Alberton Les Miserables -viikonloppu

Alberto palasi varhain tiistaiaamuna matkaltaan laukku täynnä Les Miserables -matkamuistoja.



- Oliko hauska matka? kysyin viattomasti jälleennäkemishalin jälkeen.
- Aivan mahtava! Kiirettä piti, että ehdin joka paikkaan, mutta oli se kyllä sen arvoista. Lauantaina kävin ensiksi tutustumassa Museum of Londonin uuteen näyttelyyn ja kiirehdin sitten Barbican Centreen katsomaan Les Miserablesin 25-vuotisjuhlatuotantoa. Yllätyksekseni kuulin, että olin onnistunut saamaan lipun juhlatuotannon viimeiseen näytökseen!



- Näytöksen lopuksi itse tuottaja Cameron MacIntosh kävi kiittämässä yleisiöä, jatkoi Alberto vaahtoamistaan. - Hetki oli niin tunnelmallinen, että taisin tirauttaa siinä parit kyyneleetkin. Ostin muistoksi molemmat käsiohjelmat sekä 25-vuotistuotannon uuden CD:n.
- Mutta sinullahan on niitä levyjä aika monta ennestäänkin, totesin varovasti.
- Pyh, tämä on vasta yhdeksäs, kuittasi Alberto hämmästelyni.
- Näytöksen jälkeen menit varmaan lähimpään Wetherspooniin syömään hampurilaisen?
- Ikävä kyllä ei ollut aikaa, vaan tassut piti suunnata heti kohti Thamesin etelärantaa ja illan toista teatteriesitystä Young Vic -teatterissa. Siellä oli vierailunäytös islantilaisen Vesturport-teatterin näytelmästä Faust. Melkoista taidetta ja akrobatiaa oli se. Salin kattoon oli viritetty verkko, jossa näyttelijät kävivät välillä pomppimassa!



- Mistä näytelmä sitten oikein kertoi? kysyin
- Faustista varmaankin… luulisin… vastasi Alberto epävarmasti. – En minä ihan täysin ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse…
- No voi sinua! naurahdin. – Kuinkas sunnuntai sitten meni?
- Se juhlakonsertti O2-areenalla oli kyllä ihan yliveto. Kyseessä oli varta vasten tätä konserttia varten kasattu tähtikokoonpano. Mukana oli kyllä useita entuudestaan tuttuja Les Miserables -hahmoja mm. Queens Theatren tuotannosta ja 25-vuotisjuhlatuotannosta.



- Lopuksi lavalle tulivat vielä vuoden 1985 alkuperäistuotannon esiintyjät laulamaan yhdessä muutaman viisun. Taisi siinä taas tältä nallelta silmäkulmat kostua, kun neljä Jean Valjeanin esittäjää lauloi lavalla yhtä aikaa.



- Mahtoi kotimatka tuntua melko valjulta tuollaisen jälkeen, arvelin Albertolle.
- Vielä mitä, pysähdyin Tampereelle maanantai-illaksi The Dublinersin konserttiin. Kovassa vedossa vaarit olivat, soittivat melkein kolme tuntia!



- No pääasia että olet taas kotona. Toitko tuliaisia? kysyin saatuani vihdoin suunvuoron.
- Johan toki. Ostin lentokentältä pekonia – laitan siitä meille aitoa englantilaista aamupalaa. Toin myös sinulle Ryanairin lehden lentokoneesta. Siinä oli hauska artikkeli marseilleslaisesta hauvasta, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin.

Alberto on kyllä varsin ajattelevainen, joskin omalla hieman omalaatuisella tavallaan. Ja lupauksensa englantilaisesta aamiaisesta hän lunasti myös.



- Taisit saada hetkeksi tarpeeksi Les Miserablesista, utelin, kun Alberto tarjoili paistettuja munia.
- No itse asiassa ruotsinkielinen versio Les Miserablesista sai juuri ensi-iltansa Turun Svenska teaternissa. Ostin meille jo liputkin yhteen joulukuun näytökseen…

---

The Les Miserables weekend of Alberto

Alberto returned from his Les Miserable weekend in London early Tuesday morning. He was very excited and his suitcase was full of Les Miserables merchandise. On Saturday he had been to see the 25th anniversary production of Les Miserables at the Barbican Centre. To his surprise he discovered that he had managed to get the ticket for the final performance of the show. At the end of the show the producer Cameron MacIntosh had even come to stage to thank the audience. Alberto had also bought all the brochures and the 25th anniversary CD (which is actually ninth Les Miserables recording in his collection).

