Sydänkissoja

Göteborgissa Ruotsissa on keksitty hauska hyväntekeväisyyskampanja nimeltä Hjärtekatten. Kuka tahansa voi osallistua virkkaamalla kampanjaa varten kissan tai useamman. Kissana on ihana amineko, jonka mallin käyttöön on saatu sen suunnittelijalta lupa. Jokaiselle kissalle pitää antaa myös nimi. Sitten vain kissa postiin. Ja kenelle se päätyykään? Kissat annetaan sydänsairaille lapsille sairaaloissa eri puolilla Ruotsia. Siksi niiden rintaan ommellaan sydän, jossa on tikit.

Kampanja on ollut todellinen menestys, sillä kissoja on syntynyt jo yli 500, vaikka muistelen lukeneeni, että alkuperäisenä tavoitteena oli saada kasaan 100 kissaa vuoden loppuun mennessä.

Itse olen virkannut tähän mennessä kaksi kissaa, joiden nimet ovat Erik ja Ester. Erik on vihreä ja Ester vaaleanpuna-violetti.



Nyt on hyvä tilaisuus virkata pari kissaa ja lähettää ne Göteborgiin sitten, kun Hjärtekatten-organisaattoreiden loma on ohi eli aikaisintaan 15. elokuuta. Kissoja ei toivota lähetettävän ennen sitä, jotta ne eivät vahingossa käänny takaisin postista, kun kukaan ei ole hakemassa niitä. Täältä löytyy tarkemmat ohjeet, miten kissanvirkkaajan tulee toimia.

- - -

The cats of hearts

There is a nice charity campaign going on in Gothenburg, Sweden, called Hjärtekatten (that’s Heartcat in English). Everyone can participate by crocheting an amineko cat (the pattern was kindly provided by the designer for the good cause). Give your cat a name and send it to the organizers. And what happens then? The cats will be presented to kids who are hospitalized in the children’s cardiac departments around Sweden. That’s why the cats carry a stiched heart.

The campaign had been a great success, as currently the landmark of 500 cats has been reached, eventhough I seem to recall that the original goal was to have 100 cats by the end of the year. I have crocheted two cats so far: Erik (the green one in the picture) and Ester (the pink one).

You are welcome to crochet a cat or two and send them to Gothenburg – however, please do wait until August 15th before sending, as the organizers are currently on their summer vacation and can not collect the cats from the post office. More detailed instructions can be found here in Swedish.

Miekankalsketta, luukoruja ja lettuja

Viime viikonloppuna osallistuimme Alberton kanssa Laukaan Tupaswillassa järjestetyille keskiaikamarkkinoille.



Albertolla oli markkinoilla myös erityistehtävä. Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seura – johon Albertokin kuuluu – esiintyi markkinoilla. Koska seura käyttää harjoittelussaan italialaisen Fiore dei Liberin kehittämää menetelmää, katsottiin parhaaksi, että italialainen karhu juontaa esitykset. Niinpä Alberto joutui hommiin. Siinä menivätkin illat oikeudellista kaksintaistelua opiskellessa.

Siinä vaiheessa, kun Alberto seisoi miekkailuseuran teltalla esittelemässä aseita, minä olin vielä aivan rauhallisella mielellä…



… mutta kun aseet alkoivat kalista, teki mieli alkaa kirkua.
- Hui, ei tyttöjä saa heitellä tuolla tavalla!



- Alberto, tule apuun! Täällä uhkaillaan toisia miekalla!



Onneksi onnistuin pitämään suuni kiinni, sillä Alberto selitti minulle jälkeenpäin, että kyseessä oli vain muinaisten asetaitojen esittely eikä kukaan ollut oikeasti vaarassa.

Markkinoilla oli myös paljon käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Minä kiinnitin heti huomiota Hopealuun myyntikojuun.



Ah, kuinka kauniita koruja kojussa olikaan! Materaalina näissä koruissa on luu.



Oli vaikea valita, minkä korun haluaisi ostaa. Tässä näette Pyhän Olavin ristin ja kauniin kiekuran, joka on värjätty veriseitikillä.



