Jouluvieraita

Sukulaisemme Italiasta – minun veljeni Sergio ja sisareni Maria sekä Alberton serkku Roberto perheineen – tulivat jälleen viettämään joulua kanssamme. Siksi meidän olikin siivottava perusteellisesti…

Jätimme vessan siivouksen viimeiseksi, ja siinä vaiheessa olimmekin jo aika poikki.
- Selviätkö sen maton kanssa? lattiaa moppaava Alberto kysyi, kun yritin viedä käärittyä kylpyhuoneenmattoa tampattavaksi.
- Kyllä kyllä, vastasin, mutta katso, ettei Viivi pääse kurkkimaan ensiapulaatikkoon. Niin, ja pupu voi jatkaa lavuaarin parissa, kunhan on pyyhkinyt pytyn.



Sitten vieraat saapuivat! Tällä kertaa olimme erityisen iloissamme siitä, että Roberto oli saapunut koko perheensä kanssa – vaimo Giovannakin oli malttanut jättää pitopalvelunsa muiden osaaviin tassuihin. Lapset Vittorio ja Giulia olivat vallan innoissaan tavatessaan Viivin. Tosin Vittorio näytti heti siltä, että aikoo opettaa Viiville tuhmuuksia. Viivi puolestaan innostui valtavasti huomatessaan, että Vittoriolla on samanlainen lelu kuin hänellä itsellään. Mutta missä viipyivät Sergio ja Maria? Olivatko he jääneet jumiin lentokentälle lumivuorien vuoksi?



Alberto otti heti sahan ja Roberton mukaansa ja lähti metsään.
- Sano heti, kun näet sopivan kuusen, Alberto selitti Robertolle innoissaan.
- Ah, mainio maa tämä Suomi, kun kuusen voi hakea itse metsästä, Roberto riemuitsi.
- Noo, itse asiassa on tätä kuusenkaatoa hieman rajoitettu, mutten usko sen koskevan karhuja, Alberto totesi tyytyväinen ilme naamallaan.



Alberto ja Roberto saapuivat hieman epäilyttävältä kuusenhakureissultaan joka tapauksessa komea kuusi mukanaan. Koristelin kuusen lasten kanssa. Viivi kiipesi vikkelästi uudelle tuolilleen, jotta yltti ripustamaan palloja kuuseen.



Giovanna toi mukanaan ihania italialaisia herkkuja! Saimme aitoa panettonea, bresaolaa sekä tulista napolilaista makkaraa.



Alberto sen sijaan päätti selvittää Giovannalle perusteellisesti, kuinka suomalainen joulukinkku valmistetaan. Lopulta nämä kaksi vertailivat harmaasuolatun kinkun, prosciutto cotton ja prosciutto crudon makuja varsin kiivaaseen mutta ystävällismieliseen äänensävyyn.



Lapset olivat sen sijaan kiinnostuneempia uudesta jouluseimestämme, jonka löysimme yllättäen Tukholman Gamla stanista.



Maria ja Sergio olivat tosiaan jääneet jumiin lentokenttäongelmien vuoksi. Onneksi he ehtivät kuitenkin perille juuri ennen kuin Joulupukki saapui. Viivi sai heti kaksi pakettia. Niin, ja Robertolta jäi Joulupukki näkemättä, sillä hän oli juuri lähtenyt viemään lyhdettä linnuille, kun Pukki ilmaantui…



Tapaninpäivänä kävimme hieman katsomassa kaupunkia. Käsityön museon ikkunassa oli jälleen sukulaisia vaikka minkälaisella mitalla. Heitä olivat sinne tuoneet Suomen nukketaiteilijat.



Osa nalleista leipoi pipareita, osa laski pylleröiden mäkeä.



Myös makkaraa paistettiin, ja lumiukkokin oli rakennettu.



Sokoksen jouluikkunassa oli puolestaan tonttuja. Ja jos tarkkaan katsotte, voitte nähdä heidän takanaan myös joitakin kaukaisia sukulaisiamme.



P.S. Kiitokset myös Lohjan suuntaan joulukortista – postia on aina niin mukava saada!

