti toinen niistä huomatessaan meidät.
- Mitä se sanoi? utelin Albertolta.
- Lienee parasta jättää kääntämättä, totesi Alberto kuono punoittaen.
Ajattelin, että pöllöt syöksähtävät oitis apajille, kun hoitaja saapuu ruokaisien hiiriensä kanssa. Mutta ei! Pöllöjä piti oikein houkutella syömään. Toinen niistä poistui lopulta paikalta eikä viitsinyt syödä kaikkea, mitä olisi ollut tarjolla.
Skansenin kuorolaiset olivat huomattavasti pöllöjä aktiivisemmat. He kulkivat ympäri aluetta laulamassa ihmisille hienoissa vanhanajan vaatteissa.
Tultuamme nälkäisiksi päätimme syödä samaa, mitä edellisenäkin vuonna – sen verran hyvää se oli. Onneksi hirvenlihatötteröitä oli tälläkin kertaa saatavilla.
Ruokakulttuurista korkeakulttuuriin: Skansenin kirkossa oli kaksikin kertaa vierailupäivämme aikana Tukholman poikakuoron, Stockholms Gosskörin, joulukonsertti. Ensimmäisellä kerralla tulimme paikalle liian myöhään, sillä emme ehtineet nopeammin pöllöjen ruokinnalta. Niinpä tiesimme tulla toisella kerralla todella ajoissa paikalle ja pääsimme kuulemaan konsertin. Aikainen saapuminen olikin todella aiheellista, sillä konserttiin olisi ollut tulossa enemmän ihmisiä kuin mitä kirkkoon mahtui.
Palattuamme konsertin jälkeen ulkoilmaan huomasimme, että ilta oli kovasti jo alkanut hämärtää. Kirkon lähettyvillä tapasimme tämän mukavan hepan, joka kuljetti halukkaita ympäri Skansenia.
Emme kuitenkaan lähteneet hevoskyytiin vaan katsastimme omin tassuin, miltä jouluvaloinen Skansen näytti. Elävää musiikkia ja tanssahtelua kuusen ympärillä oli edelleen tarjolla. Melkein olisi voinut itsekin mennä pistämään tassulla koreasti – ehkäpä niin on toimittava seuraavalla kerralla.
Sitten olikin aika jättää joulumarkkinat. Lähtiessämme ihailimme vielä Skansenille sytytettyä komeaa valokoristetta.
Vaikka ilta jo pimenikin, ehdimme vielä vallan mainiosti Östasiatiska Museetiin. Viime vuonna hämmästelimme siellä terrakottasotilaita suoraan Kiinasta, ja nyt olivat vuorossa kiehtovat inkojen esineet. Kullasta ei ole tämän tekijällä ollut pulaa...
Inkoilla on näyttänyt olevan aika paljon meitä enemmän mielikuvitusta myös astioiden suunnittelussa. Tämä laama on nimittäin jonkinlainen kannu.
- Voisimme varmaan hankkia meillekin tuollaisia astioita, ehdotin Albertolle.
- Hmm, Alberto vastasi. - Olisivatkohan ne kuitenkin hieman epäkäytännöllisiä. Niin, ja astiakaappimme ovat sitä paitsi jo aivan täynnä.
Nälkäkin saapui siinä museota kierrellessä. Onneksi tunsimme Tukholmasta jo monta hyvää ruokapaikkaa, joten nälkäiseksi ei tarvinnut jäädä. Aivan hotellimme lähellä sijaitsi Jensen's Bøfhus, joka on erikoistunut pihveihin ja on varsin suosittu. Jos ei muutoin, pienellä odottelulla saa kyllä itselleen pöydän ja eteensä pihvin. Tällainen tarjouspihvi ei ollut edes kallis:
Vatsa täynnä olikin mukavaa suunnata hotellille yöpuulle, sillä seikkailumme Tukholmassa jatkuivat vielä...
- - -
Remembering Skansen's Christmas Fair
A report from our pre-Christmas trip to Stockholm has already been long overdue, so I will take opportunity to tell you something about it now while waiting for the the paw to heal:
As you may remember, we visited various Christmas fairs in Stockholm already in 2010. The trip then was so nice that Alberto wanted to go there again this Christmas as well. He had spent the year studying Swedish with Victoria Björhufvud and he was ready to take care of all required communication in Stockholm with the native language. For my part, the most interesting attraction on the trip would be the exhibition of Inca gold at the Östasiatiska Museet.
Our first stop at Stockholm, however, was the Christmas fair at Skansen. There were lots of people there and we got to make some new friends like a rabbit family and a relative of ours who was busy doing some Christmas routine of his own. We also got to meet a pair of owls just on their feeding hour.
There was a lot to see and experience at the Skansen again. There was a choir clad in old costumes making rounds around the area and singing traditional Christmas carols. We also managed to have moose meat with mashed potatoes as lunch as we did last year. However, probably the most memorable event there was the concert of the Stockholm Boys' Choir, Stockholms Gosskör, at the Seglora Church.
When we exit from the church after the concert, the dusk had already fallen. Before leaving Skansen, we still had time to appreciate the wonderful Christmas lights and join the party with live music and dancing around the Christmas tree.
From Skansen we proceeded to the Östasiatiska Museet. As some of you may recall, we saw some terracotta warriors there last year and now it was time for some Inca gold. There were some precious items there, indeed, like a llama-like vessel or jar.
After the museum we were hungry again. Luckily we know a few good places to eat in Stockholm and one of them, Jensen's Bøfhus, was conveniently located near our hotel. Jensen's serves nice steaks and burgers, so it was a suitable last stop for the day before heading back to hotel for some well-deserved sleep before another day's adventures in Stockholm...
