Kaikkien karhujen virallinen Lucia-neito

Tänä aamuna oveen koputettiin ja jouduimme hämmennyksen valtaan, kun näimme, että oven takana seisoivat Ingrid ja Magnus Björnhufvud sekä Victoria Björnhufvud valkoisessa mekossa kynttiläkruunu päässään. Sitten ymmärsimme: on Lucian päivä!

Victoria oli valittu koulussa Luciaksi, ja koko viikonlopun hän oli pyörinyt ympäriinsä Lucia-asussaan. Tietenkin hän halusi tulla laulamaan Lucia-laulun meillekin. Alberto syöksyi heti hakemaan kitaransa, jotta voisi säestää Victoriaa. Kokoonnuimme saliin.



Victoria alkoi laulaa:

Natten går tunga fjät
runt gård och stuva.
Kring jord som sol´n förlät,
skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus
stiger med tända ljus
Sancta Lucia, Sancta Lucia

”Oh, tämähän on se laulu Napolista!” huudahdin. Aloin laulaa mukana:

O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato,
O dolce Napoli, o suol beato,
Ove sorridere volle il creato,
Tu sei l'impero dell’armonia,
Santa Lucia! Santa Lucia!
Tu sei l'impero dell’armonia,
Santa Lucia! Santa Lucia!

Laulun jälkeen sammutimme Victorian kruunun kynttilät varmuuden vuoksi. Menin keittiöön järjestämään nopeasti jotain tarjottavaa. Onneksi olin juuri saanut uuden pöytäliinan valmiiksi ja kaapissa sattui olemaan vierasvarakakku. Paras asia oli kuitenkin se, että ostin pari viikkoa sitten Mirjalta ihanan rasiallisen suklaakonvehteja. Nostin nekin pöytään. Victoria syöksyi oitis keittiöön, hyppäsi tuolille ja ojensi tassunsa kohti konvehtirasiaa.



Ingrid Björnhufvud ilmestyi keittiön ovelle katsastamaan Victorian touhua mutta ei kieltämään konvehtien napsimista, sillä niin kauniisti Victoria oli laulanut, että katsoimme kaikki hänen ansaitsevan konvehtinsa – vaikkapa etuajassakin ennen varsinaista kahvitarjoilua.

- - -

The Official St. Lucy of all Bears

This morning someone was knocking at the door. We were quite surprised to find our neighbours Ingrid and Magnus Björnhufvud there with their daughter Victoria. Victoria was clad all in white and wearing a crown made of candles. Ah, it was time for the Feast of St. Lucy. Victoria had been crowned as the St. Lucy in her school and she had been taking this honor very seriously over the weekend. Of course she wanted to sing the song of St. Lucy for us, too. Alberto got excited about this and immediately fetched his guitar to accompany Victoria. When Victoria started to sing, I immediately noticed that the song of St. Lucy was actually an old Neapolitan song and started to sing along.

After the song we damped the candles and I went to the kitchen to prepare a bit of coffee for our guests. Luckily I had just completed a new table cloth and had some cake in cupboard. I had also bought some pralines from Mirja a few weeks ago and this was a proper occasion to try them out. Victoria immediately ran into the kitchen, jumped on a chair and made sure she got her fair share of pralines. She had been singing so beautifully that everybody thought she really deserved them.