Ikoninäyttelyssä

Lupasin aiemmin kertoa teille lisää Keski-Suomen museossa olleesta "Ihmeitätekevä Jumalanäiti" -ikoninäyttelystä. Nyt näyttely on jo sulkeutunut, joten toivottavasti kaikki asiasta kiinnostuneet ottivat neuvostani vaarin ja kävivät museolla, kuten kehotin. Näyttely oli nimittäin ehdottomasti tutustumisen arvoinen, sillä sitä varten oli kerätty näytteille satoja Jumalanäidin eli Neitsyt Marian ikoneita monen sadan vuoden ajalta.

Me Alberton kanssa kävimme katsomassa näyttelyn sellaisena ajankohtana, että meillä oli mahdollisuus kuunnella myös ikonimaalari ja ikonimaalauksen opettaja Jyrki Poudan esittely näyttelystä. Itse kävin näyttelyssä vielä uudemman kerran, sillä kävin kuuntelemassa kaksi luentoa, jotka Jyrki Pouta ja Matti Taalas pitivät museolla. Samalla katsastin ikoneita uudemman kerran, sillä tokihan tuollaisessa ikonimäärässä riittää katseltavaa vaikka useammaksikin kuin kahdeksi kerraksi.

Näyttelyyn astuttaessa kohtasi ensimmäiseksi Tihvinän Jumalanäidin ikonin 1700-luvulta. Itseäni viehättävät yleensä enemmän ikonit, joissa ei ole riisaa eli metallista suojusta, joka peittää muut ikonin osat paitsi kasvot, kädet ja jalat. Tässä ikonissa riisa asettuu kuitenkin todella kauniisti eikä ole liian prameileva. Tihvinän Jumalanäiti kuuluu Tiennäyttäjä-ikonityyppiin, joka on yksi Jumalanäidin ikonien kolmesta perustyypistä.



Laaja näyttelytila oli täynnään ikoneita, mutta onneksi niiden katselujärjestys oli helppo oivaltaa.



Yksi minua eniten liikuttaneista ikoneista oli tietenkin Barin Jumalanäiti 1670-1700-luvulta. Toinen nimi ikonille on Salus Populi Romani, Rooman kansan suojelija. Ikonin tunnetuin versio löytyy Santa Maria Maggioren kirkosta, joka tunnetusti on minulle ja Albertolle läheinen. Mielenkiintoista tässä näyttelyssä olleessa toisinnossa on, että se on maalattu ikonilaudan väärälle puolelle, mihin Jyrki Pouta kiinnitti huomiomme esitellessään näyttelyä. Asia olisi pitänyt itsekin oivaltaa, sillä ikonissa tosiaan näkyy kuvapuolella tukikiila, jonka tietenkin pitäisi olla aivan toisella puolella ikonia. Kuvan vaikuttavuutta tukikiila ei tietenkään haittaa. Se tosin jäi mietityttämään, miksi ikonia kutsutaan Barin Jumalanäidiksi - Barihan on melkoisen kaukana Roomasta.



Näyttelyssä oli useita toisintoja Kazanin Jumalanäidin ikonista. Tämä kaunis ikoni on vuodelta 1842.



Tässä näette toisen Kazanin Jumalanäidin, joka osoittaa, että samastakin ikonista voidaan tehdä hyvin erilaisia toisintoja, jotka kaikki ovat kauniita. Tämä ikoni kuuluu Jyväskylän ortodoksiselle seurakunnalle, ja siinä on filigraaniriisa ja cloisonnée-koristelua.



Jyrki Poudan esittelyn perusteella osasimme kiinnittää ansaittua huomiota joihinkin ikoneihin, jotka edustivat harvinaisempia tyyppejä. Yksi näistä oli Tverin Jumalanäiti.



Näyttelyn ensimmäiseksi asetettu Tihvinän Jumalanäiti ei ollut ainoa lajiaan. Tässä näette riisattoman toisinnon ikonista. Museo oli saanut tämän ikonin näyttelyyn Valamon luostarista.



Seuraava ikoni sen sijaan oli ainoa laatuaan näyttelyssä, ainakin minun havaintojeni mukaan. Tämä Jumalanäiti-ikoni on tyypiltään Novonikitskaja, ja se oli minulle aivan uusi Jumalanäidin ikonityyppi. Tosin näyttelystä selvisi, että Jumalanäidin ikoneita on niin monta erilaista, että ikonimaalaritkin tuntevat ne vain osittain. Tällaisen asiaan perehtymisen alussa olevan karhun siis tuskin kannattaa olla tietämättömyydestään kovin huolissaan. Näyttelyssä, sen esittelyssä ja luennoilla opin kuitenkin kaikenlaista uutta.