Lopulta päädyin ostamaan hirvenluusta tehdyn ristikorun, jonka kanssa oli magnesiitista tehtyjä helmiä, sekä kinnasneulan, jota en vielä osaa käyttää. Hieman ehdin jo katsastaa neulankäyttöohjeita, mutta ne näyttivät monimutkaisilta. Asiaan täytynee perehtyä erityisen skarppina.

Tupasvillassa oli myös eläimiä, mm. kukko, joka kiekui vähän väliä, ja kana, jolla oli 12 tipusta. Tiput olivat erityisen hauskoja, koska ne piiloutuivat aina välillä äitinsä siipien suojiin ja kurkistelivat sieltä.



Näimme myös aivan ihastuttavan suloisia minipupuja.



Nälkätilanteessa turvauduimme lettuihin, koska ne ovat herkkua. Hillovaihtoehdot olivat vadelma ja mansikka. Alberto otti vadelman, minä mansikan.



Tupasvillan keskiaikamarkkinat oli varsin hauska tapahtuma, joten luulen, että menemme sinne seuraavallakin kerralla.

- - -

Clashing swords, bone jewelry and crepes

Last weekend we visited the Tupaswilla Medieval Fair at the nearby municipality Laukaa. Alberto went there to help his comrades from Jyväskylä Historical Swordfighting Society. As the society practices the system developed by 15th century Italian sword master Fiore Dei Liberi, it was thought to be appropriate that the sword fighting demonstrations would be hosted by an Italian bear gentleman. Alberto took his responsibility seriously, as always, and spent many evenings learning the secrets of medieval judicial combat from the old manuscripts.

I was at ease when I accompanied Alberto when he was lecturing about old weapons at the fencing society's tent, but then I witnessed something dangerous and almost screamed:

- Alberto, help! There is a brute beating an innocent girl... And now he is threatening that young man with a sword!

Fortunately I managed to stay silent, as Alberto quickly explained me that it was just a demonstration of historical European fighting techniques, and no one was in peril for real.

There were also different handcraft artisans at the fair selling their goodies. I bought a cross that was carved from bone with a necklace made out of magnesite pearls. I also purchased a needle for knotless knitting – very interesting but difficult sewing technique indeed. We also got to meet some new friends there, like a mother hen with no less than 12 little ones and a lovely miniature bunny.

The delightful day at the fair was topped with some pancakes with strawberry and raspberry jam. I am quite sure we will attend the fair again next year.

Miniatyyreja, keskiaikaisia kirkkoja, puu-uunipizzaa ja brittiläistä terästä

Viime lauantaina suuntasimme Lahteen, koska meille on tullut jo perinteeksi käydä siellä kesäkuussa järjestettävillä miniatyyrimarkkinoilla. Päivä oli liiankin kuuma, mutta onhan kesästä nautittava, joten pysähdyimme tutulle paikalle Harjunsalmelle picnikille. Alberto oli tehnyt todella maittavat eväsleivät rosvopaistista ja vuohenjuustosta sekä kasviksista.





Messut olivat muuttaneet uuteen paikkaan, mutta löysimme helposti perille.
- Tämä sen täytyy olla, minä sanoin Albertolle, kun tulimme rakennukselle, jonka jokaisessa pylväässä oli miniatyyrimarkkinoiden juliste.



Sisällä oli paljon myyntipöytiä. Katselimme ensin ihmeissämme ympärillemme, mutta sitten alkoi tuttuja näkyä.
- Katso, tuolla on Hanna, Alberto sanoi.
- Mennään moikkaamaan ja hankkimaan Freijalle se koira, jonka lupasimme tuoda Hannan kennelistä.



Ostimme todellakin Freijalle koiran. Se viettää hetken vielä hoivissamme, mutta kun Freija tulee hakemaan sen, saatte tekin nähdä, millainen se on. Kaikenlaista muutakin tuli hankittua, mutta muutkin ostokset esitellään vähitellen myöhemmin, sillä ilman niitäkin tästä reissusta on aika paljon kerrottavaa.

Markkinoilla oli viehättävä roombox-näyttely. Minä tietenkin iskin silmäni tähän pienen tytön huoneeseen, jonka lastenistuimessa istui pieni sukulaisemme.



