Juna toi meidät mukavasti Firenzestä Pisaan, jossa meillä oli vain yksi määränpää: Campo dei Miracoli, jolla kalteva torni on kallellaan.
Vaikka Torre Pendente kääntää kieltämättä katseet puoleensa, päätimme kuitenkin tutkia tuota Ihmeiden aukiota myös muutoin. Duomon julkisivu oli komea, emmekä koskaan jätä kirkkoja katsomatta, joten suunnistimme sisälle.
Sisältä katedraali oli vähintäänkin yhtä komea, ja väreistä pitävän mielestä varmasti komeampikin kuin ulkopuolelta.
Duomossa oli kaksi saarnastuolia, joiden ikäero on noin 700 vuotta. Vanhempi saarnastuoli oli erittäin koristeellinen, täynnä yksityiskohtia. Sitä olisi voinut tarkastella pidempäänkin.
Uudempi saarnastuoli oli tavallaan aika outokin seisoessaan vanhassa kirkossa, mutta toisaalta pidin siitäkin jotenkin. Se oli tyylikäs ja rauhallinen.
Duomon jälkeen suunnistimme vieressä olevaan kastekappeliin.
Alberto huomasi, että kastekappelissa oli mahdollista kiivetä ylemmälle tasolle kurkkimaan, ja niinpä häntä ei pysäyttänyt mikään. Minun oli kiivettävä puuskuttaen perässä. Mutta ylhäältä olikin mahtavat näkymät!
Hienointa oli kuitenkin se, kun saimme kuulla, kuinka hieno akustiikka kastekappelissa oli. Eräs mies lauloi alakerran lattian keskellä, ja ääni vahvistui valtavan hienoksi. Yritimme itse ylätasanteelta palattuamme kokeilla omien ääntemme toimintaa, mutta ilmeisesti paikan valitseminen oli todella tarkkaa, koska ainakin minun ääneni pysyi pienenä yrityksistä huolimatta.
Seuraavaksi siirryimme viimein tarkastelemaan itse kaltevaa tornia. Alberto ei tietenkään malttanut olla pelleilemättä.
- Miten niin vinossa? hän kysyi muka viattomasti.
- No niin, suoristin tornin, Alberto ilmoitti sitten ylpeänä.
- Voi Alberto rakas, älä viitsi pelleillä, minä sanoin.
- Hyvä on. Nyt se on taas vinossa.
On myönnettävä, ettei Alberto ollut ainut pelleilijä Campo dei Miracolilla. Valtava määrä ihmisiä otatti itsestään kuvia, joissa he olivat tukemassa tornia, ettei se pääsisi kaatumaan. Saatoin jopa olla ainoa, joka pysyi jokseenkin rauhallisena, kun toiset hössöttivät tornista. Ajatelkaa, hössötetään siitä, etteivät pisalaiset ole osanneet rakentaa. No, totta puhuen Torre Pendente on aidosti outo ja ansaitsee kaiken saamansa huomion. Ihme ja kumma, ettei Alberto ehdottanut vastaavan rakentamista takapihallemme – näinhän kävi Stonehengen kanssa.
Kun tornille – tai Albertolle – oli naurettu tarpeeksi, menimme vielä käymään Museo dell’Opera del Duomossa. Siellä törmäsimme aarnikotkaan.
Olimme hieman huolissamme aarnikotkan voinnista, sillä se oli selvästi haavoittunut. Sitten päätimme luottaa siihen, että siitä pidettäisiin hyvää huolta museossa.
Museosta saimme ihailla kaltevaa tornia aivan rauhassa, ja katsomiskulmakin oli aivan erilainen kuin Campolta katsoessa. Oi voi, kyllä se vain näytti kallistuvan.
Emme saaneet Toscanan kiertämisestä tarpeeksemme vielä Pisan reissun jälkeen. Niinpä lähdimme seuraavana päivänä junalla Sienaan. Siellä paistattelimme päivää kuuluisalla Campolla, jossa hevoskilpailu Il Palio pidetään.
