maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kesälomalla keskiajalla

Turun keskiaikaisilla markkinoilla vierailusta on tullut meille jo perinne. Niinpä ei ollut ihme eikä kummakaan, että suuntasimme Turkuun noin viikko sitten. Emme kuitenkaan syöksyneet oitis keskiaikaiseen tunnelmaan, koska meillä oli vielä jännittävämpää – ellei jopa pelottavaa – ohjelmaa tiedossa. Mannerheiminpuistoon oli pystytetty teltta, jossa Art Teatro -niminen varietee-ryhmä esitti show'ta nimeltä Cirque Dracula.



Teltta oli hienon vanhanajan peiliteltan eli Spiegeltentin mallinen ja nähtävyys jo sinänsä. Sisällä istuttiin pöydissä, jotka ympäröivät pyöreää lavaa.



Esitys oli mahtava! Dracula oli tietenkin hieman pelottava, mutta niin oli myös yksi hänen morsiamistaan, joka nieli miekkoja. Onneksi näimme myös romanttista ilma-akrobatiaa. Se tasapainotti mukavasti hengenpidätystä. Esitystä säesti haitarimusiikki, jota soittanut nainen oli koko ajan esityksessä mukana – hän käveli ympäri lavaa ja istuskeli lavan reunalla aina tilanteen mukaan.

Huikeasta vampyyriesityksestä huolimatta nukuimme onneksi yömme hyvin. Alberto oli tosin jo aamulla aikaisin innoissaan lähdössä kuvaamaan miekkailua Kuusiston linnanraunioille. Keskiaikamarkkinoille oli saapunut niin paljon Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seuran väkeä, ettei Alberto voinut antaa kuvaamismahdollisuuden mennä ohi tassujen – varsinkaan kun hän sai samalla tilaisuuden kokeilla uutta kamerakraanaansa.



Minä suuntasin puolestani markkinoille, kunhan jaksoin nousta sängystä. Yllättäen huomasin, että markkina-alueella järjestetään prinsessakoulu. Menin katsomaan, mistä on kyse. Selvisi, että prinsessakoulussa todellakin koulutettiin uusia prinsessoja. Heidän piti opetella niiausta, tanssimista ja sitä, miten saadaan kruunu pysymään pään päällä vaikeissakin tilanteissa.



Koulutuksen päätteeksi prinsessakoulun oppilaat saivat todistuksen siitä, että osaavat prinsessataidot. Oi voi, kunpa Victoria Björnhufvud olisi ollut mukana! Prinsessakoulu olisi sopinut hänelle kuin kuono päähän.



Kierreltyäni hetken aikaa markkinapaikalla tulin siihen tulokseen, että minun on saatava makkaraa. Ostin kaalinlehteen käärityn makkaran ja hieman juotavaa ja istahdin penkille ihmettelemään markkinamenoa. Mutta kuinkas ollakaan, ei siinä saanut kovin kauaa rauhassa syödä, kun vieressä alettiin käydä oikeutta! Kysymys oli jonkinlaisesta tilanomistuskiistasta.



Hyvin nopeasti päätettiin, että asia on selvitettävä asein. Se vaati jopa markkinarauhan purkamista, mutta ei auttanut. Paikalle ilmestyi miekkamiehiä.



Taistelu oli lyhyt – ja kyllähän siinä toiselle kävi aika huonosti.



Ehdin jo melkein huokaista helpotuksesta ja toivoa, että miekankalistelu olisi siinä, kun ihmisiä alettiin töniä syrjempään. Väkijoukossa oli alkanut tappelu ja hui! - Miehillä oli taas pelottavat aseet käsissään.



Yritin pysyä poissa tieltä, mutta koska en ole kovin nopea karhu, olin jäädä kaksintaistelun alle!



Sitten kaikki loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Toinen riitapukareista oli hävinnyt jonnekin. Katsoin hieman peloissani ympärilleni, mutta näytti siltä, että tilanne oli todellakin rauhoittunut. Markkinarauhakin palautettiin. Jotenkin ne miekkamiehet kuitenkin vaikuttivat tutuilta - etteivät vain olisi olleet WarusSeppäin Killan veijareita...