Näyttelyssä Jumalanäiti ei ollut pelkästään "perinteisissä" ikoneissa vaan myös pienemmissä eri tekniikoin tehdyissä esineissä. Näistä kiinnostavimpia olivat panagiat, joita ortodoksipiispat käyttävät. Nämä riipukset olivat tavattoman kauniita.



Yksi mielenkiintoinen Jumalanäidin ikonityyppi on Jumalanäiti Kaikkien murheellisten ilo. Ikonityyppi on vanhempi kuin aihe, johon se usein liitetään. Ikoni nimittäin yhdistetään maaorjuuden lakkauttamiseen Venäjällä: ikonin Jumalanäiti lohduttaa niitä, jotka tämän yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena joutuivat vielä kurjempaan elämäntilanteeseen kuin ollessaan maaorjina. Ikonista näkee hyvin erityyppisiä toisintoja. Näistä kahdesta ensimmäinen on 1700-luvun lopulta ja toinen 1800-1900-luvun vaihteesta.





Näyttelyssä oli mukana myös esittelyn ja luennon pitäneen Jyrki Poudan maalaamia ikoneita. Yksi niistä oli sijoitettu vanhempien ikonien joukkoon. Tässä näette jälleen riisallisen Tihvinän Jumalanäidin.



Suosituin Jumalanäidin ikonien kolmesta päätyypistä on Hellyyden Jumalanäiti, jossa Jumalanäidin ja Kristuksen posket ovat vastakkain. Tätäkin ikonityyppiä näyttelyssä oli paljon. Huomion kiinnitti tämä erikoinen, jotenkin ensikatsomalta jopa karkea ikoni, Madonna Bruna 1700-luvulta. Kun ikonia katselee kauemmin, huomaa siinä kuitenkin hellyttävyyttä.



Kolmas Jumalanäidin ikonien perustyyppi on Orantti eli Jumalanäiti Ennusmerkki, jossa Jumalanäiti on vanhassa rukousasennossa. Tässä näette hyvin erityylisiä tämän ikonityypin ikoneita. Erikoisin näistä on ehkä kuvassa ylhäällä keskellä oleva ikoni, joka on koristeltu tekokukilla.



Aivan kaikissa näyttelyn ikoneissa ei ollut Jumalanäitiä, mutta syy tämän poissaoloon oli selvä. Tässä näette deisis-ryhmän, jossa ovat Jumalanäiti, Kristus ja Johannes Kastaja jokainen omassa ikonissaan. Kahden näistä ikoneista sanottiin näyttelyluettelossa olevan 1800-luvulta, mutta kolmannesta ei mainittu mitään. Ikonit näyttävät kuitenkin kuuluvan yhteen, joten ehkä ne tosiaan ovat samaa deisis-ryhmää alun perinkin.



Näyttelyn loppuun oli kerätty uudempia ikoneita Suomesta. Japanista kotoisin olleen Petros Sasakin ikonit olivat vaikuttavia. Tässä ikonissa näette Jumalanäidin, Kristus-lapsen, kaksi serafia ja kaikkien evankelistojen tunnukset.



Piispa Arsenilta näyttelyssä oli mm. Älä itke minua Äitini -ikoni, jonka ympäri kiertävä teksti on kuulemma vaikea lukea. Voitte kokeilla, jos haluatte. Kaunis kehystys teksti joka tapauksessa on.



Näyttelyn loppupäässä oli myös lisää Jyrki Poudan maalaamia ikoneita. Niistä vaikuttavin oli Kurskin Jumalanäiti, jonka taustatyö vaati Poudan mukaan paljon aikaa. Se on helppo kuvitella. Lopputulos on kaunis ja levollinen ikoni.



Viimeisenä nykymaalarina näyttelyssä esiteltiin Alexander Wikström, jonka ikoneista valitsin tähän tietenkin Barin Jumalanäidin. Wikström opettaa ikonimaalausta Valamon luostarissa.