- - -

Christmas guests

The usual suspects rounded up at our home for Christmas again – my brother Sergio, my sister Maria and Alberto’s cousin Roberto with his family. Before they arrived, there were a lot of cleaning up to do!

- Can you manage with that carpet, asked Alberto when I was taking the last carpet out.
- Oh, no problem, just make sure Vivian is not opening that first aid kit!

We managed to get everything done just before Roberto and his family arrived. This time even Roberto’s wife Giovanna was with them – usually she’s too busy with her catering business at this time of year to leave their home in Southern Italy. So nice to meet her again after so many years! Their kids, Giulia and Vittorio were so happy to finally meet Vivian – and Vivian was excited to find out that Vittorio had similar toy as she did.

But where were Maria and Sergio? We began to get a bit worried if they could make it because so many flights were cancelled due to the heavy snow in Central European airports.

Alberto and Roberto went to look for a Christmas tree from the nearby woods. Roberto find it interesting that one could actually go and pick up a tree all by himself. Alberto explained that it was actually forbidden but according to his understanding, as usual, the ban didn’t concern bears. Legal or not, they did find a nice tree for me and the kids to decorate.

Giovanna had brought some delicious Italian goodies for the Christmas dinner: a panettone, some bresaola and a picante salsiccia sausage. Alberto in his turn prived Giovanna to the secrets of how to prepare a proper Finnish Christmas ham. This promted a heated discussion about the relative merits of Finnish way to prepare ham versus traditional Italian prosciutto cotto and crudo.

Meanwhile I was setting up our new nativity scene with the children. We found this scene from a shop in Gamla stan, Stockholm.

Maria and Sergio had indeed been delayed by the weather conditions but fortunately they were able to make it to our home just before it was time for the visit of the Father Christmas. Too bad Roberto missed him as he was taking some food for the yardbirds just when Mr. Santa arrived…

On the Boxing Day we went to see the downtown. There were many nicely decorated windows there and we spent long time admiring them.

Joulukalenterin luukut 13-18

Onpas joulun odottelu mukavaa, kun paketteja riittää ja riittää. Sinikka oli pakannut 13. päivän luukkuun koruja. 14. päivänä sain lisää hienojen naisten tavaroita: hajuvesiä.



15. päivänä sain Sinikan paketista runsaasti materiaaleja. Mukana oli mm. lasipöydän kanneksi päätyvä levy sekä tuunattava tuoli. Näistä voi tehdä mitä vain!



16. päivänä saimme Sinikalta täydennystä muonavaroihin. Säilykepurkkeja on hyvä olla aina varastossa. 17. päivän paketista saimme keramiikka-astioita, joihin laitettavaksi Sinikka lähetti myös herkkuja.



Sinikan 18. päivän paketissa oli kaunis virkattu matto!



Maaru oli puolestaan piilottanut 13. päivän pakettiin punaisen peiton, jonka alla on taatusti mainiota lueskella hyvää kirjallisuutta – tai sitten neuloa, sillä peiton mukana oli kori täynnänsä neulelankoja. 14. päivän paketista paljastui tuunattava puukaappi, jonka veimme jo verstaalle. Sen sisällä oli kaksi jouluista patsasta.



15. päivänä Maaru lähetti meille sisustustauluja. Tuo maisema sopisi hyvin keittiöömme keltaisen värinsä puolesta. Kissatauluillekin löytyy paikka – toivotaan, että koirat eivät ala nyt vaatia lisää koiratauluja. Maarun 16. päivän luukussa oli kukkateline, jonka tarkoitusta Viivi ei vielä täysin oivaltanut – tai sitten hän oivalsi telineelle aivan oman tarkoituksen…



17. päivänä saimme Maarulta valkoisen laatikon, jossa oli mm. upeat kynttilänjalat ja koristepatsas. 18. päivän paketista löytyi puolestaan laatikollinen keittiötavaroita. Minä pidin kaulinta käytännöllisimpänä, mutta Alberto tarttui heti lihanuijaan pihvinhimo silmissään. Mukana paketissa oli myös pikkuhelmiä ja hilettä, joille löytyy varmasti käyttöä.