He had then hurried from Barbican to the south bank of Thames to see a second show at The Young Vic theatre. There had been a visiting production of Vesturport’s Faust from Iceland. Apparently he had liked the physical acting and acrobatics that were part of the show but otherwise it seems that it might have been a bit too modern for his taste.

The Les Miserables 25th anniversary concert at the O2 Arena on Sunday had been much more his liking. The all-star cast put together for this show only and including talents from the West End and 25th anniversary touring company had performed the whole show and at the end they were even joined by the original London cast from 1985. Alberto admitted that seeing four former and current Jean Valjeans singing together had brought tears in his eyes.

I suspected that flying back early Monday morning after all this must have been a rather miserable experience but Alberto disagreed: on his way back home he stopped in Tampere to attend the concert by The Dubliners at Tamperetalo. According to his report the old timers were in great shape and had played for almost three hours.

- Anyway it’s nice to have you back home. Did you brought any souveniers? I asked when Alberto had ended his monologue about the weekend.
- But of course! I bought some bacon from the airport so that I can cook some real English breakfast for us. And I also took the Ryanair in-flight magazine for you – there was a funny story about a dog from Marseilles who is writing articles for papers.

Oh well, Alberto is a very considerate bear in his own way. And he did prepare that English breakfast as he promised.

- Do you think your appetite for Les Miserables has been satisfied for now? I asked when he was serving the eggs and sausages.
- Actually, a new production of Les Miserables just opened at the Svenska Teatern in Turku. I have already bought us tickets for a perfomance on December…

Syyspuuhailuja ja yllätysmatka

Albertolle ei riittänyt Plevnan Oktoberfest, vaan hän päätti järjestää lisäksi oman juhlansa pihallamme.
- Vielä on aivan hyvä grillaussää, Alberto touhotti ja teki tulen makkaroiden grillausta varten.



Makkaraa oli yllin kyllin, ja onneksi saimmekin vaari-Orsolta hieman syömäapua. Hän oli tuonut myös makkaraa sekä ylikypsää kinkkua, joka maistuikin mainiolta ulkoilmatulessa kypsentämisen jälkeen.



Jotta Oktoberfest oli oikeaoppinen, Alberto valmisti lisäksi saksalaistyyppistä perunasalaattia. Hapankaalia emme alkaneet itse hapattaa, vaan haimme sen kaupasta.



Syksy on ollut nyt kauneimmillaan, ja siksipä teimme perinteisen syyskävelymme. Puimme viitat päällemme ja tassuttelimme metsään.



Hienoja keltaisia sävyjä oli joka puolella. Punaista sen sijaan olisimme toivoneet näkevämme enemmän.



Törmäsimme myös erikoiseen tuulenkaatoon. Melkoinen rytäkkä on käynyt, kun tämä kasa on muodostunut.



Ja kyllähän sitä punaistakin väriä sitten viimein löytyi! Kärpässieniä on ollut todella paljon tänä syksynä, mutta tämä yksilö on ehdottomasti pienin ja sievin näkemämme.



Syksy on siis sujunut leppoisasti. Tänä aamuna koin kuitenkin melkoisen yllätyksen. Alberto seisoi salissa puvuntakki päällään, matkalaukku pakattuna.



- Minne sinä olet menossa? kysyin hämmentyneenä.
- Lähden Lontooseen viikonlopuksi.
- Et kai sinä työmatkalle…
- Ei nyt sentään. Lontoossa juhlitaan tänä viikonloppuna Les Miserables -musikaalin 25 esitysvuotta. Siellä on kaikkea: juhlanäytös Barbican-teatterissa ja iso konsertti O2-areenalla. Aion ehtiä niihin kaikkiin, Alberto selitti innoissaan.
- No sitten minä ymmärrän, totesin Albertolle, jota ilman joudun nyt olemaan muutaman päivän.

