Vuoden tärkein grillausjuhla

Jo varsin aikaisin juhannusaattona Alberto oli lastannut keittiönpöydän täyteen kasviksia, lihaa, makkaroita ja hieman hedelmiäkin.



- Näyttäisi siltä, ettemme joudu olemaan lähipäivinä nälässä, minä hymyilin Albertolle.
- Juhannus on vuoden ylivoimaisesti tärkein grillauspäivä, joten jo ruokatavaroiden hankkimisessa on noudatettava riittävää vakavuutta, Alberto selitti. - Varsinkin makkaran riittävyydestä olen aina erityisen huolissani ja varasin sitä varmuuden vuoksi tällä kertaa yhteensä kolme kiloa...

Alberto oli oikeassa. Niinpä minäkin aloin valmistella herkkuja juhannuspöytäämme, sillä sen äärelle olivat saapumassa myös vanha harmaapäänalle muoreineen sekä vaari- ja mummo-Orso. Nappasin siis oitis omaan käyttööni muutaman tomaatin ja hieman basilikaa, jottei aivan kaikki ostettu joutuisi grillatuksi. Kyllähän sitä hieman salaattiakin tarvittiin.

Tekemäni tomaatti-mozzarellasalaatti sopikin mainiosti grillatun ruuan keralle. Varsinainen herkku oli kuitenkin tällä kertaa Alberton tekemä paholaisenhillo, jota söimme kanan ja vuohenjuuston kanssa.



Ruokapöytä oli täynnänsä muitakin herkkuja, ja kuinka ollakaan, juuri kun olimme kaikki saaneet vatsamme täyteen, Alberto ja vaari-Orso täyttivät grillin vielä makkaroilla. Ja pakkohan niitäkin oli jaksaa maistaa, sillä mukana oli mm. lammasbratwurstia.



Me olemme asuneet Suomessa on jo sen verran pitkään, ettemme mene aivan sekaisin yöttömästä yöstä. Lopuksi kuitenkin vielä etenkin italialaisille ystävillemme pieni makupala siitä, millaiselta täällä parhaillaan näyttää. Tämän valoisen kuvan on ottanut Alberto puolenyön tietämissä.



- - -

BBQ feast

The summer solstice was celebrated again last weekend. Alberto started preparations early and filled our kitchen table with all sorts of goodies: vegetables, meat, sausages and even fruits.
- Looks like we aren't going to starve in the near future, I said.
- The eve of the summer solstice is the most important barbeque season of the year, so we must be very serious about what we are going to prepare, Alberto explained. - I always try to ensure that there will be enough sausage for everyone, so I bought three kilos of it this year.

I guess my hubby was right so I helped him with the preparations. Help was desperately needed, as there were quite a number of friends coming down for our BBQ feast.

I prepared some tomato-mozzarella salad to accompany the grilled meat. The special treat this year was the devil's jam that Alberto had made - with a bit of goat cheese, it was a perfect companion to the grilled chicken breasts. And just when everybody had eaten their bellies full, Alberto started to grill the sausages.

We have already lived here in Finland long enough not to get confused about the bright Scandinavian nights, but for those of you who are still wondering what the "nightless night" really looks like, we have included here a picture that Alberto took around the midnight after our BBQ party.

Paluu keskiaikaan

Viime viikonloppuna matkasimme jälleen Alberton ja Viivin kanssa Laukaan Tupaswillaan siirtyäksemme hetkeksi keskiajalle. Alberto osallistui siellä viikonlopun ajan keskiaikamarkkinoille Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seuran mukana ja vastasi siinä sivussa tapahtuman juontamisesta ja äänentoistosta. Me Viivin kanssa sen sijaan keskityimme rentoutumiseen, ohjelmanumeroiden seuraamiseen ja ostoskojujen tutkimiseen.

Heti alkuun saimme kuulla musiikkia, kun Maria Ojanperä ilmestyi paikalle kanteleineen. Keskiajalla kantelet eivät kuulemma olleet vielä kovin suuria, joten Mariallakin oli mukana kohtuullisen vähäkielinen soitin. Soitto ja laulu olivat oikein kaunista kuultavaa.

