Arvonta on ratkennut!

Tämänvuotisen arvonnan yhteydessä kyselin, kuka blogimme henkilöistä mahtaa olla teidän lukijoiden suosikki. Ylivoimaisesti eniten ääniä sai Viivi – itse asiassa hän taisi saada kaikki äänet. Viivin äänivyöryn kunniaksi annoimme pingviinilapsemme arpoa arvonnan voittajan. 

Ja kenen nimi Viivin pikku räpylään sitten nousi? Arvonnan voitti Liila! Palkinto toimitetaan perille sopivassa yhteydessä, veikkaisin, että jonakin sopivana tiistaina, koska tapaan Liilaa tiistaisin neulekokoontumisissa.

- - -

Along this year's draw we asked from our readers who is their favorite character in this blog. The result of the poll was unanimous - Vivian got all the votes. Therefore she got the chance to act as Ms. Fortuna and pick up the winner. This time it was Liila's turn to win. She will receive her prize on Tuesday in the near future when we meet again in person in our knitting group.

Kalevala-musiikkia jälleen kerran

Viime torstaina olimme jälleen Lutakossa kuuntelemassa Amorphista – sitä bändiä emme nimittäin koskaan jätä väliin. Nyt oli kuitenkin erityinen syy lähteä keikalle, sillä saimme kuulla jotain, mitä emme olleet koskaan ennen kuulleet: Amorphis soitti akustisesti reilun puoli tuntia, ja sen jälkeen saimme kuulla vielä tutumpaa Amorphis-soitantaa. Lisäksi mukana oli erityisvieraita.

Ensimmäinen vieraista oli Sakari Kukko, joka tuntui hallitsevan kaikki mahdolliset puhallinsoittimet.

Kun Alberto näki saksofonin, hän totesi oitis:
- Olisikohan minulla mahdollisuuksia päästä soittamaan Amorphiksen kanssa? Sitten voisit fanittaa bändiä vielä enemmän.
- Voi rakas Alberto, eiköhän se riitä, jos sinä soitat foniasi minulle kotona? minä vastasin.

Lauluvoimaa vahvisti puolestaan Mari Multanen.
- Saatiinpahan Amorphikseenkin naisenergiaa, minä totesin Albertolle.

Kaiken tämän ymmärsin mainiosti, mutta Tomi Joutsenen mikrofoneissa riittää kyllä joka kerta ihmettelemistä.
 - Onko tuo jokin Star Wars -avaruusalus? minä tiedustelin Albertolta nähtyäni erikoisen viritelmän.
- Rakkaani, kyllä se on mikrofoni, Alberto vastasi.

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että tämän vuoden syntymäpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua, jos on nopsa. Osallistumisaikaa on keskiviikon loppuun saakka. Ohjeet ovat edellisessä postauksessa.

- - -

Last Thursday we went to Lutakko to see Amorphis once again - we just can't miss them when they are in town. This time there was even more special reason to see them as they had announced that they will play an acoustic set and have special guest stars as well.

The first guest star was Sakari Kukko who seemed to master nearly all possible and impossible wind instruments. When Alberto spotted him playing saxophone, he started to think aloud:
- Hmm... I should try to audition for the sax player vacancy in the band. You could be even more enthusiastic about them when I'm in.
- Oh my dear, isn't that enough when you play your saxophone for me at home? I had to ask back.

The other guest star was the backing vocalist Mari Multanen.
- Amorphis has got finally some serious girl power, I commented to Alberto.

There was still one thing that has kept me wondering on all Amorphis shows I have witnessed over the past few years: the mysterious space ship like gadget Tomi Joutsen was singing into. Alberto claimed that it was indeed a microphone but I still have my doubts about it...

Sadan vuoden takaisen muistelua sekä arvonta

Vietimme tänään elokuvapäivää, eikä ole varmasti vaikea arvata, minkä elokuvan katsoimme. Koska Titanicin uppoamisesta tuli juuri tänään kuluneeksi sata vuotta, katsoimme tietenkin James Cameronin ohjaaman ihanan Titanic-elokuvan, jossa rakastavaisia Rosea ja Jackia esittävät nuoret Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. No, sen verran täytyy täsmentää, että me tarkoittaa nyt kyllä meitä tyttöjä: katsoin elokuvan Viivin, Freijan ja Victorian kanssa. Taitaa tällainen rakkauselokuva olla enemmän tyttöjen juttu.



Mutta Albertokin inspiroitui Titanicista. Hän kurkkaili sen verran, että näki ykkösluokan ruokailukohtaukset.
- Eipä ollut hääppöinen meininki, mutta ruoka näytti olevan hyvää, Alberto totesi ja sulkeutui keittiöön.

Kun elokuva alkoi olla lopuillaan, kuonomme haistoivat keittiöstä tulevia suloisia tuoksuja. Alberto oli valmistanut meille Titanicin inspiroiman juhla-aterian: parsaa hollandaisekastikkeen kera alkupalaksi ja paistettuja ahvenfileitä pääruuaksi.