Luulin, että lähtisimme Lahdesta suoraan kotiin, mutta Alberto käänsikin auton kohti Tamperetta.
- Pitää käydä Sauna Open Airissa katsastamassa Judas Priest. Bändi on nimittäin jäähyväiskiertueella, Alberto sanoi. - Voimme samalla testata italilaisen ravintolan Comon, joka väittää paistavansa pizzansa oikeassa avotulipuu-uunissa.
Kuultuani pizzasta en laittanut lainkaan vastaan. Ajattelin, että voinhan vaikka käydä elokuvissa sillä aikaa kun Alberto on rokkaamassa.

Matka Tampereelle ei kuitenkaan sujunut kovin suoraviivaisesti, sillä huomasimme, että reitin varrella on useita keskiaikaisia kivikirkkoja. Ensimmäinen pyhättö löytyi Tuuloksesta. Sinne emme päässeet sisään, mutta komea oli kirkko ulkoapäinkin.



Hauhossa meillä oli parempi onni. Uljas kirkko kuikuili puun takaa – ja sen ovi oli auki!



Kirkossa oli todellakin keskiaikainen tunnelma. Katossa oli vaikuttavat holvikaaret, ja alttarin edessä roikkui valtava puinen krusifiksi.



Sitten huomasin vaakunat!
- Alberto, täällä on varmaan ollut ritareita! melkein huudahdin ihastuneena.
- Nyt täällä on vain Sir Alberto, Alberto nauroi.
- Olet hassu, minä vastasin.
Mutta vaakunat olivat komeita – varsinkin tämä:



Pälkäneellä näimme vielä yhden vanhan kirkon.
- Tästä puuttuu jotain, minä mietin ihmeissäni kirkkoa katsoessani.
- Kirkolla ei ole kattoa! Alberto vahvisti.



Kirkon alue oli määritelty raunioksi, joten yritimme käyttäytyä sen mukaisesti. (Alberto olisi tosin kovin halunnut lähteä kiipeämään kirkon sisäosista löytyneitä portaita mutta hillitsi sitten itsensä.) Kaikkinensa paikka oli komea mutta hämmentävä.



Tampereelle päästyämme olimmekin jo kovin nälkäsiä. Tassuttelimme Comoon ja totesimme, että tarvitsemme pizzan lisäksi antipastolautaset. Niillä oli mm. melonia (joka kurkistaa kinkun alta), porsaan niskaa sekä juustoa Venetosta.



Minä valitsin pizzakseni Quattro Stagionin, jota oli tuunattu gourmet-pizzaksi. Siinä oli jättikatkarapuja, kesäkurpitsaa, oliiveja ja pancetta-pekonia.



Alberto ei puolestaan voinut vastustaa artisokkaa, ja niinpä hän valitsi lohipizzan, sillä se sisälsi tuota herkkua.



Pizzat maistuivat hyvin, tosin Alberto olisi toivonut itselleen hieman hiiltyneempää pizzaa kunnon italialaiseen tyyliin.

Italialaisen aterian jälkeen Alberto suuntasi Eteläpuistoon, jossa Judas Priest esiintyi.



- I’m your turbo lover… Alberto lauleskeli saapuessaan keikalta.
- Oliko hyvä keikka? minä kysäisin.
- Oli niin mahtava, että oli pakko tirauttaa kyynel, kun bändi soitti Joan Baezin "Diamonds and Rustin", Alberto vastasi.

- - -

Miniatures, medieval churches, wood-oven pizza and British steel

Last Saturday we headed to Lahti for the annual miniature fair. It was a warm and sunny day so we took the advantage of it and had a nice picnic in Harjunsalmi once again. The fair was held at a new venue, but we found it rather easily, thanks to the signs posted along the way.

- Look, Hanna is there, said Alberto when we got in.
- Let’s go to say hello and purchase that dog from her kennel for Freya.

Yeah, we did indeed buy a dog for Freya as she asked for one. Don’t worry, you will get to see the dog – and all other nice things we bought. There was also again a room box exhibition, where we met a young relative of ours, sharing a room with a little girl.

I had thought that we would get straight back home from Lahti but Alberto had other plans:
- There is a huge open air metal festival in Tampere this weekend and I have a ticket to see Judas Priest there on their farewell tour, he said. - We can also try out an Italian restaurant called Como, as they are advertising that they bake their pizzas in a proper wood oven.
After hearing about the pizza I was all in.