Itse lähetin sekä Sinikalle että Maarulle 13. päivänä siivousvälineitä ja -aineita, jotta joulusiivous sujuu sutjakkaasti. 15. päivänä Sinikka ja Maaru saivat renessanssitaidetta. Molemmat taulujen naiset ovat Botticellin teoksista, ja ikäväkseni minun täytyy todeta, etten tähän hätään saanut hankittua aitoja, mutta ehkäpä se anteeksi annettakoon – eivät luultavasti olisi Uffizilla olleet kovin mielissään, jos olisin käynyt tuota Kevät-maalaustakin nakertelemassa palasiksi.



14. päivän pakettiin laitoin hieman materiaaleja, mm. massapötköjä ja tylliä.



16. luukkuun olin järjestänyt hieman karkkeja joulupöytään. Victoria Björnhufvudin suosikit englanninlakut ja Brunbergin pusut ovat mukana. 17. päivän paketin sisällöllä voi puolestaan viettää juustoa ja viiniä -illan.



18. päivänä oli tilpehöörimateriaalien vuoro. Lähetin Sinikalle ja Maarulle kukkasia, paljetteja ynnä muuta pientä, jota aina silloin tällöin tarvitsee.



Eipä ole enää paljoa luukkuja avaamatta – joulu lähestyy!

P.S. Kiitoksia Jämsänkoskelle joulukortista! Yritämme olla luottamuksen arvoisia ensi vuonnakin.

- - -

Christmas Calendar Swap – Doors 13-18

Here’s a quick rundown of what I got from the Christmas calendar swap between December 13th and 18th:

From Sinikka:
December 13th: Wonderful jewelry.
December 14th: Perfumes.
December 15th: Materials, like a table top made out of glass and a chair.
December 16th: Some canned food.
December 17th: Ceramic tableware and delicacies.
December 18th: A crochet carpet.

From Maaru:
December 13th: Red blanket and yarns.
December 14th: A wooden carpet (which we already took to the carpenter for further work) and two Christmas statues.
December 15th: Wonderful paintings.
December 16th: A plant holder (looks like Vivian didn’t know what it is actually for).
December 17th: A white box with candlesticks and a statue inside.
December 18th: A box full of kitchen ware and some small pearls.

My contributions this time were:
December 13th: Cleaning equipment and detergent.
December 14th: Materials to be used in future projects.
December 15th: Some renaissance art.
December 16th: Sweets for Christmas.
December 17th: Some cheese and wine.
December 18th: Even more materials.

Not so many packets to go before Christmas…

Joulukalenterin luukut 7-12

Joulu vain lähestyy, ja täällä availlaan joulukalenteripaketteja. 7. päivänä sain Sinikalta keltaisen paketin, jossa oli niin paljon tavaraa, ettei kaikki mahtunut yhdellä kertaa edes esiteltäväksi saliimme. Sain verhoja, pöytäliinoja, huovan, tyynyn, pienen tuolin, joka on juuri oikeaa kokoa Viiville, ja jopa kipsisen enkelin, joka sopii mainiosti makuuhuoneemme seinälle.



8. päivänä Sinikka oli lähettänyt minulle ihastuttavan tuohesta tehdyn vaikkapa seinälle sopivan korin. Enpä itse osaisikaan tehdä tuohitöitä! 9. päivän paketissa oli puolestaan monenlaista seinälle pantavaa: pieniä suloisia karhutauluja, kehyksiä, iso kukkataulu, pieni puinen taulu Venetsiasta sekä kaksi ristipistoilla pisteltyä siluettikuvaa, joista toisen näette kuvassa.



10. päivän paketillaan Sinikka varmisti, että meillä riittää puuta erilaisiin nikkarointitöihin. Materiaaliluukussa oli myös mm. mainioita helmiketjuja, joista saamme vaikka helmiverhon johonkin oviaukkoon.



11. luukkuun Sinikka oli pakannut mm. keramiikka-astioita. Mukana olleet materiaalit otetaan myös käyttöön, vaikkeivät ne seuraavassa kuvassa salissamme olekaan. 12. päivän paketista löytyi puolestaan hämmentävän hieno lasikuutio, jonka sisällä on puu! Lisäksi paketissa oli pariskuntaa esittävä veistos.