Vatsat tyytyväisinä onnistumme viimeinkin julkistamaan tämänvuotisen arvonnan palkinnon. Tällä kertaa arvomme vain yhden voittajan, joka saa kolmeosaisen palkinnon. Palkinto sisältää:

1) oranssin hartiahuivin
2) kirjotun perhostyynyn
3) höppänän kilpikonnan

Arvonnan palkinnot näkyvät alla olevassa kuvassa.



Arvontaan pääsee mukaan jättämällä kommentin tähän postaukseen viimeistään 25.4. keskiyöhön mennessä (Suomen aikaa). Arvontaan osallistumiseen ei tarvitse tehdä muuta, mutta kuulisin mielelläni teiltä samalla, kuka on suosikkihahmonne blogissani lukuun ottamatta Albertoa ja minua. En sisällytä meitä tähän, että vältämme sanaharkan siitä, kumpi onkaan suositumpi.

- - -

Remembering Titanic – and the draw

On Sunday we commemorated the 100th anniversary of the sinking of the RMS Titanic by watching the famous movie by James Cameron. By 'we' I mean Vivian, Victoria Björnhufvud, Freya and myself this time – Alberto was not so much interested in the tragic love story of Rose and Jack portrayed by Kate Winslet and Leonardo DiCaprio. He did, however, manage to see the first class dinner scene which inspired him to prepare a celebration meal for us: asparagus with sauce Hollandaise and roasted perch with potatoes.

So, with the celebration now behind us, it is time to finally reveal the prizes of this year's birthday draw. This time there will be one winner who will get the following:

1) An orange scarf
2) An embroidered pillow
3) A funny turtle

To participate the draw, leave a message into the comment box of this blog entry. The draw will close at midnight on April 25th (by the Finnish time). There are no specific rules about what kind of messsage you shoud leave but if you like, you can tell us who is your favorite character in my blog except myself and Alberto.

Pääsiäisen touhuja

Pääsiäisenä keskityimme lähinnä kotona oleiluun ja hyvästä ruuasta nauttimiseen. Kiirastorstaina aloitimme sushilla. Valmistimme sitä niin pieteetillä, että Alberto keitti riisinkin kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä yrityksellä riisi ei muotoutunut haluamaksemme. Vaivannäkö kannatti, sillä sushista tuli varsin herkullista – niin herkullista, että kehtasimme tarjota sitä kiirastorstaivieraillemmekin. Täytteinä ja päällisinä meillä oli hyviksi havaittuja aineksia, kuten lohta, tonnikalaa ja ravunpyrstöjä.







Pitkäperjantain aamuna heräsin keittiöstä kuuluvaan kolinaan. Riensin tutkimaan, mistä oli kyse, ja löysin Alberton ja Viivin, joka oli yltä päältä jauhon peitossa.
- Olimme leipomassa rustiikkisämpylöitä aamupalaksi, kun Viivi kaatoi vahingossa jauhopussin päälleen, hätäili Alberto.



Kiikutin Viivin oitis kylpyyn Alberton jäädessä siivoilemaan sotkua keittiössä. Mutta sotkusta viis, sillä sämpylät olivat herkullisia. Alberto oli hankkinut niihin myös suussasulavat täytteet: lammasta, mozzarellaa ja vaikka mitä!





Eikä leipominen loppunut perjantaihin. Lauantaina Alberto valmisti pizzaa! Koska sushikalaa oli hieman jäänyt yli, Alberto täytti ensimmäisen pizzan lohella. Toisessa pizzassa oli täytteenä puolestaan sieniä.
- Pitää välillä kokeilla näitä yhden täytteen pizzojakin, hän totesi.
Kokeilu ei todellakaan ollut hullumpi.





Kun pääsimme varsinaisiin pääsiäispäiviin, pienet suklaamunat oli jo syöty.
- Minulla on vielä yksi pääsiäismuna piilossa, Alberto sanoi ja meni keittiöön.
Sieltä hän palasi valtava pääsiäismuna mukanaan. Olin melkein sanoa, että sellainen oli kerrassaan liioittelua, mutten viitsinyt, sillä Viivi näytti olevan rusetillisesta pääsiäismunasta aivan innoissaan.
- Ja kun munista on ollut nyt hieman pulaa, päätin olla vaikeuttamatta tilannetta ja hankin vain yhden, Alberto vielä lisäsi.



Lopulta pääsimme myös perinteisempiin pääsiäisruokiin. Söimme siis lammasta. Alberto oli paistanut sen parilalla ja tehnyt seuraksi punaviinikastiketta, lohkoperunoita ja uunikasviksia. Vallan maittavaa, kun alkupalanakin oli hauska kreikkalaishenkinen antipastovalikoima!





Syöty siis on. Mutta kävimme sentään jonkin verran ulkonakin ja näimme kevään ensimmäisen leskenlehden – tai itse asiassa leskenlehdet. Ehkäpä talvi alkaa tosiaan jäädä taakse.



Seuraavalla kerralla julkaisemme lupaamani arvonnan. Jaksakaa odottaa vielä hieman.

- - -

English translation coming soon