- - -

All things of autumn and a surprise

Participating the Oktoberfest celebration at Plevna two weeks ago was not enough for Alberto – he still wanted to have an Oktoberfest of his own.

- The weather is still good enough for some barbeque, was his firm opinion as he tried to set some wet wood on fire on our backyard.

Fortunately we got some help from Alberto’s father – he also nicely brought more sausages and some delicious ham. Alberto had also prepared some German potato salad and we had bought some sauerkraut as well.

After all that feasting it was high time for a short walk in the autumn forest. There were all shades of yellow to admire. We had expected more shades of red as well, but the best we could find was a cozy little amanita mushroom.

It has been rather peaceful for a while but this morning I was in for a surprise. Alberto was standing at the door with his suitcase.

- Where are you going? I asked him
- I am leaving to London for the weekend, he replied.
- For business?
- Oh no, of course not. There is the 25th anniversary weekend of the Les Miserables musical there. They got everything: a special production at the Barbican Theatre and a huge anniversary concert at the O2 Arena. I will attend both of these event, Alberto explained anxiously.
- Oh dear, of course you have to go then, I gave my blessing – eventhough I knew it meant that I have to survive a few days without my beloved hubby.

Viherpeukalo Alberto

Kuten jo aiemmin kerroin, minä ja Alberto ostimme Amsterdamista tuliaisiksi tulppaaninsipuleita. Koska sipulit on istutettava jo syksyllä, Alberto ryhtyi tuumasta toimeen. Onneksi olimme saaneet multaa Pihalla tapahtuu -swapissa, joten sitä oli valmiina. Viivi saapui innokkaana auttamaan sipuleiden istutuksessa.

Kun Alberto pääsi vauhtiin, häntä ei pysäyttänyt enää mikään.
- Olisipa hauskaa, jos meidän keittiössämme kasvaisi basilikaa ihan omasta takaa, hän totesi.
- Kasvaakohan se enää, kun on niin syksy jo eikä valoa ole enää kovin paljon? epäilin.
- Aina kannattaa olla positiivinen, Alberto touhotti ja istutti basilikan siemeniä ruukkuihin.



Ja kuinkas sitten kävikään? Basilikat itivät oikein kauniisti. Nyt odotamme, kuinka isoiksi ne kasvavat. Pitää varmaan vielä hieman malttaa odottaa ennen kuin alkaa napsia näitä yrttejä keitoksiinsa.



- - -

Alberto the gardener

As you probably remember, we brought some tulip bulbs from Amsterdam. As they have to be planted already in autumn, Alberto didn’t waste too much time before getting his paws down to the soil. Once he got his gardening mojo working, there was no stopping him.

- It would be nice to have some fresh basil growing here in our kitchen, too, he said.
- I doubt it will sprout anymore as the dusk of the autumn is falling, I replied.
- Well, it doesn’t take too much to at least try out, concluded Alberto and sew some basil seeds into the pots.

And behold – they did sprout indeed! Now we are waiting to see how they will grow. I think it will still take some time before they are ready for spicing up Alberto’s cooking.

Sadonkorjuumarkkinat, Oktoberfest ja tuliteatteria

Viime viikonloppuna oli Jyväskylässä Ween Maan Wiljaa -markkinat, joilla myydään mm. paljon sadonkorjuuherkkuja. Kiirehdimme Alberton kanssa paikalle, koska arvelimme saavamme markkinoilta villisikamakkaraa. Sitä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa myynnissä. Tapasimme sen sijaan mukavan lehmän, joten emme pahoittaneet mieltämme.



Alberto innostui vielä lisää saadessaan eteensä kalalautasen, jolla oli loimulohta, marinoitua haukea ja savustettuja pikkumuikkuja. Melkoinen gourmet-ateria näin markkinakeittiöstä ostetuksi.



Minä olin puolestani saanut päähäni, että paistettuja muikkuja on saatava, ja niinpä ostin annoksen niitä. Kotiin viemisiksi ostimme piirakoita, joissa oli feta- sekä kinkkutäytteet. Ne ovatkin olleet parina aamuna varsin herkullinen aamupala.