Maaru oli lähettänyt 7. päiväksi materiaalipussin, jossa oli mm. hämähäkkejä. Atahualpa saa heistä mukavaa seuraa, mutta lienee tarpeen rakentaa isompi terraario. Pussin päällä olevat massapötköt löytyivät jo 5. päivän paketista tulleesta maitotonkasta.



8. päivänä Maaru varusti ruokakaappimme säilykepurkeilla. Alberto otti paketissa tulleen paistinpannun heti käyttöön. Lisäksi saimme aina terveellistä ja herkullista ruisleipää sekä kaksi kaunista hopeatarjotinta. 9. päivän luukusta tuli kaappi ja lipasto, jotka Maaru käski meidät tuunaamaan. Mainio homma!



Viivin lienee siirryttävä koulunpenkille jo varhaisella iällä, sillä Maarun 10. päivän paketista paljastui liitutaulu. Nuorna vitsa väännettävä. Vapaa-ajaksi saimme monopolipelin. Se olikin mukavaa, sillä pidämme kovin lautapeleistä. 11. päivän pakettiin Maaru oli laittanut siivousmopin, jotta meillä on varmasti asialliset välineet joulusiivoukseen. Lisäksi saimme maustekastikepullon, söötin punaisen tyynyn sekä pari sydänalustaa, joista toinen on kuvassa.



Maarun lähettämässä 12. päivän paketissa oli kankaita, nauhoja ja pitsiä. Loistavaa! Näistähän saa tehtyä vaikka mitä!



Itse lähetin Sinikalle ja Maarulle samanlaiset paketit. 7. päivän pakettiin laitoin perhoskokoelman. 8. päivän luukusta löytyi virkattu hartiahuivi. 9. päivän luukkuun tein havupallon Marian hyvällä ohjeella.



10. päivänä lähetin hieman kirjonta- ja virkkauslankoja. Muliinilangat valitsin joulun väreissä. Venne-lanka virkkaukseen tai neulontaan on puolestaan liukuvärjättyä.



11. päivän paketissa oli pöllöpatsas, jonka voi laittaa takan päälle tai jos haluaa, tämä pöllö herää vaikka henkiin pihalla huhuilevaksi pöllöksi. 12. päivän luukkuun paketoin virkatun kukkatyynyn. Sain melkoisen virkkausvillityksen, joten Maaru ja Sinikka saivat siis paitsi hartiahuivin myös koristetyynyn.



- - -

Christmas Calendar Swap – doors 7 - 12

The Christmas calendar swap continues… Here is a quick summary of what I got between December 7th and 12th.

From Sinikka:

December 7th: Everything yellow – curtains, table cloths, a blanket, a pillow, a small chair for Vivian and an angel statue.
December 8th: Back bag made out of birchbark.
December 9th: All kinds of things to be hanged on the wall – small and cute bear portraits, frames, a large painting of flowers, a small Venetian woodwork and cross stitch silhouettes.
December 10th: Timber for future handicraft projects.
December 11th: Ceramic pots.
December 12th: A miraculous glass cube with a tree inside and a statue of devoted couple.

From Maaru:

December 7th: A bag full of all kinds of materials.
December 8th: Canned food, a frying pan (for Alberto), two silver plates and some rye bread.
December 9th: Some furniture, including a cabinet.
December 10th: A black board and the Monopoly game.
December 11th: A mop (for Alberto), a bottle of chili sauce, a cozy red pillow and some decorative plates.
December 12th: Fabrics and ribbons.

And here’s a list of what I did send to them:

December 7th: A collection of butterflies.
December 8th: A crochet scarf.
December 9th: A decorative ball made of softwood.
December 10th: Some yarn.
December 11th: An owl statue.
December 12th: A pillow with flower theme.

Only 12 more days to go…

Tuliaisia Tukholmasta

Lucian päivän kunniaksi muistelemme nyt hieman Tukholman-matkaamme, jonka teimme itsenäisyyspäivän aikoihin. Suuntasimme Ruotsin pääkaupunkiin, koska olimme saaneet vihiä, että sieltä löytyisi joulumarkkinoita, joilla on mukava tunnelma. Gamla stanin Suurtorilta löytyikin heti markkinakojuja, joissa oli jouluinen tunnelma.