Kurkkuakuristavien miekkataisteluiden jälkeen rauhallinen musiikki teki terää. Kuuntelin hetken aikaa Härkätien leikareita, joilla oli mukana mm. suosikkisoittimeni kampiliira.



Albertokin saapui markkina-alueelle kohdattuaan kolme ukkoskuuroa. Kävimme Brinkkalan Galleriassa katsomassa Turun seudun nukkekotiharrastajien näyttelyn. Näyttelyssä oli paljon viehättäviä taloja, joista yhdessä asui sukulaisiammekin. Hauskimpiin taloihin kuuluivat myös nämä nukkekodin nukkekodit, joissa osassa oli jopa sisustus! Melkoista piiperrystä, johon kaikkien tassut eivät taivu.



Löysimme myös Loten rakentaman talon, jonka alakerrassa oli tietenkin ihastuttava kenkäkauppa.



Turkulaisille hieman tutumpi kuin meille oli Puutorin vessan pienoismalli.



Nukkekotinäyttelyn jälkeen Alberto oli sitä mieltä, että hänen oli uhattava sadetta, sillä makkarantarve oli niin suuri. Eipä hätää, ystävällinen myyjä antoi Albertolle ylimääräisen kaalinlehden sateensuojaksi makkaralle.



Koska sade ei ottanut helpottaakseen, haimme suojaa kirkon huomasta. Turun tuomiokirkko oli varsin komea paikka pitää sadetta.



Katolisina karhuina olomme oli kuitenkin hieman epävarma, kun pääsimme luterilaisen kirkon alttarille.
- Pitääkö täälläkin tehdä ristinmerkki ja polvistua? minä kysyin epäröiden.
- Vai onkohan se väärin, jos tekee niin? Alberto pohti.
- No, ehkä kukaan ei kiinnitä meihin huomiota, kun yritämme olla niin kuin muutkin ovat, minä vastasin.



Yllättäen kirkossa oli taidenäyttely, jossa oli mm. Andy Warholin teoksia. Mieleenpainuvin oli kuitenkin Pauno Pohjolaisen teos “Viimeinen ehtoollinen”, jossa oli kaksi vaikuttavaa veistosta: karitsa sekä Jeesus.





Yllätykset kirkossa jatkuivat. Pian alkoi nimittäin keskiaikamarkkinoiden päätösvesper. Päätimme jäädä seuraamaan, miten luterilaiset selviävät. Vaikka vesperin olisi pitänyt keskiajan malliin olla katolinen, uskoimme, että luterilaisuus paistaisi siitä läpi. Tämä pitikin paikkansa. Alberto ei voinutkaan olla kommentoimatta vesperin jälkeen:
- Kyllä kotoinen katolinen messu on silti viihdyttävämpi, siinä on paljon vahvempi mysteerin tuntu ja paremmat melodiat.
- Mutta mukava tilaisuus tämäkin oli, minä totesin takaisin.

Vesperin jälkeen kirkolta lähti kulkue, joka oli komeaa katseltavaa.
- Oliko siellä kirkossa noin paljon keskiaikaisia ihmisiä? minä kysyin.
- Kyllä heillä on täytynyt olla iso aikakone, Alberto päätteli.



Seuraavana aamuna olimme sen verran nälkäisiä, että suuntasimme ensi töiksemme Turun kauppahalliin.
- Täältä löytyy taatusti aamupalaa, Alberto sanoi.



Ja oikeassahan rakas Albertoni oli. Löysimme hauskan kahvilan, jonka penkit olivat vanhat junanpenkit.



Yksi asia minua kuitenkin huolestutti:
- Mutta onko aivan varma, ettei tämä lähde tästä liikkeelle ennen kuin aamupala on syöty?
- Toivotaan, ettei, Alberto totesi.

Aamupalamme oli herkullinen. Alberto otti sämpylän ja mehun, minä feta-pinaattipiirakan ja kahvin.