Vierailumme Ween Maan Wiljaa -markkinoilla oli valitettavasti kuitenkin melko pikainen, sillä olimme suunnitelleet viikonlopuksi myös reissun Tampereelle. Kun olimme saaneet tavaramme Pyynikillä sijaitsevalle hotellille ja palanneet takaisin keskustaan, nälkä olikin jo hiipinyt kimppuumme. Onneksi Plevnassa oli parhaillaan menossa Oktoberfest, joten suuntasimme sinne.

Alberto ei osannut päättää, mitä söisi, joten hän valitsi alkuun annoksen, jossa oli kaikkea: valkosipuliranskalaisia, Bretzen-rinkilä sekä kahdenlaisia pikkumakkaroita.



Pääruuaksi söimme molemmat hampurilaisannoksen. Hampurilaisessa oli kunnon saksalaiseen tapaan hapankaalia välissä. Ikävä kyllä se peitti alleen muut maut liiankin tehokkaasti.



Mutta mikä ajoi meidät Hämeeseen juuri tänä viikonloppuna? Tuliteatteri Flamman esitys tietenkin. Olemme käyneet katsomassa Flammaa jo kahtena aiempana vuonna. Nyt lauantai-iltana vuorossa oli Kalevala-innoitteisen trilogian toinen osa Lemminkäisen temppeli. Se oli visuaalisesti hieno, mm. Tuonelan joella uiva joutsen, joka liukui tulen läpi, teki meihin suuren vaikutuksen.



Välillä esitys kipinöi tulta niin voimallisesti, että olimme onnellisia siitä, että paikkamme eivät olleet aivan eturivissä.



Vielä poislähtiessäkin katsojia oli muistettu tunnelmallisella valaistuksella.



Esityksen takia kannatti kyllä matkustaa Tampereelle. Sille en kuitenkaan voinut mitään, että minua jäi häiritsemään se, kuinka Lemminkäisen tarinaa tulkittiin. Eihän Lemminkäinen toiminut Kalevalassa ollenkaan niin kuin esityksessä. Lisäksi Sampokin syntyili Flamman mukaan itsekseen aivan ilman Ilmarista. Albertoa nämä seikat eivät kuitenkaan haitanneet.

Sunnuntaina jatkoimme kulttuuriharrastuksia. Minun oli aivan pakko päästä Muumilaaksoon katsomaan Muumitaloa, koska se on niiiiiin ihana.



Tarkkailimme taloa kovin pitkään ja yritimme löytää sinne kätketyn aarteen, mutta ilmeisesti se oli piilotettu niin taitavasti, että tarkkaavaisuutemme ei riittänyt sen löytämiseen. Yksityiskohtia oli yksinkertaisesti liikaa.

Muumilaaksosta menimme Vapriikkiin. Siellä oli meille jo ennestään tuttu Karhun vuosi -näyttely, mutta piipahdimme sinne uudelleen, koska juuri astuttuamme sisään museokeskukseen alkoi näyttelyn opastuskierros. Päätimme osallistua kierrokselle, koska kierroksella käsiteltävät asiat ovat aina mitä ajankohtaisimpia. Tässä poseeraamme sukulaisemme kanssa.



Karhunäyttelyssä tapasimme myös tämän nuorenmiehen.



- Tuohan on aivan kuin sinä pienenä! huudahdin Albertolle.
- Minulla oli kyllä itse asiassa merimiesasu, kun olin pieni, Alberto korjasi.

Meille uusi näyttely Vapriikissa oli Moottoritieltä Marsiin -näyttely, jossa on Hannu Pekkarisen peltileluja. Ne olivat varsin viehättäviä. Näimme mm. apinakulkueen…



… ja robotteja.



Ennen kotimatkaa kävimme vielä syömässä Bella Romassa, joka mainosti uutta listaansa. Alberto ajatteli kuitenkin, että vanhassa on vara parempi, ja valitsi pääruuakseen italialaisen antipastobuffet’n, joka notkuu joka kerta herkkuja.