Alberto halusi heti myös makkaratunnelmaa. Ruotsalaiset näyttivät kovin innostuneilta nakkisämpylöistä, joten mekin ostimme itsellemme sellaiset – chorizomakkaralla tietenkin.
- Jättetrevligt! sanoi Alberto, joka oli ottanut muutamia ruotsin kielen aktivointitunteja Victoria Björnhufvudilta ennen matkaa.



Nakkisämpylän kanssa uskaltauduimme maistamaan ruotsalaisten suosimaa joulujuomaa, Julmustia, ja sehän maistui niin mukavalta, että ostimme sitä tuliaisiksi itsellemme.

Markkinakojuista löysimme myös syötävää hotellille. Kuka voisi vastustaa näitä juustoja? Yhdenkin – tuon sinikuorisen – nimi on Isprinsen. Halusimme maistaa niin monta juustoa, että myyjätkin olivat hieman ihmeissään.



Hyvä on, tunnustetaan! Vielä joulumarkkinoita tärkeämpi syy Tukholman-vierailullemme olivat terrakottasotilaat, jotka olivat saapuneet Kiinasta asti vierailulle länsinaapuriimme. Näyttely oli Östasiatiska Museetin luolastossa, jota on aiemmin käytetty armeijan tarkoituksiin.

Varsinaisten karhukokoakin isompien terrakottasotilaiden lisäksi näytteillä oli Han-dynastian ajalta peräisin olevia hieman pienempiä sotilaita, jotka olivat tosin varsin näyttäviä tuijottaessaan meitä ryhmässä lasin takaa.



Päänäyttelyesineet olivat henkeäsalpaavan komeita.





Eikä Kiinasta asti kannata lähteä Eurooppaan ellei ota uskollisia eläinystäviä mukaan.



Olimme kovin mykistyneitä nähtyämme terrakottasoturit, mutta päätimme kuitenkin vielä vierailla aivan lähellä olevassa Arkitekturmuseetissa, koska olin nähnyt mainoksen, jossa vihjattiin, että siellä olisi näytteillä piparkakkuja. Arvelin niiden olevan talon muodossa, joten lähdimme tassuttelemaan museolle päin.

Ja ketkä kohtasimmekaan? Terrakottasotilaat! Mikä iloinen jälleennäkeminen! Saattaa tosin olla, etteivät nämä sotilaat kestä tuhansia vuosia...



Piparisotilaiden jälkeen löysimme mm. piparipingviinejä. Ne vasta olivatkin sööttejä!



Ja jos hätä olisi yllättänyt piparinäyttelyssä, piparkakkupönttökin oli paikalla. Huomatkaa hiiri, joka kurkistaa pöntön takaa.
- Jättetrevligt! totesi vessahuumoriin mieltynyt Alberto.



Museoissa vieraillessamme oli tullut jo hämärää, ja ulos tultuamme saimme nähdä Tukholman kauniissa jouluvalaistuksessa.



Nälkä alkoi kurnia vatsoissamme, mutta onneksi tiesimme, minne kannattaa mennä, jos mieli tekee sushia. Aivan Tukholman keskustassa sijaitsee sushibaari Pong, jossa tällaisen herkkuannoksen saa 105 kruunulla.



Loistavaa asiassa on myös se, että hintaan sisältyy vihreä tee sekä misokeitto. Tarjous on kalliissa Ruotsissa sen verran ohittamaton, että täytyy tunnustaa, että vierailimme Pongissa toisenkin kerran matkamme aikana.

Seuraavana päivänä oli Skansenin joulumarkkinoiden vuoro. Jos siellä ei olisi päässyt joulun tunnelmaan, ei sitten missään. Orkesteri soitti pienellä lavalla joululauluja, ja ihmiset tanssivat kuusen ympärillä.



Tarjolla oli myös herkkuja. Söimme Alberton kanssa rieskatötteröt, joissa oli sisällä perunaa, hirvenlihaa, karpalolla maustettua kastiketta ja lakkahilloa.
- Jättetrevligt! totesi Alberto herkullisista kääröistä.