Näyttely oli todella antoisa, ja oli mukavaa, että sen yhteyteen oli järjestetty oheistoimintaa. Jyrki Poudan luennolla opin paljon Jumalanäitiin liittyvistä juhlista ja niiden ikoneista. Matti Taalas puolestaan arvioitti luentonsa lopuksi yleisöllään löytämänsä esineen aitoutta - ja tietenkin paljastui, ettei se tainnut olla ikoni ollenkaan vaan mahdollisesti teatteriin tai oopperaan rekvisiitaksi tehty ikonia jäljittelevä taulu.

Ammattilaisten maalaamien ikonien jälkeen esittelen vielä yhden Jumalanäidin ikonin, aloittelijan maalaaman. Tämä on Hellyyden Jumalanäiti, tarkemmin Ruhtinas Igorin Jumalanäiti. Olen maalannut sitä hartaasti yli vuoden mutta nyt se on valmis. Viimeistelyyn kuuluu lähinnä ikonin suojaaminen olifa-nimisellä öljyllä. Se olisi tarkoitus tehdä Valamossa ensi kuussa, kun menen sinne maalauskurssille. On parempi, että apu on lähellä, kun laitan ensimmäistä kertaa ikoniin olifaa. Tuota öljyä pitää nimittäin vahtia koko päivän kestävän kuivumisen aikana hyvin tarkasti, enkä halua minkään menevän pieleen.

Monipäiväiset synttärijuhlat

Kaiken touhotuksen keskellä on jäänyt kertomatta, että olenhan minäkin viettänyt syntymäpäivää, ei pelkästään blogini. Tänä vuonna ilmoitinkin Albertolle oitis, että syntymäpäiväjuhlani kestävät kolme päivää.
- Miksi ihmeessä? Alberto hämmästeli. - Ei sinänsä, että vastustaisin ajatusta, mutta...
- Olet hämmästynyt, minä täydensin.
Alberto näytti todellakin hieman hämmästyneeltä.
- Syntymäpäivänäni keskiviikkona esiintyy Sabaton Rytmikorjaamolla Seinäjoella ja kaksi päivää myöhemmin perjantaina Battle Beast Lutakossa, minä selitin.
Alberto ymmärsi oitis, että koko viikko olisi yhtä juhlaa.

Tiedossa olivat siis jo etukäteen vauhdikkaat syntymäpäiväjuhlat, ja totta tosiaan Sabaton oli energinen.
- Katso, Alberto, kuinka hieno panssarivaunu! minä touhotin nähdessäni Hannes van Dahlin rumpusetin.
Alberto antoi minun vouhottaa mutta otti itse rauhallisemmin - olihan hän nähnyt Sabatonin lähietäisyydeltä aiemminkin.



Keikka eteni kuin pikajuna, kunnes bändin laulaja Joakim Brodén päätti esitellä kitarointitaitojaan. Hänellä taisi onneksi olla omaan soittamiseensa hieman humoristinen asenne - soitanta ei ehkä täyttänyt todellisen metallikitaroinnin kriteerejä.



Onneksensa yleisö sai kuulla pian taas laadukkaampaa kitarointia, kun Chris Rörland näytti, miten kitaraa todella pitää soittaa.



Annettakoon nyt kuitenkin pisteet Brodénin sympaattiselle kitaransoittoyritykselle, mutta oli hyvä, että hän palasi omaan rooliinsa laulusolistina - jos mahdollista, vauhti vain kiihtyi, kun hän palasi mikrofoninvarteen.



Keikkaa varten kannatti tosiaankin ajaa Seinäjoelle. Rytmikorjaamo osoittautui mainioksi keikkapaikaksi ja Sabaton oli hyvässä vedossa. Suomalaisia miellyttääkseen bändi oli valinnut perussettinsä kolmeksi viimeiseksi biisiksi suomalaisista ja Suomesta kertovat kappaleet "Talvisota", "White Death" ja "Soldier of 3 Armies". Me Alberton kanssa olisimme tietenkin halunneet kuulla enemmänkin kuin yhden kappaleen ruotsiksi, mutta keikasta oli vaikea löytää mitään muuta huomautettavaa, joten annettakoon ruotsin kielen vähäisyys anteeksi.



Aivan lähelle syntymäpäivääni osui myös jännittävä avaruudellinen ilmiö: auringonpimennys!
- Oi kuinka hauskaa, että tilasit tämän syntymäpäiväni kunniaksi, minä kiittelin Albertoa, joka virnisteli takaisin.

