Lakkoilua sekä useita Caravaggioja

Olimme jo nähneet paljonkin Roomaa, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että antiikinaikaisia nähtävyyksiä oli katsastettu aivan liian vähän. Niinpä suuntasimme heti aamusta Colosseumille, jotta välttäisimme valtavimmat ruuhkat – niitä olimme nähneet jo aivan tarpeeksi Vatikaanissa.

Aikainen saapuminen Colosseumille osoittautuikin hyväksi ideaksi – olimme kiertäneet koko paikan ennen kuin puolet kaupungissa olevista turisteista oli edes herännyt. No, myönnetään, että melko moni turisti oli tosin ennättänyt Flaviusten amfiteatterille aivan meidän vanavedessämme.



Toinen itseoikeutettu antiikin Rooman rauniokohde on tietenkin Forum Romanum. Sinne saavuttuamme kohtasimme kuitenkin ongelmatilanteen.
- Mamma mia! minä huudahdin. - Forum on suljettu lakon vuoksi!



Onneksi Alberto keksi nokkelasti, että voisimme kuitenkin kuikuilla Forumille aitojen takaa.
- Eihän meidän tarvitse muuta kuin kiertää Palatinus-kukkula niin näemme kaiken, hän sanoi.
Niinpä lähdimme kiertämään Forum Romanumin laajaa aluetta ympäri. Iloksemme näimme kierroksellamme myös Circus Maximuksen. Vanha harmaapäänalle ei tietenkään voinut olla vitsailematta jotain Asterixista ja kilpa-ajoista.



Yllättäen näimme myös Forumin vallan mainiosti, vaikkemme päässeetkään kävelemään sen läpi.
- Tässähän saa aiheeseen aivan uusia näkökulmia, Alberto intoili.



Jatkoimme matkaa ylös Capitolium-kukkulalle, josta avautui tuttu näkymä yli koko Forumin. Jokin oli kuitenkin toisin kuin aiemmin:
- Forum näyttää kyllä hurjan autiolta, kun siellä ei ole yhtään ihmistä, minä päivittelin.



- Kun nyt kerran tähän asti kiivettiin, niin käydään tervehtimässä ihan oikeaa Rooman sutta – näette samalla Romuluksen ja Remuksenkin! Alberto ohjasi joukkiotamme.
- Alberto! Eihän se susi siellä ulkona ole aito. Ja museo on varmaan kiinni, kun on tuo lakkokin... minä yritin.
- Shhh, Alberto sanoi. - Tunnelma on tärkein! Sitä paitsi oletettavasti tuo kopiokin on jo ikivanha.
Ainakin kaikki olivat tyytyväisiä nähdessään legendaarisen Capitoliumin suden.



Laskeuduimme kukkulalta ja jatkoimme matkaamme pitkin Via dei Fori Imperialia. Sieltä näimme vielä hienon näkymän Forum Romanumille.
- Tuolla asuivat Vestan neitsyet, minä tietenkin opastin ja osoitin tassullani vestaalien taloa.



Olimme päässeet jo melkein hotellimme nurkille, kun päätimme pistäytyä kuuluun leipomoon Panellaan ostamaan hieman herkkuja välipalaksi. Leipomosta saa oikeastaan mitä vain, mitä pullataikinasta voi valmistaa – ja lisäksi vaikka mitä muista taikinoista leivottua. Itse ihastuin eniten leivottuun karuselliin.



Eväät pusseissa mukanamme astuimme jälleen kadulle ja kuinkas ollakaan – meitä odotti siellä mielenosoitus!
- Tämä liittyy varmasti siihen lakkoon, minä selitin vanhalle harmaapäänallelle ja hänen muorilleen sekä mummo- ja vaari-Orsolle.
- Niin sen täytyy olla, vanhan harmaapäänallen muori totesi, mutta mitä Alberto oikein puuhaa?
Kun käänsin katseeni, näin Alberton viipottamassa kohti kulkuetta punalippu tassussaan.
- No pasarán! Pane, libertà e rivoluzione! Alberto hihkui mennessään.



- Alberto, tule pois sieltä! minä hätäilin. - Siellä voi olla vaarallista! Sitä paitsi ethän sinä ole lakossa!
- Mutta Olivia, tämä on mielenosoitus! Minulla on paljonkin mielipiteitä, joita en ole saanut aikoihin osoitella, Alberto yritti selittää.
Onneksi saimme kuitenkin houkuteltua Alberton pois kulkueesta, joka oli käsittämättömän pitkä jopa italialaiseksi mielenosoitusmarssiksi. Huomautimme Albertolle, että päivän Caravaggiot olivat vielä näkemättä ja että Alberton koko loppupäivä olisi mennyt mielenilmaukseen, jos hän olisi lähtenyt mukaansa ihan tosissaan. Pitkin hampain Alberto suostui jättämään mielenosoittamisen toiseen kertaan.