Sitten paikalle saapui myös hevosia Viivin suureksi riemuksi. Ratsastajat olivat vanhoja tuttujamme miekkailuseurasta, joten Viivikin pääsi varovasti kokeilemaan hevosen selässä istumista. Minä puolestani jäin jännityksellä odottamaan ratsastajien lupailemaa turnajaisnäytöstä.

Miekkoja ainakin oli paikalla riittävästi vaikka millaisiin ritarimittelöihin. Alberto poseerasi tottuneesti miekkailuseuran teltalle seuratovereidensa ja aseiden kanssa.

- Milloin se hevostaistelu käydään? minä touhotin.
- Ihan pian, Alberto vastasi kiireisen oloisena. - Se on tuolla saunan takana. Täytyykin lähteä valmistautumaan.
Ja samantien Alberto oli häipynyt viitanhelmat liehuen.

Tassutimme Viivin kanssa saunan taa, josta alkoikin jo kuulua Alberton juontoa. Ehdimme paikalle juuri sopivasti, kun hevoset laukkasivat areenalle.

Turnajaisissa olivat vastakkain urheat soturit Routa Rautakoura ja Tuuli Tulikirves. Kilpailulajeihin kuului mm. renkaiden kerääminen keihääseen sekä kaalinpään halkaiseminen aseella. Routa Rautakoura yritti selvästikin parhaansa, mutta ei voinut vastustajalleen mitään, joten Tuuli Tulikirves voitti turnajaiset - ainakin tällä kertaa.

Miekkailuseura esitteli tapahtumassa keskiaikaisten aseiden - tikarin ja pitkänmiekan - käyttöä myös ilman hevosta. Näytös oli varsin viihdyttävä, eikä vähiten Alberton lennokkaan juonnon johdosta.

Onneksi paikalla oli muutakin kuin hirmuisia taisteluita. Hernekeitto, makkara ja letut maistuivat. Ja Viivin mielestä ehdottomasti paras juttu markkinoilla olivat neiti Pupun suloiset pikkusukulaiset.

Kaksi päivää keskiaikaisia markkinoita juonnettuaan Alberto oli aivan poikki. Onneksi hän saa levätä muutaman päivän ennen kuin on keskityttävä juhannuksen grillailuihin.

- - -

 Back to the middle ages

Tupaswilla Medieval Fair was arranged again last weekend and Alberto was going there as part of the entourage of the Jyväskylä Historical Swordfighting Society – he was also assigned to take care of the public address system and work as a master of ceremonies. I went with him and Vivian but we girls spent our days there just relaxing, enjoying the various shows and exploring the merchant stalls.

The daily programme started with some ethereal kantele music performed by Maria Ojanperä (kantele is an ancient Finnish harp). We also saw some horses there which made Vivian quite excited. As the riders were our friends from the swordfighting society, she also got to try what it feels like sitting on a horse. I got excited, too, when I heard from the riders that they were going to have a real tournament show in the afternoon.

We found Alberto from swordfighting society’s tent village. He was there with his friends and all their medieval arsenal of various weapons.
- Alberto, there’s going to be a real tournament here – do you know where and when it is about to take place?
- Oh, actually pretty soon and it’s going to be behind that big sauna building, Alberto said and seemed to be in hurry. – I have to go there immediately to see that the PA is working and to get my act together for tournament announcements…

We followed Alberto to the tournament arena and got there just in time when the horse mounted knights arrived there, too. We got to see lots of medieval stunts like splitting the cabbages or catching the hanging ring with swords while riding.

After the tournament the Jyväskylä Historical Swordfighting Society demonstrated the medieval martial skills with and without weapons. It was highly interesting, thanks to Alberto’s humorous lecture that accompanied the demonstration.

And yet, it was somewhat endearing that after all these action packed shows Vivian still found the small bunnies as the most interesting attraction on the whole fair…

Kuninkaallista häähumua jälleen

Victoria ja Freija ovat aina ajantasalla siitä, mitä Euroopan kuningashuoneissa tapahtuu. Niinpä he ilmestyivät ovellemme lauantaiaamuna prinsessakakun ja Ruotsin-lippujen kanssa kruunut päissään.
- Tänään katsotaan Madeleinen ja Chrisin häitä, Victoria totesi pontevasti ja marssi olohuoneeseen.

