Viivin kauhun hetket

Viikonloppuna päätimme lähteä katsomaan, miten pitkälle kevät on jo ehtinyt. Olimme ohimennen nähneet sitruunaperhosen ja ajattelimme, että ehkäpä muitakin keväisiä olioita olisi uskaltautunut koloistaan kevätaurinkoon. Pian tulikin selväksi, että kevät on todella jo edennyt sen verran pitkälle, ettei ainakaan jäälle ole enää menemistä.



- Onko tuokin kevään merkki? kysyin, kun osuimme Alberton kanssa suuren sahanpurukasan äärelle.
- Luulen, että sen sisällä on lunta, Alberto vastasi.
- Lunta?
- Se säilyy siellä kesän, ja sitten siitä tehdään ensilumen latu, kun tulee taas talvi.



En oikein uskonut, että lumi säilyisi lumena, vaikka sen päälle olisi kuinka kasattu sahanpurua. Kesällä on sentään lämmintä Suomessakin. Alberto näytti kuitenkin olevan varma asiastaan.

Kun olimme jo melkein kotona, osuimme vaalimainosten äärelle.
- Tämä Suomi on outo maa, sanoin.
- Kuinka niin? Alberto kysyi.
- Täällä italialaiset karhut eivät saa lainkaan äänestää.

Muutakin erikoista suomalaisissa eduskuntavaaleissa oli havaittavissa: ehdokkaina oli mm. merirosvoja ja joutsen.



Sunnuntaiaamuna Viivi koki sitten kauhun hetkiä: ovesta saapui kaksi trullia ja Viivi säikähti heitä niin, että vinkaisi kovaa ja syöksyi portaisiin piiloon.



Emme olleet Alberton kanssa muistaneet valistaa Viiviä suomalaisista palmusunnuntaiperinteistä. Pian Viivi kuitenkin hoksasi, että trullit olivat hänen ystävänsä Victoria ja Freija, ja niinpä loppu ja kaikki oli tälläkin kertaa hyvin.

P.S. Blogini syntymäpäiväarvonnan ykköspalkinnon voittaja Emmylou ei ole ilmoittautunut. Odottelen vielä tämän viikon, kuuluuko hänestä mitään. Jollei, arvon ensimmäisen palkinnon uudelleen niiden kesken, jotka ovat alun perin osallistuneet arvontaan mutteivät saaneet voittoa.

- - -

Vivian’s moment of terror

The spring has finally arrived and we decided to take a walk around the neighborhood end enjoy the weather last weekend. We went to see if the nearby lake was still covered by the ice. It was quite apparent that the ice wouldn’t hold any longer, so we had to proceed elsewhere.

On the skiing center not far away from our home we discovered something weird – a mountain made of sawdust.

- Is that a sign of the spring, too? I asked.
- Well, sort of. I think they have just stored some snow inside the dust to keep it from melting during the summer, was Alberto’s reply.
- Why on earth someone would do something like that?
- They can use it to lay down a skiing track when it gets cold enough again in the coming autumn.

I was not all that assured even if Alberto was quite sure about it.

There was also a parliament election here in Finland last weekend, so we came by some posters promoting various parties and their candidates. Unfortunately Italian bears are not allowed to vote in Finland, so we could only explore the posters. Looks like there were a few pirates and a swan as candidates this time.

On the Palm Sunday morning there were again two witches knocking at our door. As we let them in to do their Easter tricks, Vivian got scared of them and ran to the stairs for safety. It took a while before she understood that the witches were her friends Victoria and Freya. We then explained her the idea of Finnish Easter tradition of spreading happiness with slips of willow. All’s well that ends well.