Minä tyydyin pieneen lautaseen buffetpöydän herkkuja ja otin sen lisäksi uudelta listalta pastan, jossa oli chiliä, katkarapuja, valkosipulia ja sinihomejuustoa. Se oli hauskan tulinen.



Asianmukainen jälkiruoka löytyi aivan läheltä. Tampereen jäätelötehtaalla on aivan Bella Roman läheisyydessä ihan oikea gelateria. Sieltä ostettu jäätelö maistui todellakin samalta kuin kotona Italiassa. Makuvalintamme eivät yllättäneet: Alberto otti suklaakakku- ja minttujäätelöä, omat makuni olivat suklaakakku ja pistaasi.



- - -

A Harvest Fair, Oktoberfest and some fire theatre

Ween Maan Wiljaa (or the Harvest of Water and Earth in English) fair was arranged again here in Jyväskylä last weekend. We hurried there as we expected to find some wild boar sausages there as we have done before. Too bad that was not the case this year but at least we got to meet a nice, colorful cow. Alberto was further satisfied when he enjoyed a gourmet fish mix of blazed salmon, balsamico marinaded pike and smoked vendace. I, on the other hand, treated myself with some vendace that was properly fried in butter. We also bought some feta and ham pasties to be taken home for breakfast.

Too bad our visit to the fair was cut rather short as we had planned also a trip to Tampere for the weekend. Our first stop there – after booking into the hotel, of course – was the good ol’ beer hall Plevna. They had the Oktoberfest celebration going on there, so we got to eat something from their special Oktoberfest menu. Alberto couldn’t make up his mind from all those tempting choices, so he ended up having everything: fries with garlic, a bretzen, sausages and a Bavarian hamburger with lots of Sauerkraut. Actually there was a bit too much Sauerkraut for my taste, as it overshadowed the other flavors rather badly.

The main attraction for our trip was of course the fire theater show by Flamma. As you may remember, we have been to see their show on two previous years as well. This time we witnessed the second part of their Kalevala trilogy, called the Temple of Lemminkäinen. There were many breathtaking visual elements, like the Flaming Swan of the River of Death, the final confrontation between Lemminkäinen and the giants or the illuminated trees along the path to the theater.

On Sunday we continued our cultural extravaganza. I felt irresistable urge to visit the Moominvalley to see the Moominhouse again – it is just sooooo beautiful. We observed the house for a very long time, trying to figure out where the Moomins had hidden their secret treasure but still we couldn’t find it.

From the Moominvalley we continued to the Vapriikki Museum Center. We had seen their The Year of the Bear exhibition before but as there was a guided tour just about to begin when we got there, we decided to participate anyway. We got to meet a lot of relatives again:

- Look Alberto, that little fella looks just like you as a kid!
- Actually, I did wear exclusively a sailor suit when I was little…

Alberto’s childhood memories provided a suitable transition to the toy exhibition provided by the toy collector Hannu Pekkarinen.

Before heading for back home we still had time to have a late lunch at Bella Roma, our favourite Italian restaurant in Tampere. They had a new menu but Alberto still chose his old favorite, a large selection of delicious antipasti from the buffet. I had a small antipasti plate and then some pasta with chili, shrimps, garlic and blue cheese from the new menu. The proper dessert was provided by the Tampere Ice Cream Factory – they are serving their excellent Italian-like ice creams in their small gelateria that is located just next to Bella Roma. Molto bene!

Viime aikojen puuhasteluja

Olemme Alberton kanssa puuhailleet jälleen jonkinlaisten kulttuuristen harrastusten parissa. Viime torstaina oli pakko lähteä Lutakkoon, sillä siellä esiintyi maanmiehiämme – yhtye nimeltä Ufomammut. Emme tosin olleet aiemmin perehtyneet kovinkaan paljon heidän musiikkinsa, mutta olimme ennakkoluulottomia ja lähdimme katsomaan. Keikka oli varsin mielenkiintoinen, ja oli hauska vaihtaa pari sanaa italiaa yhtyeen miksaajan kanssa.



Lauantaina Alberto kokkaili herkkuja. Antipastolautasella oli mm. katkarapua, artisokkaa ja salamia.



Pääruoaksi saimme puolestaan paistia, jonka kanssa söimme vihreitä papuja, porkkanoita, herkkusieniä ja viipaleperunoita.