Itse ihastuin myös paahdettuihin manteleihin.



Skansenilla piti myös olla sukulaistemme pitämä puoti. Se oli kuitenkin suljettu.



Hetken ihmeteltyämme totesimme, että ilmeisesti puoti on suljettu, koska sukulaisemme ovat talviunilla.
- Hmm, pitäisiköhän meidänkin kokeilla talviunia joskus, kysyin Albertolta.
- Minä en ainakaan halua, koska itse asiassa pidän talvesta, vastasi Alberto. – Tosin luin äskettäin karhujen elämäntapalehdestä, että talviunien nukkuminen on kuulemma nykyään kovin trendikästä.

Skansenilla oli myös hauska akvaario. Ihme ja kumma, siellä eli kuitenkin eläimiä, jotka eivät varsinaisesti asu vedessä. Tapasimme mm. tämän viehättävän pikkuapinan, joka olisi todellakin mahtunut vaikka tassulle istumaan.



Kilpikonnat ja maaoravat asuivat samassa kodissa. Siitä seurasikin sitten se, että maaoravat ottivat tilanteesta kaiken hyödyn irti.



Huomasimme myös, että Nemo oli jälleen vaihtanut asuinpaikkaa. Taitaa olla melkoinen kosmopoliitti tuo kala.



Myös Alberton lemmikkihämähäkin Atahualpan sukulaisia asui akvaariossa. Tässä näette erään heistä.



Skansenilla meni melkein koko päivä, ja kun lähdimme sieltä, Alberto pääsi jälleen kuvaamaan tunnelmallisen jouluvalaistuksen.
- Jättetrevligt, totesi valokuvaajamme pakatessaan kameraa takaisin laukkuunsa.



Seuraavana päivänä pääsimme Alberton suosikkikohteeseen: Vasa Museetiin. Eikä sitä voikaan kieltää: Vasa-laiva on upea nähtävyys!



Alberto katseli lumoutuneena satoja vuosia vanhaa merestä nostettua laivaa ja sanoi:
- Pienenä haaveilin, että minusta tulisi merikarhu.
- Siksikö sinulla oli se merimiespukukin? minä kysyin.
- No siitä saamme kyllä kiittää enemmänkin mummo-Orsoa, mutta kyllähän se päällä kelpasi kuvitella olevansa Kap Hornia kiertämässä…



Palatakseni Vasa Museetiin: siellä todellakin kannattaa vierailla. Minä en ainakaan lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka paljon taitoa ja vaivaa käytettiin aikanaan laivojen koristeluun.



Vasa Museetin vieressä on Nordiska Museet. Koska meillä oli vielä hieman aikaa, päätimme vierailla sielläkin.



Museossa olisi voinut oppia yhtä jos toista ruotsalaisesta kulttuurista, mutta me päätimme tällä kertaa katsastaa ensisijaisesti nukkekodit. Tässä näette pari kaunista yksityiskohtaa niistä:





Ajoimme Tukholmassa enimmäkseen raitiovaunulla, ja se olikin viisasta, sillä meille tuotti hieman vaikeuksia tulkita metrossa olleita ohjekuvia. Erityisesti tämä kuva sai meidät hämmennyksiin:



- Pitääkö täällä metrossa matkustaa tuossa asennossa? Alberto kysyi hämmästyneenä ja nosti jo tassunsa ilmaan etsiäkseen oikean asennon.
- Hmm… minä yritin miettiä. – Ehkä se on kuitenkin jokin kieltomerkki… Jos vaikka metrossa ei saa matkustaa, jos on vessahätä.
- Jättetrevligt, sanoi Alberto.

Onneksi selvisimme kuitenkin ulos metrosta herättämättä enempää huomiota. Suuntasimme Biblioteksgatanille, mutta emme löytäneet sieltä kirjastoa vaan valtavan hienot jouluvalot ja paljon kauppoja.



Teimme ostoksia myös Gamla stanissa, jossa tapasimme nämä viehättävät taalainmaanhevoset.



