Arvatkaa missä? Taas!

Ei voi mitään, mutta Tampereella tapahtuu koko ajan niin paljon, että meidän oli taas suunnattava sinne. Vierailimme eilen Tampere-talossa tänä viikonloppuna järjestettävillä Taikasormet-messuilla. Messuilla oli kaikenlaista kauniista langoista lähtien, mutta me pujahdimme heti yläkertaan, jossa olivat Nukke- ja Nukkekotimessut. Touhotin vauhdikkaasti eteenpäin, ja Alberto joutui tassuttelemaan hieman hämmentyneenä perässä.



Myyjien joukosta löytyi vanha tuttumme Hanna. Säpsähdin hieman taaksepäin, kun hän alkoi esitellä minulle leijonaa, mutta sitten tajusin, että sehän olikin aivan kiltti leijona. Kyseessä ei kuitenkaan Hannan mukaan ollut Aslan, koska leijona vaikutti väsähtäneeltä, eikä Aslan voi olla väsähtänyt. Hmm. Minusta leijona oli kyllä melkoisen ylväs kaikesta huolimatta.



Aivan uusi tuttavuus sen sijaan oli Rouva Possu Ponnekas ja hänen kahvionsa. Kahviossa oli myynnissä jos jonkinlaista herkkua. Sen verran hyvin säilyvältä leipomukset näyttivät, että uskalsimme ostaa laskiaispullat jo ensi vuodeksi – tämän vuoden laskiainen kun sattui menemään harmillisesti juuri ohitse.



Mirjan pöydällä oli todella hyvin varusteltu lihakauppa, josta sai myös kalaa ja ihania juustoja. Olisin voinut heti kättelyssä ostaa tältä tiskiltä puoli kiloa jauhelihaa, yhden lohifileen ja palasen muutamaa herkullista juustoa.



Mirjalla oli myynnissä myös veden kielelle herauttavia kakkuja, joita ostin pari kappaletta. Palataan niihin kevään aikana, kun ne pääsevät juhlapöytiin.

Näiden – ja muutaman muun ostoksen – jälkeen suuntasimme syömään. Japanilaisravintola Marusekista on kovaa vauhtia tulossa suosikkimme Tampereella. Söimme siis – jälleen – sushia. Kuvassa olevassa Alberton annoksessa oli mm. ankeriasmakeja, kalmarinigiri sekä kampasimpukkanigiri. Itse söin hyvin samanlaisen annoksen – vain munanigirit puuttuivat.



Alberto ei jaksanut syödä jälkiruokaa, mutta minun teki mieli kahvia ja sen kanssa otin Japanese Ocean -jäätelöä, joka oli – sinistä!



Huvittavinta oli kuitenkin, että kahvin mukana pöytään saapui kissa, joka tarjoili maidon.

Sushin jälkeen sivistimme itseämme vielä museokäynnillä. Menimme Tampereen taidemuseoon katsomaan H.R. Gigerin töistä kertovaa näyttelyä. Tämä mieshän on mm. suunnitellut Alien-hahmon kuuluisaan tieteis-kauhuelokuvaan.

Alberto oli innoissaan ja paineli menemään näyttelyä eteenpäin niin, että kadotin hänet. Hänkin oli alkanut ihmetellä, missä minä olin.
- Minnekähän se Olivia katosi? Söiköhän tuo seinällä oleva Alien hänet? Alberto hämmästeli.



Lopulta löysimme toisemme. Kun lähdimme museosta, Alberto sanoi
- Haluatko kuulla salaisuuden? Ennen kuin näin ensimmäisen Alien-elokuvan, luulin monta vuotta, että Sigourney Weaver esittää sitä hirviötä.

- - -

Guess where? Again!

I have to admit that visiting Tampere is becoming rather frequent hobby for us – there is always so much going on in that town. Yesterday we stopped by a doll and doll house fair held at Tampere-talo over this weekend. There were a few old friends like Hanna to meet. She was kind enough to took the time to present a nice needle felted lion she had made. According to Hanna, it wasn’t the mighty Aslan of Narnia as this lion was on a bit tired mood that the real Aslan would never be. However, I did find it still very bold, though.

A new friend to find was Mrs. Possu Ponnekas in her lovely caféteria. So much delicious bakery goodies there. On another department Mirja had a well-equipped butcher shop to display. Not only she had a good selection of meat products but also some fish and even cheese. She also had some nice cakes to sell, so I purchased a few for the festivities during this coming spring.

After shopping in the fair, it was time for the lunch. The Japanese restaurant Maruseki is apparently becoming our favorite in Tampere, so it was no escaping sushi this time either. This time I managed to fit in even some dessert: coffee and some blue Japanese Ocean ice cream! The coziest feature, however, was the cat that was serving the milk for my coffee.

Our next step was then to go to see the H.R. Giger exhibition in Tampere Art Museum. Mr. Giger is the gentleman behind the Alien and many other famous movie monsters. Alberto was so anxious to see everything that he even momentarily lost me. For a while he even thought that I had been eaten by a full-size Alien that was on display on a wall. Fortunately it didn’t take too long before I caught him from the crowd. When we were leaving back home, Alberto trusted me one of his best kept secrets: for many years before actually seeing the first Alien movie, he had thought that it was Sigourney Weaver who portayed the monster.