Sunnuntaina intouduimme lähtemään elokuviin. Toy Story 3:n alkukielisestä versiosta oli sopivasti päivänäytös.



Elokuva oli varsin jännittävä, enkä uskaltaisi aivan pienimpiä karhuja viedä sitä katsomaan. Me isommat viihdyimme elokuvan parissa kuitenkin oikein hyvin, vaikka minun pitikin välillä ottaa Albertoa kädestä kiinni, koska tunnelma tiivistyi niin kovasti. Onneksi tarina päättyi onnellisesti ja kaikkien vaikeuksien jälkeen lelut pääsivät jälleen taitavan leikkijän luo asumaan.

- - -

Happenings at the end of last week

End of last week was quite a cultural extravaganza. On Thursday we just had to attend a concert in Lutakko – a group of our paisani called Ufomammut was playing there. We had not actually heard their music before, but we were open-minded and went nonetheless. The concert was very interesting and it was nice to speak Italian with the roadies.

On Saturday Alberto took the opportunity to cook something delicious. As antipasti we had some marinated shrimps, artichoke and salami. As the main course we had roast with green beans, carrots, mushrooms, sliced potatoes and red wine sauce.

On Sunday there was an afternoon matinee show of the undebbed version of Toy Story 3. Now that was one exciting movie – actually so exciting that I would hesitate to take very young ones to see it. I had to lean on Alberto on a few occasions when things got almost too exciting for me. Fortunately there was a happy ending and the renegade toys found a new kid to play with them.

Pihalla tapahtuu -swap

Matkahöpsötysten ohessa ehdin osallistua Nuket-listan Pihalla tapahtuu -swappiin. Nyt syksyn saapuessa monille swapissa saaduille tavaroille onkin runsaasti käyttöä.

Jaanalta sain multaa ja haravan. Pia lähetti myös multaa ja sen lisäksi ruukkuja, pingispelin ja hyppynarun, johon Viivi halusi välittömästi tutustua. Ikävä kyllä naru oli Viiville vielä hieman liian pitkä, ja niinpä hän sotkeutui siihen heti kättelyssä. Leenalta saimme korin, jossa oli kaikenlaista vihannessatoa sekä hilloa. Omalle pihallemme ilmestyi tänä kesänä niin monta siiliä, että osa niistä halusi muuttaa swapin osallistujien luo. Mukaan laitoin siilikirjan, joka paljastaa kaikki tärkeät asiat siilistä, mm. sen, ettei sille saa antaa maitoa. Onneksi yksi siili malttoi jäädä meidänkin seuraksemme.



---

Happening on the yard swap

Along all the traveling we did last summer, I also managed to participate a swap dedicated to all things happening on the yard. As the autumn is settling in, there is now a lot of use for many goodies we got from this swap.

From Jaana we got some soil and a rake. Pia sent also some soil and then some pots, paddles for a ping-pong game and a skipping rope. Vivian immediately wanted to try it out but unfortunately it was still a bit too long for her, so she ended up getting tangled up with it. Leena contributed a basket full of vegetables and jam.

There has a lot of hedgehogs on our yard this year. A few of them were interested in moving somewhere else and were happy to be adopted by the other swap participants. They were accompanied by the Book of Hedgehog that I sent to each new host family to ensure that the hedgehogs get the best possible treatment. Fortunately there was also one hedgehog who wanted to stay with us, too!

Den Haag ja ihmeellinen tyttö

Vielä on tehtävä yksi postaus Hollannin-matkastamme. Kävimme nimittäin Den Haagissa, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi paikaksi varsinkin taiteen ystäville.

Meidät ajoi Den Haagiin yksi ainokainen maalaus. Sen sijaintipaikka oli Mauritshuis, pieni mutta sitäkin viehättävämpi galleria. Ja kuten saatatte nähdä, etsimämme kuuluisan maalauksen kotitalo oli merkitty varsin selkeästi.



Ensin oli kuitenkin perehdyttävä gallerian muihin teoksiin, mm. kukka-asetelmiin.