Varustauduimme Tieteen Kuvalehden mukana tulleilla auringonpimennyslaseilla ja seurasimme kuistilta koko pimennyksen - ainoastaan Viivi kävi välillä sisällä juomassa kaakaota.



Alberto onnistui myös kuvaamaan auringonpimennyksen vaiheita lasien läpi. Niin se aurinko vain joutui piiloon ja palasi jälleen luoksemme.







Sitten olikin aika lähteä Lutakkoon rokkaamaan. Kuten Sabaton, Battle Beastkin oli vauhdissa keikan alusta alkaen.



Vauhdikkaan keikan keskellä oli rauhallisempiakin hetkiä. Noora Louhimo oli ilmeisesti herkemmästä "Sea of Dreams" -biisistä niin innoissaan, että spiikkasi biisin etuajassa. Muut bändin jäsenet hieman toppuuttelivat, ettei biisin vuoro ollut vielä. Onneksi se oli kuitenkin settilistassa mukana: Battle Beastin herkempi puolikin on täyttä rautaa!



Sitten vauhtia taas kiihdytettiin...



... ja lopuksi kumarrukset saivat aikaan valtaisat kiitosaplodit. Tervetuloa vain Lutakkoon pian uudelleen, Battle Beast!



Konserttien jälkeen teimme pienen analyysin erityyppisistä syntymäpäivänvietoista. Kaksi vuotta sitten vietin ihanan syntymäpäivän Manhattanilla. Kävimme Alberton kanssa syömässä meksikolaisessa ravintolassa ja menimme sen jälkeen Metropolitan Operaan. Tänä vuonna söimme synttäriaterian ABC:llä ja rokkasimme Seinäjoella - on pakko sanoa, että ikimuistoista syntymäpäivää voi viettää monella tapaa!

Arvonta on ratkennut!

Blogini syntymäpäiväarvonta on nyt suoritettu. Palkintoinahan oli kolme settiä, joissa jokaisessa oli hortensia, perhoskokoelma ja kukkatyyny. Onnettarena toimi tällä kertaa Viivi, jonka olisi tietenkin koko ajan tehnyt mieli kurkistaa arvontakulhoon mutta joka osasi kuitenkin lopulta toimia asiallisesti.



Ja tässä tulevat tulokset:

Ensimmäisen palkinnon saa ensimmäisenä kisaan osallistunut Narina Näpertää, joka saa toivomuksensa mukaisesti sinisen setin. Toisen palkinnon saa Piikko, joka oli toivonut punaista settiä, joten se menee hänelle. Kolmannen palkinnon saa MarEve, joka saa jäljelle jääneen lilan setin.

Palkinnon voittaneet voivat ilmoittaa yhteystietonsa osoitteeseen olivia(miukumauku)orsot(piste)fi, paitsi Piikko, jolle voin tuoda voiton kerhotapaamiseen, jos hän vain malttaa odottaa siihen asti.

Kiitos kaikille osallistujille! Arvonnan järjestäminen on aina perin jännittävää, ja oli oikein mukavaa, että te kaikki osallistuitte!

Lammasta ja kätkettyjä munia

Lampaansyönti on ehdottomasti parhaita pääsiäisperinteitä, joten tänä pääsiäisenä päätimme keskittyä siihen oikein kunnolla. Ensimmäiseksi paistettavaksi pääsivät Pienikankaalta Toivolan Vanhalla Pihalla ostetut lampaan lapapalat. Niinpä pitkäperjantai oli meille melkoista juhlaa. Lammas oli erityisen mureaa ja maukasta.



Lauantaina kävimme Keski-Suomen museossa katsomassa Ihmeitätekevä Jumalanäiti -ikoninäyttelyn. Samaisen museon viimekeväinen Pyhä Georgios -ikoneita esittelevä näyttely oli mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa ikoneita oli yli kymmenkertainen määrä ja olin mennä päästäni pyörälle, kun yritin saada niistä mahdollisimman paljon irti. Onneksi lauantaina oli myös ikonimaalari Jyrki Poudan esittely, jossa saimme kuulla näyttelyn eri ikonityypeistä ja niiden historiasta. Näyttelyssä olikin ikoneita 1500-1600-luvuilta alkaen.