Liebe war für uns da auch

Eilen koitti suuri päivä: olimme katsomassa kauan odotettua Rammsteinin konserttia. Minua jännitti hieman, sillä tiesin, että Rammsteinilla on tapana käyttää aika hurjia tulijuttuja keikoillaan. Kun ensimmäiset liekit leimahtivat, olin kuitenkin aivan innoissani.



Siinä vaiheessa aloin kuitenkin hieman huolestua, kun Rammsteinin soittajat virittivät päihinsä oudot liekinheittimet ja alkoivat puhallella ilmaan suuria tulipatsaita.



Liekkejä nousi välillä lattiasta…



… ja välillä niitä tuntui purskahtelevan katosta…



Lopulta kauhistuin aivan hirveästi, ja täytyy varoittaa, ettei heikkohermoisten kannata katsoa seuraavaa kuvaa. Lavalle kiipesi yhtäkkiä tuntematon mies, joka aikansa siellä pyörittyään onnistui sytyttämään vaatteensa palamaan!



Alberto joutui rauhoittelemaan minua. Hän kertoi, että palava mies oli osa esitystä ja että temppu oli hyvin vaarallinen, mutta kaikilla oli tilanne hallussa ja mies käytti vaatteita, jotka kestävät vähän aikaa tulta. Onneksi miehen vaatteet sammutettiin nopeasti. Huokaisin helpotuksesta!

Keikalla oli myös hieno valoshow. Itse pidin kovasti erityisesti näistä vihreistä valoista:



Saatte ihailla myös yhtä lähikuvaa, koska mukanamme ollut miekkailuseuratoverimme Simo onnistui nappaamaan Till Lindemannista näin hienon kuvan:



Hauskimpia hetkiä keikalla oli, kun kosketinsoittaja Christian Lorenz nousi kumiveneeseen ja kulki yleisön käsien kuljettamana ympäri kenttäkatsomoa. Hieman kyllä ihmettelin, ettei hän tippunut kumiveneestä (Alberto pahoittelee hieman suttuista kuvaa).



Konsertin viimeistä encorea varten Till Lindemann sai selkäänsä kauniit, liekehtivät siivet.



Keikka oli upea – itse asiassa niin upea, että tällaista heikkohermoista karhurouvaa alkoi hieman heikottaa välillä. Mutta eikös se ole oikean rock-bändin merkki, että naiset pyörtyilevät keikoilla?

- - -

Liebe war für uns da auch

Yesterday was a day we had been waiting for a long time: we attended the concert of a German industrial metal group Rammstein at Hartwall Arena in Helsinki. I was a bit worried before the concert as I heard that Rammstein employs a massive amount of pyrotechnics in their show. However, I got very excited when the first flames were lit.

Not only there were flames from the floor and from the roof, but from the musicians themselves also. At one point I got scared when someone climbed on the stage and caught his clothes on fire. For a while he was burning and running around the stage before the roadies got down to tame the flames. Alberto soothed me and told that it was just a gimmick that was part of the show – no one was hurt for real.

The light show was spectacular, too. One of the funniest moments towards the end of the show was the rubber boat trip by the keyboard player Christian Florenz. He was sailing on top of the crowd around the arena and I was surprised that he didn’t fall down but got back to the stage safely. For the final encore, vocalist Till Lindeman got a pair of beautiful, flaming wings.

As a whole the show was amazing – actually so amazing that I was feeling a bit dizzy at times. But it is a sure sign of a real rock group that women are fainting in their concerts, isn’t it?

Ystävänpäivä!

Aloitimme Alberton kanssa ystävänpäivän vieton jo eilisiltana. Söimme alkuun hieman antipastoja: artisokkaa, kesäkurpitsaa ja juustolla täytettyjä paprikoita.



Pääruuaksi meillä oli Alberton valmistamat spagetti al ragù -annokset. Pastan seuraksi päätimme korkata Alberton isältään saaman viinipullon.

- Mielenkiintoista, miten taatto näyttää suosivan Canaletto-viineissä Abruzzion Montepulciano-rypälettä, kun taas omaan makuuni on enemmän sisialialainen Merlot, pohti Alberto sukupolvien välistä viinikuilua.



Aterioidessamme kuuntelimme Ennio Morriconen spaghettiwestern-musiikkia Alberton Oberammergausta ostamalla levysoittimella. Kapine taitaa olla hieman antiikkinen, mutta hyvin se silti soi.

Tämä varsinainen ystävänpäivä alkoi sitten salaisilla lahjomisilla. Kun Alberto hävisi hakemaan – muka salaa – omaa lahjaansa minulle, minä kaivoin – ihan oikeasti salaa – esiin lahjani Albertolle. Olin tehnyt Albertolle muistivihkon, jota koristaa kaksi pingviiniä. Lisäksi olin valmistanut hänelle kortin. Alberto antoi minulle puolestaan söpön nalleleimasimen. Lisäksi saimme toisiltamme pehmoleluja: minä sain kissan ja pupun, ja Alberto hiiren ja koiran. Tässä näette kaikki lahjat samassa kuvassa:



Lounaalle menimme intialaiseen Shalimar-ravintolaan. Minä söin alkupalaksi kikhernetahnalla friteerattuja katkarapuja.