En viitsinyt mainita, että häälähetyksen alkuun oli aikaa vielä tuntitolkulla. Tytöt olivat kuitenkin ilmeisesti itsekin selvillä asiasta, sillä he leikkivät sujuvasti Viivin kanssa prinsessaleikkejä siihen asti, kun ohjelma vihdoin alkoi televisiossa. Silloin minäkin liityin tyttöjen seuraan heiluttamaan naapurimaamme lippua. Ja kuinka ollakaan - juuri ennen h-hetkeä ovelle ilmestyivät myös Ingrid ja Magnus Björnhufvud.



Hääseremonia oli oikein romanttinen, sillä sulhanen oli paitsi onnellisen myös hermostuneen oloinen ja morsiankin oli kovin rakastuneen näköinen kauniissa morsiusasussaan. Ihmettelin, miksi häälähetys ei lainkaan kiinnostanut Albertoa ja Magnus Björnhufvudia. Ingrid oli ihastellut hääparia minun ja lasten kanssa, mutta Magnus oli oitis pujahtanut keittiöön Alberton seuraksi.
- Mitä te oikein siellä puuhaatte? minä huusin Albertolle, kun hääväki oli keskittynyt virrenveisuuseen.
- Yritämme Magnuksen kanssa löytää juhlaillalliselle sopivaa viiniä, kuului Alberton vastaus suljetun oven takaa.



Kun häälähetys loppui, meitä todellakin odotti hääjuhlaan sopiva ateria.
- Olen valmistanut tämän ranskalaiseen tyyliin, Alberto selitti, sillä eikös Bernadotte-suvulla ole juurensa Ranskassa.
En olisi ikinä uskonut Alberton olevan noin perillä kuningashuoneiden sukupuista, mutta oli pakko myöntää, että hän oli oikeassa.

Aloitimme aterian etanoilla.



Pääruuaksi oli tarjolla ankanrintaa, jonka Alberto oli itse maustanut ja paistanut juuri sopivan kypsäksi. Ankan kanssa oli punaviinikastiketta, pariisinperunoita sekä ruusukaalia.



Jälkiruuaksi Alberto oli varannut suussasulavia juustoja.



Ja aivan viimeiseksi maistoimme tietenkin Victorian ja Freijan tuomaa herkullista prinsessakakkua. Mikään ei voisi olla sen oikeampi tapa juhlistaa ruotsalaisen prinsessan häitä!

- - -

Yet another royal wedding

Victoria and Freya are always well aware of romantic happening among the European royal families. So it was no surprise to see them on our door on the Saturday morning wearing tiaras and carrying a cake and a few Swedish flags.
- We came to watch Madelaine’s wedding from the telly with Vivian, Victoria declared while marching to our living room.

I didn’t bother to mention that it was still hours until the wedding broadcast would start but it seemed that the girls were well aware of that anyway, as they settled down for some princess plays with Vivian. When the much anticipated hour finally arrived, I joined them in front of the TV. Victoria’s parents, Ingrid and Magnus Björnhufvud, arrived also soon after.

The wedding ceremony was very romantic, the groom was happy and nervous and the bride appeared so much in love in her beautiful dress. The only thing I wondered was why Alberto and Magnus were not interested in the wedding – they had disappeared into the kitchen immediately when the TV broadcast had started.
- What are you doing there? I shouted to them when the wedding congregation started the hymn.
- Oh, we’re just trying to find a suitable wine for the celebration dinner, I heard Alberto’s answer through the closed door.

Once the wedding ceremony broadcast was over, it was time for the dinner Alberto had prepared to celebrate the occasion.
- I decided to serve something in French style as the House of Bernadotte has its origins in France, he explained.
Well, what can one say to that?

We started with the snails in garlic as the hors d'oeuvre. For the main course, we had some duck breast with pommes noisettes, Brussels sprout and red wine sauce. The dinner was crowned with a selection of cheese and some cake with coffee. After that we all agreed that this was the best way to celebrate the wedding of a Swedish princess.