Sitten tulimme Vermeerin ”Tyttö ja helmikorvakoru” -maalauksen luo. Ooh! Olimme aivan lumoutuneita. Maalaus näytti ensin viattomalta, mutta kun katselimme sitä hetken aikaa, tuntui, että se ei antanut meidän olla rauhassa ja tuijotteli takaisin.



Mauritshuisia voi lämpimästi suositella. Siellä on Vermeerin kuuluisan korvakorutytön lisäksi mm. Rembrandtin ”Tohtori Tulpin anatomianluento”.

Koska Den Haag on Hollannin pääkaupunki, sieltä löytyi myös parlamenttitalo. Sen vieressä – ja itse asiassa aivan Mauritshuisin vieressä – oli myös viehättävä lammikko.



Lammikon rannalla kohtasimme yllätyksen. Sinne oli pystytetty valokuvanäyttely, joka esitteli Euroopan luontoa. Kuvat olivat todella vaikuttavia, ja oli mukava katsoa, keitä Suomen luonnon edustajia oli päässyt mukaan näyttelyyn. Mukana oli mm. lapinpöllö sekä useita sukulaisiamme.



Jos luontokuvat kiinnostavat, kannattaa vilkaista tänne.

Den Haagin keskustassa ei ollut pulaa kauniista rakennuksista. Parlamenttitalonkin sisältävän rakennusryhmän sisäpihalla näytti upealta. Huomatkaa suihkulähde kultaisine patsaineen.



Kuvassa näkyvästä Ridderzaalin rakennuksesta löytyi myös asianmukainen gargoili. Olisin voinut ottaa sen meille asumaan, sillä se oli selvästikin kiltti otus, mutta Alberton mielestä sen oli parempi jäädä Hollantiin. Hänen mielestään sillä oli tärkeä veteen liittyvä tehtävä, jonka vuoksi sen oli mahdotonta muuttaa.



Koska olimme Den Haagissa koko päivän, tulimme nälkäisiksi. Niinpä päätimme kokeilla hollantilaisten suosikkia pannukakkua, vai letuksiko sitä pitäisi sanoa. Löysimme viehättävän pannukakkuravintolan, joka sijaitsi eräässä kellarissa.



Ruokalistan saatuamme huomasimme olevamme pulassa. Ihmettelimme kovin, miten pannukakkulista voi olla kilometrin pituinen. Lopulta päädyimme kumpikin suolaiseen pannukakkuun, eikä ateriasta todellakaan jäänyt nälkä. Kotona pannukakut näyttävät jotenkin toisenlaisilta…





Tällaista oli Hollannissa. Sinne kannattaa mennä muidenkin ihmettelemään, sen verran paljon nähtävää siellä oli. Ensi kerralla palaammekin arkisempiin asioihin.

- - -

The enchanted girl in The Hague

One more entry about our trip to the Netherlands – this is the last one, I promise.

As connoisseurs of fine arts we naturally had to pay a visit to The Hague as well. To be honest, we went there actually to see just one painting. The painting is exhibited in wonderful Mauritshuis which is rather small but a very cozy art gallery. The painting I am talking about was, of course, Johannes Vermeer’s “The Girl and the Pearl Earring”. At first the portrait seemed rather innocent but after a while we got the haunting feeling that the girl in the painting was staring back at us!

As The Hague is the capital city of the Netherlands, the Dutch parliament house was also there. There is a nice bond just next to it. There was a surprise photographic exhibition about the European wild nature on the banks of the bond. The pictures were really impressive and it was interesting to discover who were chosen to represent the Finnish nature. There was, for instance, an owl and a few relatives of ours. If you are interested in wild life pictures, see here.

Mauritshuis was not the only beautiful building in The Hague. The inner courtyard of the parliament building was just magnificent. There was a fountain with golden statues and the gothic Ridderzaal with gargoyles.

While walking around in the downtown The Hague, we got hungry of course. We thought it was finally time to try out the Dutch specialty, the pancakes. Luckily, we stumpled upon the famous pancake restaurant, De Stadskeller. We were surprised by the number of different pancake varieties but as we got our orders, we understood that the Dutch pancakes really are something different indeed. Very tasty indeed – and one definitely was not left hungry after finishing such monsters.