Aion kirjoittaa näyttelystä myöhemmin lisää, mutta säästän sen siihen, kun olen ensi lauantaina käynyt kuuntelemassa kaksi museolla järjestettävää ikoneihin liittyvää luentoa. Silloin minulla on mahdollisuus katsoa myös itse näyttelyä uudemman kerran. Näyttely on auki 12.4. saakka, joten kaikkien, jotka ovat siitä yhtään kiinnostuneita, kannattaa tassutella tällä viikolla ehdottomasti Keski-Suomen museolle.



Lampaansyönti jatkui sunnuntaina, kun vaari-Orso kutsui meidät kylään syömään valmistamaansa lampaanviulua. Lammas oli herkullista, ja aihetta olikin, sillä sen valmistaminen oli aiheuttanut vaari-Orsolle melkoista vaivaa: viulua oli pitänyt voidella vartin välein koko neljän tunnin paistamisen ajan.



Koska lampaan lisäksi myös munat kuuluvat pääsiäiseen, söimme ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna täytettyjä munanpuolikkaita. Reseptimme oli yksinkertainen. Munat keitettiin ja halkaistiin. Keltuaiset otettiin talteen ja niihin sekoitettiin ruohosipulituorejuustoa ja savulohta. Mausteeksi ei tarvittu pippurin lisäksi muuta. Munanpuolikkaat täytettiin tulokseksi saadulla mössöllä ja päälle ripoteltiin silputtua ruohosipulia. Tällainen pääsiäisaamupala oli varsin herkullinen.



Pääsiäinen jatkuikin heti aamupalan jälkeen muna-aiheisena. Freija ja Victoria ilmestyivät nimittäin ovellemme munakorin kanssa.
- Me järjestämme Viiville munajahdin, Freija selitti. - Viivin pitää löytää asuntoonne piilotetut suklaamunat!
Oletin, että tyttöjen olisi ensin pitänyt piilottaa munat, mutta Victoria vakuutti, että he olivat jo järjestäneet asian. Mietin mielessäni, kuinka monta munaa olisi enää jäljellä, jos Alberto olisi sattunut löytämään ne piiloistaan jo ennen tyttöjen saapumista. Huoleni kuitenkin haihtui, kun näin Alberton kasvoilla virnistyksen - hän taisi olla juonessa mukana. Siitä kieli sekin, että ensimmäinen muna löytyi salin pöydältä ja että se todellakin oli säilynyt siinä joutumatta Alberton syömäksi.



Salista tytöt jatkoivat Viivin kanssa keittiöön. Viivi kurkisteli innokkaana pöydän alle, mutta sieltä ei löytynyt yhtään suklaamunaa. Lopulta Victoria ja Freija ohjasivat Viivin hieman lähemmäksi koiriemme ruokakuppeja ja seuraava muna löytyi.



Sitten oli makuuhuoneen vuoro. Viivi halusi ehdottomasti kurkistaa kaappiin, mutta sieltäkään ei löytynyt suklaamunan suklaamunaa. Onneksi tytöt olivat tarkkoina ja ohjasivat Viivin munien luo ennen kuin Chili ehti pistää ne poskeensa. Sängyn alta löytyi kokonaista kaksi suklaamunaa!



Viimeisenä huoneena munajahdissa oli kylpyhuone. Siellä Viivi sai kokea todellista löytämisen iloa. Hän osasi heti kurkistaa ensiapulaatikkoon, jonne kaksi viimeistä munaa oli piilotettu.



Kun tytöt ja Viivi tulivat esittelemään täyttä munakoria, päätin tarjota heille palkkioksi hienosta jahdista mehua ja pääsiäiskakkua. Suklaamunat syötiin tietenkin myös.



Niin, ja vielä kerran söimme myös lammasta. Jäljellä olivat lampaankyljykset, jotka Alberto maistoi erinomaisesti ja grillasi meille toisen pääsiäispäivän kunniaksi - kiitoksia vain kovasti Hartolan Vuorenkylään ystävillemme, joiden lammasfarmilta maukas liha oli peräisin. Kyljysten keralla söimme vihreitä papuja ja rosmariiniperunoita.



Lopuksi vielä pieni tiedotus niille, jotka odottavat viikonloppuna päättyneen arvonnan tuloksia. Älkää olko huolissanne, tulokset julkaistaan pian.

Minimarkkinahumua

Kansalaistoiminnankeskus Matarassa järjestettiin viime lauantaina Maaliskuun Minimarkkinat, joita olin myös hieman itse puuhaamassa, sillä kuulun Jyväskylän nukkekotikerho Nukkis-Ystäviin, joka järjesti tapahtuman. Paikalla olikin melkoinen vilinä heti kun ovet asiakkaille aukesivat.