The road trip to Tampere wasn’t too straight, though, as we discovered several medieval stone churches along the road. The first one was in Tuulos but unfortunately it was closed for visitors at the time being. However, the next one in Hauho was open and we got to see its magnificent vaults and interesting heralds.

- Look Alberto, there must have been real knights, I said.
- Well, now there is only Sir Alberto, he laughed.
- You’re just hopeless, I replied.

A bit later on we stopped to see the ruins of a church in Pälkäne. Quite an impressive place!

We were quite hungry when we finally reached Tampere, so we decided to have some antipasti misti before the pizza. I had a gourmet version of Pizza Quattro Stagioni with king prawns, melanzane, olives and ham. Alberto couldn’t resist the artichoke, so he went for Pizza Salmone. The pizzas were very delicious, even if Alberto would have preferred his pizza a bit more charred. After the meal we parted for a few hours, as Alberto had to leave for the concert, whereas I decided to go to the movies.

- I’m your turbo lover… Alberto was humming when he came back from the show.
- So, how was the concert? I asked
- Great! It was so awesome that I had to even cry a bit when they covered ”Diamonds and Rust” by Joan Baez…

Viivistä tuli juhlakalu

Maanantaina olimme Alberton kanssa heti aamusta aivan tohkeissamme.
- Onko siitä kulunut tosiaan jo vuosi? minä hössötin.
- Kyllä se minusta kalenterin mukaan näyttää siltä, Alberto vastasi.
- Onko lahja jo paketoitu? minä kyselin lisää.
- Minä paketoin sen, kun Viivi oli nukkumassa, Alberto rauhoitteli minua.
Häsellys johtui siitä, että oli Viivin ensimmäinen kuoriutumispäivä! Viime vuonna kuistillemme ilmestyi yllättäen muna, ja vuosi sitten 6. kesäkuuta se kuoriutui.

Viivi oli itsekin aamusta asti aivan innoissaan. Vieraiksi olimme kutsuneet Victoria Björnhufvudin, Freijan, Viivin suosikkilastenvahdin Neiti Pupun sekä Emily Nightingalen, joka kävi tekemässä Viiville terveystarkastuksen jo ennen tämän kuoriutumista. Viivi oli aivan tohkeissaan vieraista ja ihmeissään siitä, kuinka iso paketti häntä odotti.



Ja iso oli lahjakin! Viivi sai minulta ja Albertolta lahjaksi pandanallen, joka oli isompi kuin Viivi itse. Päivänsankari otti pandansa heti kärryjen kyytiin ja aloitti leikkimisen.



Vielä kerran paljon onnea Viiville!

EDIT. Kuoriutumispäivän juhlintainnostuksessa jäi tärkeä tieto mainitsematta: Pandanallen ohje löytyy Mia Bengtssonin uudesta kirjasta Virka glada amigurumis. Victoria Björnhufvud auttoi hieman kielen kanssa, jotta selvisin ruotsinkielisestä virkkausohjeesta.

- - -

Vivian’s Hatching Day

There was quite a buzz going on in our house hold on Monday morning.
- Has it really been a year? I was wondering.
- So it seems, when I checked from the calendar, Alberto replied.
- Is the present ready?
- No worry, my dear, I boxed it when Vivian was still asleep.

All this anxiety was due to Vivian’s first hatching day! As you probably remember, last year we found a surprise egg on our veranda and exactly one year ago, on June 6th, Vivian hatched from it.

We had invited some friends for a visit. There were Victoria Björnhufvud and Freya, of course, Vivian’s favorite baby-sitter Ms. Pupu and her nurse Emily Nightingale. Vivian was so excited about the visitors and the huge box that was waiting for her. After tearing down the box, Vivian discovered a Panda bear that was larger than Vivian herself.

Happy hatching day, Vivian!

EDIT: Oops, forgot to mention something important: the instructions for the Panda bear were published in the book Virka glada amigurumis by Mia Bengtsson. I got some help with the Swedish language from Victoria Björnhufvud.