Kuvassa taustalla näkyy Palazzo Pubblico, jossa pistäydyimme, koska siellä on Sienan ehkä merkittävin museo, Museo Civico. Näimme loistavia seinämaalauksia. Rakennus oli todella näkemisen arvoinen.
Campo jakautui hauskasti sektoreihin ja vietti mukavasti. Jos Sienassa on joskus lunta, Campolla lasketaan varmasti innokkaasti pyllymäkeä.
Siena sijaitsee kukkulalla. Kaupungin ihanat pikkukujat olivatkin usein jyrkkiä mäkiä – mutta yhtä kaikki viehättäviä.
Toinen tärkeä nähtävyys, johon tutustuimme Sienassa, oli Duomo. Se oli todella komea musta-valkoisine torneineen.
Julkisivu sai meidät haukkomaan henkeämme, sillä sen moninaisista koristuksista syöksyi ulospäin hevosia ja se oli muutoinkin häkellyttävän näyttävä.
Meillä oli myös hyvä onni vierailuaikamme suhteen, sillä saimme nähdä Duomon kaikki 59 lattiapaneelia. Suurimman osan vuodesta suuri osa niistä on piilotettu. Alberto oli innoissaan ja otti kuvan kaikista lattiapaneeleista. Tässä saatte nähdä muutaman noista kuvista. Ensimmäisessä on Sienassa vielä Roomaakin enemmän esillä oleva naarassusi Romuluksen ja Remuksen kera.
Tässä on puolestaan osa isokokoisesta lattiapaneelista, joka kuvaa viattomien lasten surmaa.
Tämä lattiapaneeli oli hieman eri tyylinen. Sen hahmon henkilöllisyys jäi meille kuitenkin valitettavasti epäselväksi.
Lopuksi vielä kuva sienalaisesta alttarista, jonka näimme erään talon seinässä. Eikö olekin kaunis?
Matkakertomuksemme alkaa lähetä loppuaan. Seuraavalla kerralla kerron kuitenkin vielä päivästämme Firenzessä.
- - -
Fooling around in Pisa, civilized behaviour in SienaIn Pisa we had only one objective: to see Campo dei Miracoli with its famous leaning tower. However, even if the tower is stealing the show with its weird appearance, we still decided to explore the other nearby wonders first, starting with the cathedral. The interior of the cathedral was just as magnificent as its ediface and we got to see two remarable pulpits – that were set apart in time by some 700 years.
From the cathedral we then continued to the nearby baptistry. Alberto noticed that it was possible to climb to the balcony to have a better view and I couldn’t help but follow him up the stairs. From the balcony we got to hear a demonstration of the awesome acoustics of the baptistry. There was a man singing in the middle of the floor downstairs and the voice was carried and amplified through the whole dome of the chapel.
But now it was time to see the leaning tower. Once again Alberto couldn’t resist the tempation of fooling around with the camera.
- Look, I managed to straighten the tower, he stated boldly.
- Oh dear Alberto, stop that, I said.
- Ok, I tilt it back…
I have to admit that Alberto was not the only one to take funny pictures with tricks created by the false perspective. But it is true that the leaning tower is a real oddity and deserves all the buzz around it.
Next day we continued our Tuscan adventure by visiting Siena. Siena is build on top of a hill and the narrow alleys travel charmingly up and down the hill. We quickly found ourselves from the famous Campo – the very same square where they arrange the annual Il Palio horse race.
Another important place to see and visit in Siena is the cathedral with its marvelous ediface. We got lucky: all 59 famous stone panels on the floor of the cathedral - that are usually covered up to protect them - were revealed for the visitors to embrace. Alberto was so excited about it that he had to photograph them all. Here you can see three of them, the ones I found most interesting.
We have now reaching the end of our journey. However, before proceeding to more homely matters we will be still remembering our day in my home town Florence next time…
