Katastrofijoulu

Viime vuoden loppu oli meille hieman rankka, ja siksi ei postauksiakaan ole tullut tehtyä. Olimme kahdesti kolarissa joulun alla. Ensin automme perään ajettiin, ja sitten muutamaa viikkoa myöhemmin - juuri kun Alberto olisi seuraavana päivänä ollut viemässä autoa korjaamolle - meidän eteemme ajettiin kolmion takaa, ja auton etupääkin hajosi. Alberto puisteli päätään ja sanoi, että toivottavasti tämä ei jatku yhä vaan pahenevaan suuntaan, sillä sitten tulee jo karhuvahinkojakin.

Ja niin tuli, mutta ei autossa. Olin siivoilemassa joulua varten ja kuinka ollakaan muksahdin tuolilta alas. Tassuun sattui kovasti. En uskaltanut nousta ylös lattialta, joten Alberto soitti paikalle Emily Nightingalen, joka saapuikin mukanaan ensihoitaja.
- Tässä on Thomas Nightingale, Emily esitteli. - Katsastamme yhdessä hieman sitä tassua.



Hetken tutkittuaan Emily totesi, että tassu on aika huonossa kunnossa. Niinpä lähdimme lääkäriin. Tassu röntgenkuvattiin ja todettiin, että se on leikattava ja kipsattava, koska se on murtunut. Kaiken hässäkän keskellä en edes huomannut kysyä, oliko Thomas kenties sukua Emilylle.

Jouduin olemaan kaksi yötä sairaalassa, mutta kun palasin kotiin, minulla oli onneksi apunani paitsi Alberto, myös Maria, joka oli saapunut meille joulua viettämään ja joka lupasi jäädä niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen. Se olikin hyvä, sillä Alberto oli kovin väsynyt jouduttuaan hoitamaan kaikki jouluvalmistelut itsekseen. Harmi vain, että muiden sukulaisten perinteinen vierailu piti tänä jouluna peruuttaa.

Onneksi Victoria ja Freija ovat vierailleet luonamme ahkerasti piristämässä minua ja muita. He ovat osoittautuneet myös melko innokkaiksi sairaanhoitajiksi.
- Emily sanoi, että haavaa voi suihkutella, Victoria totesi.
- On se hyvä, että kipsin saa pois, Alberto selitti.
- Alberto-setä, se on ortoosi, ei kipsi, Freija valisti Albertoa.



Kipsi eli ei, sitä pidetään tassussa yhteensä kuusi viikkoa.
- Jättetråkigt! sanoi Victoria.

- - -

A Christmas catastrophe

End of the year was quite an unlucky season for us and therefore there has not been the traditional Christmas entries this time. It all started by us encountering two car accidents within a few weeks apart. First we got rear-ended and then – just as Alberto was about to take the car to the repair shop – someone got his right-of-the-way rules mixed up and crashed our car. Alberto was shooking his head and hoped that things wouldn't get any worse or there would be some injuries.

But they did – however, not with the car. I was starting to clean up the places for the Christmas and fell off the chair when I was about to wipe the dust off the bookshelf. My paw hurt a lot and I couldn't get off the floor. Alberto called for help and it didn't take long until our friend Emily Nightingale appeared with another paramedic.
- This is Thomas Nightingale, she introduced her companion. - We will now check out your paw.

It turned out that the paw was fractured and I was taken to the hospital. I was so worried and confused that I didn't remember to ask Emily, if she and Thomas are related somehow. The paw was operated and plastered and I had to stay at the hospital for two nights.

I was fortunate enough to be released from the hospital so that I got back home for Christmas. Here I have been helped by Alberto and Maria, who came for Christmas and promised to stay as long as her help is needed. This was very fortunate, as Alberto was already very tired after having taken care of all Christmas preparations all by himself. Too bad we had to cancel the traditional Christmas visits of our other relatives.

However, Victoria and Freya have been visiting us frequently to cheer me and others. They have also become very capable nurses as well.
- Emily said you can shower the paw every now and then, Victoria said.
- Well, that's why they put a removable plaster in that paw, explained Alberto.
- Actually, it is not a plaster, it is an orthosis, Freya corrected him.
- Plaster or not, I am supposed to wear it for six weeks, I sighed.