Alberton annoksessa kikhernetahnaa oli puolestaan käytetty friteerattujen munakoisojen valmistuksessa.



Herkullisten alkupalojen jälkeen saimme eteemme vielä herkullisemmat pääruuat. Minä valitsin tandoorikanaa ja Alberto otti lammas tikka masala -annoksen. Lisäksi tilasimme naanleipää ja raitaa.



Voi sanoa, että olimme varsin täynnä, kun olimme saaneet lautasemme tyhjennettyä. Olimme siis tyytyväisiä ja mietimme, että voisimme kokeilla annoksia toisin päin seuraavalla kerralla.

Ruokailun jälkeen menimme katsomaan, miten laskiaissunnuntai vaikutti pulkkamäen toimintaan. Lapsia oli kerääntynyt pulkanlaskuun melkoinen määrä. Harmi vain, että Vittorio ja Giulia ehtivät jo lähteä takaisin Italiaan.



Laskiaissunnuntaihin kuuluu ilman muuta myös laskiaispulla. Sellaiset söimme vielä iltapäivällä, kun intialainen ruoka oli hieman laskeutunut vatsassa.



Hyvää ystävänpäivän jatkoa blogini lukijoille!

- - -

St. Valentine’s Day

We started the ceremonies of St. Valentine’s Day already on Saturday evening by having a proper Italian dinner with antipasto and Spaghetti al ragù. This was a good opportunity to try out some wine Alberto had got from his father. Alberto noticed that there exists a generation wine gap as his old man seems to favor Abruzzian Montepulciano grapes for Canaletto where as Alberto is preferring the Sicilian Merlot.

The Valentine’s Day started with both of us receiving some more or less secret presents. I had prepared a card and a notebook for Alberto, and he had purchased a cozy teddy bear stamper for me. We also exchanged some furry toy animals.

We enjoyed the Valentine’s Day’s lunch in our local Indian restaurant Shalimar. As starters we had some Shrimp Pakora and Beguni and for the main course we settled for Tandoori Chicken and Mutton Tikka Masala. So delightful!

Today is also the last Sunday before the Shrove Tuesday and here in Finland it is traditionally a good excuse for some outdoor winter sports. Kids especially are anxious to do some sledding. So it was not wonder that there were plenty of people attending the outdoor event in the nearby skiing center.

After hanging out in the cold winter breeze for a while, the semla and hot blackberry juice waiting for us at home were very welcome indeed.

Happy Valentine’s Day to all my dear readers!

Paluu arkeen

Heti kun Maria lähti, arkeemme alkoi ilmestyä pieniä mutta kiusallisia ongelmia. Tai ei nyt niin kovin monta ongelmaa, mutta kun vessanpöntön kanssa on ongelmia, se on aina vakava asia.

On pakko myöntää, ettei vessan tukkeutuminen ollut Alberton syytä. Hän on kuitenkin niin kultainen, että lupautui auttamaan pöntön tukkeuman aukaisemisessa.



Uusi imukuppi joutui tositoimiin ensimmäistä kertaa, ja todella toivon, ettei sitä tarvita aivan pian uudelleen.

- - -

Perils of the everyday life

Just after Maria had left, the perils entered our everyday life. Or actually there were not so many of them, but when the toilet bowl gets stuck, it is always a case of emergency. This time it was not Alberto’s fault but he was kind enough to unclog the toilet. Let’s hope the plunger is not needed again anytime soon.

Päiväpeiton suunnittelua

Olemme Marian kanssa hieman virkanneet isoäidinneliöitä. Minulla on haaveena tehdä niistä parisängyn peite. Maria puolestaan virkkasi isomman neliön tyynynpäällistä varten.

Menimme makuuhuoneeseen mallailemaan neliöitä sängyn päälle.

- Aika monta vielä tarvitaan, mietiskelin ääneen.
Maria naurahti.
- Sinä olet aina ollut hieman höpsö! Eihän neljästä neliöstä vielä peitettä tule, hän sanoi hyväntahtoisesti.

Alberto ihmetteli puuhiamme portaissa. Ehkä hän ajatteli, ettei ole hyvä idea syöksyä esittelemään mielipiteitään, kun naiset puhuvat naisten asioista.



Harmi vaan että Marian on aika suunnata takaisin Firenzeen opintojensa pariin. Päiväpeiton loppuunsaattaminen jää siis minun huolekseni.

- - -

Designing a blanket

Maria and I have been crocheting some granny squares for a blanket. Maria did also a bit larger one for a pillow case.

We also previewed the squares on the bed in our bed room. Maria was amused when I discovered that my four squares were nothing but a tiny fraction of a what is needed and that I still need to crochet a good number of them for the whole blanket. Alberto was cautiously observing our doings from the stairs.

Too bad Maria is leaving to continue her studies in Florence. It looks like that I have to complete the blanket all by myself.