Palasimme lopulta Suomeen sopivasti keskellä yötä, jolloin Pirkkalan lentokentän jouluvalot olivat parhaimmillaan.
- Jätterevligt! totesi Alberto tyytyväisenä laskiessaan tassunsa jälleen maan kamaralle.



Nyt Lucian päivänä Victoria Björnhufvud oli jälleen perheensä Lucia. Ja kuten arvata saattaa, hän kävi laulamassa meillekin Lucia-laulun, jotta Viivi oppisi perinteitä. Victoria ei ollut harmissaan, vaikkemme olleet pystyneet viemään perille terveisiä hänen kaimalleen.
- Kertokaa terveiset sitten ensi kerralla, hän totesi.

Tarjosimme Victorialle tuliais-julmustia sekä konvehteja.
- Jättetrevligt! totesi Luciamme.



- - -

Souveniers from Stockholm

This time we recall our recent trip to Stockholm in order to celebrate the Day of St. Lucy, a traditional Swedish feast. We had heard that there are numerous Christmas fairs in Stockholm, so we just had to find out by ourselves. And that's what we did!

On the first day we visited a fair on Stortorget in Gamla stan. There were lots of small huts selling all kinds of goodies. We bought hot dogs, some julmust (a traditional Swedish Christmas drink) and some cheese to enjoy at the hotel later in the evening.

However, probably the main reason for us to go to Stockholm were the famous terracotta warriors that were being exhibited at the Östasiatiska Museet. There were statues of all kinds and of all sizes – and all of them were magnificent. We were so awed after exploring the exhibition that we thought we needed a break with something lighter. There was an exhibtion of gingerbread houses in the nearby Arkitekturmuseet, so we thought it would be funny enough to experience after the terracotta army. But what was the first thing we saw there? A gingerbread miniature of the aforementioned terracotta warriors – nice to meet you again, guys! We also got to see some gingerbread penguins and a gingerbread toilet (with a mouse).

By that time the short Scandinavian winter day started to fade to the dusk and it was perfect time to have something to eat. As this was not our first time in the capital of our western neighbor, we had a good idea where to head for. Pong Sushi Deli is a small Japanese restaurant in the downtown Stckholm that serves excellent sushi in very low prices on Swedish standards – and that even includes the miso soup and green tea.

On the next day it was time to visit the great Christmas fair on Skansen. Now that is the place where the spirit of Christmas really comes true. There was live music and people were dancing around the Christmas tree. There were all sorts of goodies for sale, like moose meat and mashed potatoes wrapped in a thin bread or hot mandel pralines. Our relatives also have a shop of their own at the Skansen Zoo, but this time it was closed. We were a bit confused about it first but then we figured out that our relatives have gone to the hibernation. Alberto mentioned that he had read from some bear gentleman’s life style magazine that hibernating is actually rather trendy thing nowadays. There is also a nice aquarium on Skansen and we got to meet nice little monkeys, turtles (with their squirrel friends), some spiders and our old friend Nemo again there.

On the last day of our trip we started by visiting Vasa Museet that host an old ship that originally sunk on its maiden voyage in 1628 and was recovered and restored for the museum back in 1950s and 1960s. Seeing the ship made Alberto to recall his childhood fantasy of becoming a sailor and he spent hours on exploring all the details and taking photographs.

Our next stop was Nordiska Museet with its nice collections of all kinds of things, including cozy doll houses. From there we continued back to the downtown for shopping. There we also got to travel with the underground. We had some troubles on interpreting one of the instruction pictures, though. Alberto thought first that one has to assume such a posture while traveling in the undergound, but I then figured out that it must mean that you are not allowed to enter the train if the nature is calling.

After some serious shopping at the Gamla stan and Biblioteksgatan, it was time for us to head back home. We landed on the Pirkkala airport near Tampere just after midnight and got to see the airport Christmas lights in their full glory.

Earlier today Victoria Björnhufvud, the daughter of our Swedish neighbors, paid us a visit. She was clad as St. Lucy to celebrate her day and she was singing traditional Christmas songs for Vivian. We rewarded her with some pralines and some julmust we had bought from Stockholm. What a nice way to celebrate the day of St. Lucy!