perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kauhuromanttinen syntymäpäivä

Täytin torstaina vuosia, ja Alberto oli heti aamulla muistanut minua ruusuilla, teellä, ihanalla Mirjan leipomalla suklaakakulla ja kahdella Tilda-käsitöitä sisältävällä kirjalla (Tildan kevät ja Tildan tapaan). Siinähän sitä riittääkin ompeluohjeita varmasti ainakin seuraavaan syntymäpäivään saakka.



Ilta sisälsi sekä romantiikkaa että kauhuromantiikkaa. Ensin kävimme syömässä Figaro-nimisessä ravintolassa. Emme olleet käyneet siellä kertaakaan kahdestaan, mikä on aika hassua, koska se sijaitsee kotikaupungissamme ja on yleisesti tunnettua, että se on hyvä ravintola.

Minä söin alkupalaksi Gouda-juustolla ja tomaatilla gratinoituja vihersimpukoita. Niiden päällä oli merikoralliheinää, joka oli aivan uusi tuttavuus. Herkullista!



Pääruuaksi minä valitsin hunajavoissa haudutettua fasaaninrintaa. En ollutkaan tainnut syödä fasaania aiemmin. Sen kanssa oli tarjolla punajuuriröstiä ja kermaista sherry-saksanpähkinäkastiketta.



Alberto mietti aika kauan kahden annoksen välillä, mutta lopulta hän päätyi ruisleivitettyyn naudanmaksaan. Sen seurana oli pekoni-ohrattoa ja erittäin vaaleanpunaista puolukkasabayonia. Alberto oli – kuten arvata saattaa – varsin tyytyväinen valitsemaansa annokseen. Tosin hän oli aivan varma, että olisi ollut tyytyväinen toiseenkin vaihtoehtoonsa, jos olisi sen valinnut – villisikaan. Maksa-annos näytti kuitenkin tällaiselta:



Jaksoimme vielä syödä jälkiruuaksi juustoja. On hieman vaikea keksiä, miten saisi kokoon herkullisemman aterian. Myös palvelu oli oikein hyvää. Yksi pieni epäily ravintolaa kohtaan kuitenkin herää. Sen listalla on käristettyä karhunpaistia! Epäilemme kuitenkin, ettei ravintola varsinaisesti ole karhuvastainen. Hevosvastainen se ei ainakaan ole, koska käydessäni naistenhuoneessa tapasin siellä tällaisen hevosen:



Romanttisen aterian jälkeen ajoimme lumisateessa Säynätsaloon, jossa Tanssiteatteri Kramppi esittää hyytävää Dracula-musikaalia. Siinä olikin sitten kauhuromantiikkaa kerrakseen. Esitys nostatti sopivasti karvat pystyyn. Siinä roikuttiin katosta, esitettiin varjokuvana hurja seivästyskohtaus ja myös avattiin eräs arkku aivan yleisön silmien edessä. Onneksi näyttämön reunalle oli laitettu valkosipuleita, ja ne olivat siinä – niin kuin taisin kuullakin jonkun sanovan – siksi, etteivät vampyyrit pääse katsomoon.



Näytelmä oli loistava huipennus syntymäpäiväni juhlinnalle. Toivottavasti seuraavienkin syntymäpäivien aikaan on tarjolla jotain tällaista.

---

A horrormantic birthday

Yesterday was my birthday and Alberto had busy morning building up the party. I got some roses, tea, chocolate cake and two books about Tilda handicrafts.

The evening was put together with romantic and gothic horror elements. Our first stop was the restaurant Figaro, which has a reputation as a very good and classy dining place. I started with gratinated mussels. There was also some seaweed which was a new acquitance for me. As a main course I had some pheasant braised in honey-flavoured butter with sherry-walnut sauce and beetroot rösti.

Alberto had difficulties on making decision between two choices but finally he settled with rye-breaded fried liver that came with breaked barley, balsamico sauce and lingonberry sabayon. Alberto was very satisfied with his choice but, on the other hand, I am sure he would have been equally satisfied with his other consideration - marinated wild boar fillet on a spit.

As a dessert we had a classic selection of cheese. Even if the food was great and the service excellent, there was one worrying detail in this restaurant: they had bear meat on their menu! However, we don’t think this is an indication of anti-bear attitude. One thing is sure, though: they definitely are not anti-horse, as I met one while I was bowdering my nose.

After the romantic dinner we moved on to Säynätsalo to see the Dracula musical performed by the Kramppi theatre and dance company. Now that was some excellent piece of romantic horror. It was terrifying enough to raise all my hair. We got to see some air acrobatics, impaling as a silhouette act and some open caskets. Luckily for us, there was some garlic in between the stage and the audience – most likely to prevent the vampires to get off from the stage, as someone wisely pointed out.

The musical was an exciting climax for my birthday celebration! I hope there will be something similar reserved for my next birthday, too.

1 kommentti:

Mirja kirjoitti...

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan... :D