Herkullinen Halloween

Halloweenin kunniaksi päätimme nauttia tänään kurpitsaherkkuja. Alberto oli löytänyt netistä kurpitsa-vuohenjuustoleipien ohjeen ja sitähän oli kokeiltava, koska se kuulosti aivan ihastuttavalta. Erityisen ihastuttavaa oli myöskin se, että Alberto kerrankin antoi minun kokeilla uutta reseptiä ensimmäisenä!



Leivät olivatkin todella herkullisia. Mutta ei Albertonkaan osuus illallisvalmisteluissa ollut aivan mitätön - juhlan kunniaksi hän heltyi avaamaan huolellisesti varastoimansa viimeisen pullon Slayer-punaviiniä.



Jälkiruuaksi oli tietenkin edellisvuosien tapaan tarjolla aina yhtä herkullista kurpitsapiirakkaa.



Illan suussa Viivi lähti Victorian ja Freijan kanssa kierrokselle naapurustoon aikeenaan hieman keppostella niiden kustannuksella, jotka pihistelivät karkeissa. Tyttöjen palatessa nyssäkät täynnä herkkuja oli kuitenkin selvää, ettei kepposteluun ollut tälläkään kertaa ollut tarpeen turvautua.



Olimme luvanneet tytöille, että he saavat pitää meillä omat Halloween-bileet, joten Alberton viimeistellessä Halloween-somistuksen television päälle nostamallaan kurpitsakoristeella minä puolestani laitoin popcornit valmiiksi. Jätimme siis lapset keskenään katsomaan televisiosta vanhaa mustavalkoista kauhuklassikkoa "Elävien kuolleiden yö" ja lähdimme itse...



...katsomaan burleski-show'ta! Kuinka sopivasti sellainen järjestettiinkään halloweenin ratoksi aivan kotimme lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Erityisen hienoa oli, että esiintymään oli saatu paikallisten burleski-taiteilijoiden parhaimmisto! Yleisöä kannustettiin saapumaan paikalle asianmukaisessa asustuksessa, joten Alberto ei tietenkään ohittanut tilaisuutta ulkoiluttaa Dracula-viittaansa.

Yöllä kotiinpaluutamme valaisi kuistilla Alberton kovertama vanha kunnon Jack'o'lantern.



Hauskaa halloweenia kaikille lukijoillemme!

Syysmuisteloja osa 1 - Hansapiha

Syksyn aikana olemme ehtineet puuhastella kaikenlaista. Alberton suuri koetus oli järjestää ohjelmaa Toivolan Vanhan Pihan Hansapiha-tapahtumaan. Onneksi Alberto ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä vaan tiesi jo, miten pitää toimia. Minä sen sijaan keskityin katsastamaan erityisesti ne ohjelmanumerot, jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja.

Yksi odottamiani ohjelmanumeroita oli kirppusirkus. Kirput olivat saapuneet paikalle kokoonsa sovitetun esiintymisareenan kanssa. Odotettavissa oli hurjia temppuja, nähtävästi valtavia loikkia renkaan läpi ja päätähuimaavaa kiipeilyä.



Kirput tosiaan pystyivät mihin tahansa, tosin yleisön oli oltava tarkkana, jotteivät ne kerrassaan hävinneet näköpiiristä. Paikalle kirput olivat saapuneet rotan turkissa. Siinä minua hieman huolestuttikin se, kuinka hyväksi ne olivat rotalle – tai yleisölle, sillä osa niistä hyppelehti aivan omia menojaan minne tahtoi eikä pysynyt kiltisti areenalla.



Oikukkaiden kirppujen sirkuksen jälkeen oli luvassa rauhallisempaa ohjelmaa, nimittäin keskiaikainen muotinäytös. Siinä nähtiin ensin sekä miesten että naisten pukuja viikinkiajalta alkaen.



Muotinäytöksen huipennus oli aatelisnaisen ja ritarin pukeminen alusalusta edustuskuntoon. Ideana oli näyttää, miksi sekä ritari että vallasnainen tarvitsivat aikanaan avustajaa pukeutuessaan.



Minulle palvelijantarve valkeni hyvinkin nopeasti. Rikkaan naisen puvussa oli monenmonta kerrosta ja valtava määrä nyörittämistä…



… ja ritarin pukeminen vasta hullun hommaa olikin. Ajoittain se näytti sen verran vaivalloiselta, että ihmettelin, kuinka kukaan ritari oli koskaan päässyt turnajaisiin tai taistelukentälle asti. No, ehkäpä ei olisi ilman apuvoimia päässytkään.



Lopputulos oli kuitenkin kaikin puolin näyttävä. Voinemme siis todeta, ettei vaivannäkö ollut turhaa.



Esitykset jatkuivat ehkäpä liiankin karmaisevissa merkeissä. Kahlekuninkaana markkinoitu fakiiri esitteli muitakin kuin kahleistavapautumisen taitoja. Vannotin heti Albertoa, ettei hän kokeilisi miekannielemistä kotona.



Onneksi päivän päätteeksi oli luvassa leppoisampaa ohjelmaa, nimittäin Obscurus Orbis -yhtye Latviasta. Sen esiintymisestä jäikin varmasti kaikille hyvä mieli.