Pihlajoita löytyy runsaasti kotimme lähistöltä. Tänä vuonnakin marjat notkuttivat puiden oksia. Tilhiä odotellessa siis...
Kärpässienet olivat vallanneet läheisen mäenrinteen. Kauniita yksilöitä oli monia. Onneksi Viivi oli mennyt Björnhufvudeille leikkimään. Jos hän olisi ollut mukana, hän olisi varmasti halunnut poimia nämä myrkkysienet mukaansa.
Päivän kaunein sienenpoikanen löytyi hieman toisesta paikasta, mutta hän olikin sitten tavattoman sievä.
Teimme myös hämmentävän kukkahavainnon. Joku oli jättänyt lumoavankauniin kukkasen ajelehtimaan penkille aivan yksikseen. Ehkä se oli laitettu näkyvälle paikalle ilahduttamaan ohikulkijoita. Ei sinänsä hullumpi idea!
Aurinkoisen syyssään vastapainoksi olemme käyneet Lutakossa parilla rokkikeikalla - syksyynhän tarvitsee välillä saada hieman lisäenergiaa. Ensimmäistä näistä esiintyjistä emme olleet nähneet koskaan aiemmin, ja toisestakin oli vain kaukaisia muistikuvia vuosien takaa joltain rokkifestarilta.
Ensin menimme katsomaan Arch Enemyä, jolla olikin varsin räväkkä ote esiintymiseen.
Bändi on vaihtanut tänä vuonna laulajaa. Legendaarinen Angela Gossow on siirtynyt bändin taustalle ja päästänyt estradille itse valitsemansa kanadalaisen Alissa White-Gluzin. Hieman jäi harmittamaan, etten koskaan ehtinyt nähdä Gossow´ta bändin keulilla, mutta eipä uudessa solistissakaan ollut mitään valittamisen aihetta.
Kokonaisuutena Arch Enemyn keikka oli täynnä kunnon metallienergiaa, joten se oli mitä sopivinta ohjelmaa pimeään syysiltaan.
Toinen syksyn live-elämys oli Michael Monroe, joka näytti jos mahdollista vieläkin energisemmän rokkaamisen mallia.
Keikan alkua odotellessamme hoksasimme, että tavallaan Michael Monroekin oli meille uusi tuttavuus, sillä olimmehan nähneet hänet aiemmin kuuluisan Hanoi Rocks -bändin riveissä ja tällä kertaa kyse oli hänen soolobändistään. Muistelimme myös, että Hanoi Rocksin keikalla Mike oli kiipeillyt lavarakenteissa, eikä hän pettänyt nytkään - yhtäkkiä hän oli vain kävellyt baarin ja muun katsomonosan välisen kapean kaiteen päällä pitkät pätkät ja lauleskeli yleisön keskellä kaiteella seisten.
Keikka oli alusta loppuun yhtä energiapurkausta, ja Monroe vaati aktiivisuutta myös kuulijoiltaan. Välillä hän tarkisti, että yleisöstäkin kuului varmasti riittävästi ääntä.
Kunnon rokkiposeeraukset eivät jääneet yksistään vain Michaelin huoleksi, vaan niihin ottivat osaa myös bändissä soittanut legendaarinen Hanoi Rocks -basisti Sami Yaffa kuin kitaristi Dregenkin.
Monroe soitti keikalla laulun lisäksi pariakin instrumenttia, huuliharppua ja saksofonia. Meno soitinten kanssa oli vähintään yhtä railakasta kuin ilman soittimiakin.
Michael Monroe esitti rehellistä perusrockia, joka viihdytti meitä mainiosti. Alberto erityisesti oli innoissaan kuultuaan livenä Hanoi Rocksinkin versioiman cover-helmen "Up Around the Bend".
- Muistan kun näin Hanoi Rocksin biisiin tekemän hienon musiikkivideon televisiosta pentuna. Ihmettelin, että mikäs se tällainen bändi oikein on. Vasta myöhemmin luin lisää Hanoi Rocksista koulukaverilta lainaamastani musiikkilehdestä. Seuraavaksi ihmettelin. että mikäs maa se tällainen Finlandia oikein on, mistä tällaista musiikkia tulee, Alberto naureskeli nostalgisesti.
Nyt olemmekin saaneet riittävästi energiaa suunnata hieman toisiin maisemiin. Siitä saatte kuulla lisää seuraavalla kerralla.
