Kirpparilla ja kirkossa

Roberton ja lasten vierailun sekä musikaaliviikonlopun jälkeen Albertoa ja minua alkoi jo vähitellen kutkutella hieman pieni matkailu jonnekin ulkomaille, mutta rahatilanteessamme oli paljonkin parantamisen varaa. Niinpä päätimme kokeilla, kuinka kauppa kävisi läheisellä kirpputorilla nimeltä Silinteri. Löysimmekin paljon myytävää ja varasimme pöydän. Omien tavaroidemme lisäksi möimme Alberton serkultaan saamia vinyylilevyjä, joiden menekkiä etukäteen hieman arvailimme. Minä möin ylimääräisiä lankojani sekä kirjoja.



Kirpputoripöytämme oli menestystarina. Vinyylilevyjä ostettiin huima määrä, ja totesimme Alberton kanssa, että matkasta voisi hyvinkin tulla totta.

Ennen reissuun lähtöä oli kuitenkin vielä muuta tehtävää. Viikko sitten lauantaina suuntasimme Kuokkalan kirkkoon. Se on Jyväskylän uusin kirkko – ollut käytössä vasta vajaat kaksi vuotta. Emme ole koskaan käyneet katsomassa tuota kirkkoa, joten jo oli aikakin. Moderni kirkko näytti iltavalaistuksessa mielenkiintoisen muotoiselta.



Puu on Kuokkalan kirkon sisustuksessa tärkein elementti, ja yllättäen kirkko oli todella kaunis, vaikka onkin niin uusi. Kuten tiedätte, pidän kovin paljon satoja vuosia vanhoista kirkoista, mutta minua on hieman vaikea saada lämpenemään useimmille uusille kirkoille. Kuokkalan kirkossa on kuitenkin jonkinlaista vanhan kirkon aavistusta, ehkäpä siksi, että kirkkosalin katto on samanmuotoinen kuin vanhoissa suomalaisissa harmaakivikirkoissa. Alttarireliefi on myös kaunis.



Mutta täytyy tunnustaa, ettemme me Alberton kanssa menneet pelkästään kirkkoa katselemaan. Kirkossa järjestettiin nimittäin hyväntekeväisyyskonsertti, jonka esiintyjä oli Jarkko Martikainen. Uskaltauduimme lähtemään keikalle, kun Alberto ensiksi varmisti Jarkolta, että illan ohjelmistoon kuuluu varmasti myös joululauluja.

Konsertin jälkeen kävimme tietenkin tervehtimässä ja kiittämässä Jarkkoa.
- Hoksasin muuten juuri, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun olen ostanut oikein lipun sinun keikallesi, mainitsi Alberto Jarkolle polleana.
- Noh noh, kuomaseni, tällä kertaa se oli ihan kohtuullista, sillä illan tuotto käytetään hyvään tarkoitukseen kirkon ulkomaanavun kautta, toppuutteli Jarkko Alberton elvistelyä.



Kun pian konsertin jälkeen – itse asiassa seuraavana päivänä - tupsahdimme ensimmäiseen adventtiin, Alberto alkoi touhottaa jouluruokien puolesta. Tarjoilut alkoivat kunnon riisipuurosta, joka maistuukin aina herkulliselta. Mantelia puurossa ei vielä ollut, mutta ehkä sellainenkin saadaan mukaan, kun joulu alkaa olla lähempänä.



Joulun tunnelma lisääntyi oitis, kun kunnon ensilumi viimein tuli. Alberto hääri innoissaan kameran kanssa, jotta sai ikuistettua lunta kannattelevat puut ja pensaat.





Pihapiiriin ja lähiympäristöön ilmestyi lumen tulon myötä myös uusia tuttavuuksia. Tällainen ystävä tervehti meitä parkkipaikkamme reunalla.



Toinenkin samaa sukua oleva hahmo löytyi. Hän seisoi autokaistojen välissä. Liekö ollut niin pelokas, ettei uskaltanut ylittää tietä.



Ikävä kyllä lumi suli aivan liian pikaisesti – meidän mielestämme sen oikea sulamisaika olisi nimittäin ollut vasta keväällä. Mutta matkaan pääsimme. Olemme nyt Tukholmassa, eikä täälläkään ole lunta. Toivottavasti edes vesisade loppuu ennen kuin suuntaamme Skansenin joulumarkkinoille.

- - -

From the flea market to the church

After hosting Roberto and his offspring and enjoying the weekend of musical mayhem, the idea of having a short vacation abroad started to become more and more tempting. However, as I mentioned before, our fiscal situation pretty much ditched all such dreams. As desperate times call for desperate measures, we decided to try to sell some of our stuff in a local second hand store. After doing some serious digging at the attic we did find a good selection of goodies for our table. In addition to this, Alberto got a stash of old vinyl LPs for sale. We were quite happy to discover that our attempt to cash at the flea market was quite a success. After selling some 100 LPs and a good number of our own stuff on good price, we calculated that our vacation dreams could become true after all.

However, before going anywhere, there were still quite a lot to do – like going to attend a concert in the newest church here in Jyväskylä. The church in Kuokkala was inaugurated less than two years ago and we had not been there before. Sporting rather modern external appearance, the church itself proved to be rather warm and cozy place inside. I like old churches very much and usually prefer them to their modern cousins, but this time I fell in love immediately. The wooden panels seemed to brought the air of agelessness to the church interiors and the wooden vault definitely reminded me of all those medieval stone churches we have seen over the past few years.

But of course we didn't go there to see the church only. The main reason was the charity concert by Alberto's friend Jarkko Martikainen that was arranged there – we decided to go after Alberto had ensured from Jarkko that he will play some Christmas tunes as part of his repertoire. After the show we went to meet and greet Jarkko.
- I just figured out that this was the first time I have bought tickets to your gig, Alberto opened the conversation.
- Come on now, old boy, there is nothing wrong about it this time, as the revenue goes to charity, was Jarkko's poignant answer.

The day following the concert was the Advent Sunday so Alberto decided it was high time to start to steer the household menu towards the Christmas flavors, like the good old rice porridge. The Christmas spirits were augmented also by the first snow that fell later in the week. Alberto was anxiously photographing the snowy trees and the snowmen that appeared around the neighborhood.

Too bad it didn't take long for the snow to melt – but our dream about a vacation didn't. With the money earned from the flea market, we managed to get ourselves to Stockholm again. There is no snow here either this time and we do hope that the rain will be over by the time when we're about head to Skansen Christmas fair...