Sillä aamupalalla jaksoimmekin jatkaa seikkailujamme eteläisemmässä Suomessa. Seuraavalla kerralla saatte kuulla mm. vihreästä yösijasta ja Tammisaaresta.

- - -

Medieval Summer Vacation

Visiting the medieval fair in Turku has become a tradition for us over the past few years and this year was not going to be an exception. We didn't, however, throw ourselves back to the dark ages immediately but went to see an interesting variety show called Cirque Dracula that was performed by Art Teatro company in an authentic Spiegeltent at Mannerheiminpuisto. And what a show it was! Dracula was a bit scary, of course, but so was one of his brides who was swallowing swords. Fortunately there was also some romantic moments of air acrobatics to compensate the thrills.

On the next morning Alberto hurried to shoot some sword fighting. As there were a good number of people from the Jyväskylä Historical Swordfighting Society participating the medieval fair, they thought it would be a good idea to shoot some promo material around the ruined castle in the nearby place called Kuusisto. Alberto couldn't resist the temptation, of course, as he also got the opportunity to play with his new camera crane.

While Alberto was sweating out in Kuusisto, I visited the medieval fair on the old market place. The first thing I got to see was the school for princesses. They were taught bowing, dancing and how to carry the crown in demanding situations. At the end of the training everybody was awarded with a diploma. This would have been a definitive schooling for Victoria Björhufvud, I thought.

I had just sat down to eat the delicious pork sausage when I suddenly found myself sitting next to a court trial! As far as I understood, it was about some land owning issue and it was to be settled with a judicial combat. The battle was over rather quickly with fatal results. However, just as the trial was over, another duel emerged within the crowd. I tried to stay away but as I am not a fast bear by any means, I almost got trampled in the heat of the combat. After the duel I started to think that the sword men had appeared somewhat familiar – I am quite sure they were the good ol' friends of ours from the Warusseppäin Kilta...

After all this action it was refreshing to just sit down and relax with some peaceful music that was performed by Härkätien Leikarit. They even had my favorite medieval instrument, hurdy gurdy.

Alberto managed to get back from Kuusisto after encountering three thunderstorms and bringing one with him. In order to get off from the rain, we went to see the doll house exhibition at the Brinkkala Galleria. There were lots of beautiful houses there, including one that was occupied by some relatives of ours. We also found one house that was build by our reader Lotte – there was also a charming shoe store on the ground floor of her house.

After all those doll houses Alberto was ready to defy the storm as he had to get one of those delicious pork sausages as well. Luckily the merchant at the sausage stall gave him an extra leave of cabbage as an umbrella for his sausage.

As the rain didn't seem to stop, we decided to seek shelter from the church. The Turku Cathedral definitely is a bold place for that purpose. As catholic bears we were a bit unsure first how to behave in a protestant church, but I guess we didn't breach any etiquette there. To our surprise there was an art exhibition at the cathedral. We got to see some works of Andy Warhol and others, but my favorite was “The Last Supper” by Pauno Pohjolainen that had magnificent statues of a lamb and Jesus.

Just as we were wondering the pieces of art, a closing vesper for the fair was about to begin. We quickly decided to stay and see how the protestants do their vesper (even if it should have been done in catholic way, as in the medieval times). Everything went fine even if Alberto thought that our catholic mass is more entertaining than the Lutheran one. Outside the cathedral we joined the medieval pilgrims when they left the church yard.

In the next morning we headed to the market hall for some breakfast. We found a nice cafeteria called “The Blue Train” and that was built using the seats and tables from an old train car. Just a suitable place for us to enjoy some sandwiches, pies, orange juice and coffee. There was only one thing to worry about – what if the train would leave before we were done with our breakfast?

2 kommenttia:

Lotte kirjoitti...

Olipa kiva kuulla ja nähdä, että talo oli siellä vielä tallessa ;D Hauskan ja jännittävän kuuloinen reissu kaikkinensa.

Panda_123 kirjoitti...

I am quite jealous of Olivia's adventures :)

(I lost your email address!! If you could email me or get my number through Pauliina - then we can plan a crafty afternoon :) ) theartsyfartsy@hotmail.com