Hurmaava nukkenäyttely

Suomen käsityön museossa oli toukokuun puoliväliin saakka Suomen nukketaiteilijoiden juhlanäyttely 10 vuotta – eikä suotta. Mekin ehdimme Alberton kanssa katsomaan näyttelyn sen viimeisenä päivänä – ja onneksi vaivauduimme paikalle!

Hetken aikaa nukkeja katseltuamme koimme todellisen heureka-elämyksen: monet nukeista olivat kuuluisien maalauksien hahmoja.
- No siksi ne näyttivät niin tutuilta, minä päivittelin Albertolle.
- Tuo on La Gioconda! Alberto melkein hihkaisi ja kiirehti katsomaan Mona Lisa -nukkea, jonka hymy oli yhtä hienovarainen kuin da Vincin maalauksen naisenkin.



Mona Lisa oli Katriina Haukkalan käsialaa. Sirpa Ala-Lauko oli puolestaan paneutunut Helene Schjerfbeckin Toipilas-maalaukseen. Nukke oli todella liikuttava.



Olen aina pitänyt merenneidoista ja siksipä olikin erityisen mukavaa, että Anna-Mari Kaipainen oli valinnut nukkensa malliksi John William Waterhousen merenneitomaalauksen.



Italialainen taide oli hyvin edustettuna, sillä Mona Lisan lisäksi tapasimme Botticellin Venuksen – tällä kertaa huopaisena. Nuken oli tehnyt Aila Kytölä.



Myös aitiopaikalle ikkunaan oli päässyt italialaisen taiteen mestariteos nukkesovituksena. Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen on vaikuttava maalaus – ja niin oli sen nukketulkintakin, joka oli Arja Jäppisen taidonnäyte.



Taiteeseen pohjautuvien nukkejen lisäksi näyttelyssä oli myös mielenkiintoisia laatikoissa olevia nukkeja. Moni nukentekijä oli tehnyt nuken samasta nukenrungosta, ja olikin hauska vertailla, kuinka erilaisia nukkeja oli syntynyt. Sirkka-Liisa Honkonen oli taiteillut Liisan ihmemaassa. Katsokaa tarkkaan, sillä laatikossa on Irvikissakin.



Ippa Särkkä oli puolestaan tehnyt herkän tyttösen vihreässä mekossa.



Soile Artialan nukella oli niin kaunis pitsimekko, että oikein hirvittää ajatella, kuinka kauan sitä on virkattu.



Yksittäisiä nukkeja ehkä vieläkin vaikuttavampia – jos mahdollista – olivat isommat taideteokset, joissa oli usean tekijän nukkeja. Näitä teoksia oli kaksi. Ensimmäinen kuvasi varsin vauhdikkaita lavatansseja.



Toinen iso teos oli jouluinen kirkkosali, jonka penkissä istui kaikennäköistä väkeä ja jonka alttarilla pastori seisoi arvonsa tuntevan näköisenä.





Olipa näyttely, ei voi muuta sanoa!

- - -

A charming doll exhibition

The 10th anniversary exhibition of the Doll Artists of Finland Society was held in the Craft Museum of Finland here in Jyväskylä last month. We were lucky enough to get there on the last day of the exhibition.

It took us a while to figure out why the dolls looked somewhat familiar to us - many of them were actually replicas of famous paintings! So, we got to see da Vinci's Mona Lisa by Katriina Haukkala, Helene Schjerfbeck's The Convalescent by Sirpa Ala-Lauko and John William Waterhouse's A Mermaid by Anna-Mari Kaipainen.

The Italian art was well presented: in addition to da Vinci's La Gioconda, another masterpiece of his, Il Cenacolo, was awarded with the prime display at the window as a replica by Arja Jäppinen. We also got to meet Botticelli's Venus by Aila Kytölä.

There were also dolls of original design. A number of doll artisans had created a design of their own using the same doll skeleton and it was quite interesting to compare the results. Sirkka-Liisa Honkonen had created Alice from the Wonderland and the Cheshire Cat, where as Ippa Särkkä had ended up with a fragile girl in a green dress. And I wont even dare to think how long it took to crochet the dress on Soile Artiala's doll.

There were also two huge diaramas, one about the summery open-air ball and another about the Christmas church. Both of them were quite spectacular.