Panellan herkkujen syömisen ja pienen hotellilla levähtämisen jälkeen lähdimme katsastamaan Roomaa hieman toiselta suunnalta. Ensiksi kävimme Fontana di Trevillä heittämässä muutaman kolikon.



Sitten vierailimme päivän ensimmäisessä kirkossa. Santa Maria sopra Minerva ei ole ulkoa kovinkaan mahtipontinen, mutta sen edessä on Berninin hauska elefanttipatsas, joka lukemani mukaan pyllistää kirkollisen instituution suuntaan, koska Bernini ei oikein pitänyt eräästä kirkonmiehestä. Pyllistäminen ei ole tosin aivan yhtä hauska juttu kuin elefantin selässä oleva pikkuinen obeliski.



Santa Maria sopra Minervassa kannattaa käydä sisälläkin. Siellä on valtavan upea Filippino Lippin maalaama Carafa-kappeli, jota olisin voinut katsella vaikka koko päivän.



Valitettavasti kirkossa ei ollut yhtään Caravaggion maalausta, joten meidän piti jatkaa matkaa, jotta Albertokin olisi tyytyväinen, vaikka joutui jättämään mielenosoituksen kesken. Matkalla Caravaggiojen luo pysähdyimme kuitenkin Pantheonilla, jonka reiällistä kattoa jokaisen Rooman-kävijän pitää käydä ihmettelemässä.



Sitten oli viimein Caravaggion taiteen vuoro. San Luigi dei Francesi -kirkko oli päivän ensimmäinen Caravaggio-kohteemme.



Alberto oli aivan innoissaan.
- Caravaggio maalasi Contarelli-kappeliin kolme maalausta! hän selitti. - Tämä on Pyhän Matteuksen marttyyrikuolema. Huomatkaa jälleen kerran mestarillinen chiarascuro!



- Tämä Matteus ja enkeli -maalaus ei ole yhtä dramaattinen mutta yhtä kaikki mestariteos! Alberto jatkoi.



- Ja tämä kolmas maalaus, Pyhän Matteuksen kutsuminen... Alberto selitti edelleen.
- Minä en ymmärrä... aloitin. - Aika paljon tuossa on ihmisiä paikalla. Ja heillä on hieman omituiset vaatteet, jos ajattelee Jeesuksen elinaikaa...
- Se on taiteilijan vapautta, Alberto kuittasi.



Minun suosikki-Caravaggioni oli seuraavassa kirkossa, Sant'Agostinossa, joka sekään ei ulkopuolelta näyttänyt lainkaan pröystäilevältä.



Caravaggion maalaus oli helppo tunnistaa maalaustyylin ja valonkäytön perusteella.
- Tämän maalauksen nimi on Loreton Madonna, Alberto esitteli.
- Se on oikein vaikuttava, minä sanoin hyväksyvästi, mikä sai Alberton myhäilemään tyytyväisenä.
- Ei kirkkoa ilman Caravaggiota!



Alberto oli varsin tyytyväinen nähtyään neljä Caravaggion teosta puolen tunnin sisään.
- Nyt näytämme teille vielä Trasteveren, hän totesi vanhalle harmaapäänallelle ja tämän muorille sekä vaari- ja mummo-Orsolle minunkin puolestani.
- Mennään Piazza Navonan kautta, niin tulee sekin nähtyä, minä lisäsin.
Ja näin teimme. Ehdimme nähdä kuuluisan aukion vielä päivänvalossa...



… sillä Trastevereen saavuttuamme ilta olikin jo saapunut.



Mutta eipä siinä mitään, sillä Trasteverehän on nimenomaan illanviettokaupunginosa. Santa Maria in Trasteveren kirkkokin näytti upealta iltavalaistuksessa.



Vaikka monet saapuvat Trastevereen nimenomaan illalliselle, me päätimme suunnata kaikesta huolimatta vanhaan kunnon Nuova Stellaan, sillä illlallinen olisi kaiken lisäksi tämän matkan viimeinen.

Kaikki olivat jo edellisinä iltoina löytäneet suosikkinsa ravintolan listalta. Minä valitsin antipastoksi Insalata di Maren ja sain yllätyksekseni paljon edellistä kertaa isomman annoksen.



Alberto puolestaan innostui, kun sai kuulla, että tarjolla olisi artisokkia roomalaisittain valmistettuna, vaikkei ollut edes artisokan sesonki.



Muut suosikit löytyivät pasta- ja pizzalistalta. Sienipasta ja anjovista sisältävä pizza Napoli toimivat aina.





Seuraavana aamuna meidän olikin suunnattava lentokentälle. Arrivederci Rooma, jälleen. Seuraavassa postauksessa saatte puolestanne kuulla pitkästä aikaa jostain muusta kuin Italiasta.