Markkinoilla oli myynnissä vaikka mitä houkuttelevaa minitavaraa. Leea Lehelmän pöydästä löytyi kaikkea kotiin sinapista Omo-pesuaineeseen. Itse ostin Leealta ison säkin ruokaa koirille.



Miss Matilda oli myymässä ihastuttavia korujaan. Kaikista ihanin oli tietenkin Matildan omassa sormessa ollut sormus, jossa olivat Jane Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo tutut Mr. Darcy ja Elizabeth Bennet.



Markkinoiden yhteydessä oli myös nukkekotinäyttely, jossa oli mm. tämä ihastuttava huvimaja. Valitettavasti en osaa kertoa, kuka taituri on asetelman takana.



Myös Söpökadun Rauha ja Ilona olivat paikalla. Heitä ei näyttänyt vilinä lainkaan haittaavan, vaan he testailivat kuulemani mukaan melkein upouutta kahvinkeitintä.



Mikä parasta, markkinoiden yhteydessä oli myös työpajoja, joissa sai kokeilla omia taitojaan. Minä menin hieman peloissani hopeatyöpajaan tekemään kulhoa, sillä en ole koskaan tehnyt minkäänlaisia hopeatöitä. Koruverstas Klovan Teija Halonen sai kuitenkin kaikkien pajalaisten turhan jännityksen kaikkoamaan, ja tilalle tuli innostus!

Osa meistä teki kulhon, osa kakkulapion. Kulho aloitettiin siten, että hopealevyyn iskettiin halutunlaisia kuvioita. Uskokaa tai älkää, pelkillä kirjaimillakin voi näköjään saada hauskaa pintaa, joka ei näytä lainkaan tekstiltä.



Työvaiheet etenivät: kulho pyöristettiin, sen pohjaan juotettiin rengas ja sitä hiottiin ja kiillotettiin. Tässä kiillotus taitaa olla vielä tekemättä, mutta näette kuitenkin, millainen kulhostani on tulossa.



Hopeatyön tekeminen oli hurjan hauskaa! Ehkä joskus pääsen Teijan kurssille toisenkin kerran ja saan sahata ja hioa itselleni kakkulapion.

Osallistuin toiseenkin pajaan. Sen piti kerhomme jäsen Aulis, ja siellä valmistettiin lumilapio. Kun pääsin kotiin, Albertolla olikin lapiossa ihmettelemistä.
- Siis teit mitä? Alberto äimisteli.
- Vuolin lapion varren, minä vastasin kieltämättä hieman polleana, sillä puutyöt eivät todellakaan ole erikoisalaani.
- No kyllä tällä kelpaa lapioida loput lumet kuistilta, Alberto totesi.

Toin markkinoilta myös koirakirjan, jonka ostin Nukkekotiyhdistyksen pöydästä. Nyt pysyn ainakin kärryillä, mitä rotua kaikki koiramme ovat. Kuvassa näette pöydällä kirjan vieressä myös hopeakulhoni valmiina.

Chili ja vieraisilla olleen Freijan koira Odin olivat käydä yhteistoimin ostamani koiranruuan kimppuun. Freija sai sen sijaan erityistuliaisen, sillä en voinut vastustaa kerholaisemme Annen tekemiä reppuja.
- Kerrassaan upea reppu! Kiitoksia kovin paljon! Freija sanoi. - Nyt saan riittävästi evästä mukaan, jos lähden katsomaan laivalatomuksia, riimukiviä tai jatulintarhoja.



Minulla meni koko päivä markkinoilla, mutta niin oli Albertokin ollut ahkerana aamusta iltaan. Kun tulin kotiin ja olin esitellyt päivän saaliini, Alberto ohjasi minut keittiöön syömään steak and kidney pieta. Siinä Vanhan Toivolan Pihan Pääsiäispihalla Pienikankaalta ostetut ylämaankarjan munuaiset ja kulmapaisti olivat vallan herkullisessa muodossa! Suosittelen kaikille turhista munuaisennakkoluuloista luopumista!



Lopuksi muistutus meneillään olevasta blogini arvonnasta. Arvontaan on mahdollista osallistua vielä, mutta kannattaa olla nopea, sillä osallistumisaika päättyy, kun pääsiäislauantai muuttuu pääsiäissunnuntaiksi.