Ei voi mitään, mutta Tampereella tapahtuu koko ajan niin paljon, että meidän oli taas suunnattava sinne. Vierailimme eilen Tampere-talossa tänä viikonloppuna järjestettävillä Taikasormet-messuilla. Messuilla oli kaikenlaista kauniista langoista lähtien, mutta me pujahdimme heti yläkertaan, jossa olivat Nukke- ja Nukkekotimessut. Touhotin vauhdikkaasti eteenpäin, ja Alberto joutui tassuttelemaan hieman hämmentyneenä perässä.
Myyjien joukosta löytyi vanha tuttumme Hanna. Säpsähdin hieman taaksepäin, kun hän alkoi esitellä minulle leijonaa, mutta sitten tajusin, että sehän olikin aivan kiltti leijona. Kyseessä ei kuitenkaan Hannan mukaan ollut Aslan, koska leijona vaikutti väsähtäneeltä, eikä Aslan voi olla väsähtänyt. Hmm. Minusta leijona oli kyllä melkoisen ylväs kaikesta huolimatta.
Aivan uusi tuttavuus sen sijaan oli Rouva Possu Ponnekas ja hänen kahvionsa. Kahviossa oli myynnissä jos jonkinlaista herkkua. Sen verran hyvin säilyvältä leipomukset näyttivät, että uskalsimme ostaa laskiaispullat jo ensi vuodeksi – tämän vuoden laskiainen kun sattui menemään harmillisesti juuri ohitse.
Mirjan pöydällä oli todella hyvin varusteltu lihakauppa, josta sai myös kalaa ja ihania juustoja. Olisin voinut heti kättelyssä ostaa tältä tiskiltä puoli kiloa jauhelihaa, yhden lohifileen ja palasen muutamaa herkullista juustoa.
Mirjalla oli myynnissä myös veden kielelle herauttavia kakkuja, joita ostin pari kappaletta. Palataan niihin kevään aikana, kun ne pääsevät juhlapöytiin.
Näiden – ja muutaman muun ostoksen – jälkeen suuntasimme syömään. Japanilaisravintola Marusekista on kovaa vauhtia tulossa suosikkimme Tampereella. Söimme siis – jälleen – sushia. Kuvassa olevassa Alberton annoksessa oli mm. ankeriasmakeja, kalmarinigiri sekä kampasimpukkanigiri. Itse söin hyvin samanlaisen annoksen – vain munanigirit puuttuivat.
Alberto ei jaksanut syödä jälkiruokaa, mutta minun teki mieli kahvia ja sen kanssa otin Japanese Ocean -jäätelöä, joka oli – sinistä!
Huvittavinta oli kuitenkin, että kahvin mukana pöytään saapui kissa, joka tarjoili maidon.
Sushin jälkeen sivistimme itseämme vielä museokäynnillä. Menimme Tampereen taidemuseoon katsomaan H.R. Gigerin töistä kertovaa näyttelyä. Tämä mieshän on mm. suunnitellut Alien-hahmon kuuluisaan tieteis-kauhuelokuvaan.
Alberto oli innoissaan ja paineli menemään näyttelyä eteenpäin niin, että kadotin hänet. Hänkin oli alkanut ihmetellä, missä minä olin.
- Minnekähän se Olivia katosi? Söiköhän tuo seinällä oleva Alien hänet? Alberto hämmästeli.
Lopulta löysimme toisemme. Kun lähdimme museosta, Alberto sanoi
- Haluatko kuulla salaisuuden? Ennen kuin näin ensimmäisen Alien-elokuvan, luulin monta vuotta, että Sigourney Weaver esittää sitä hirviötä.
- - -
Guess where? Again!
I have to admit that visiting Tampere is becoming rather frequent hobby for us – there is always so much going on in that town. Yesterday we stopped by a doll and doll house fair held at Tampere-talo over this weekend. There were a few old friends like Hanna to meet. She was kind enough to took the time to present a nice needle felted lion she had made. According to Hanna, it wasn’t the mighty Aslan of Narnia as this lion was on a bit tired mood that the real Aslan would never be. However, I did find it still very bold, though.
A new friend to find was Mrs. Possu Ponnekas in her lovely caféteria. So much delicious bakery goodies there. On another department Mirja had a well-equipped butcher shop to display. Not only she had a good selection of meat products but also some fish and even cheese. She also had some nice cakes to sell, so I purchased a few for the festivities during this coming spring.
After shopping in the fair, it was time for the lunch. The Japanese restaurant Maruseki is apparently becoming our favorite in Tampere, so it was no escaping sushi this time either. This time I managed to fit in even some dessert: coffee and some blue Japanese Ocean ice cream! The coziest feature, however, was the cat that was serving the milk for my coffee.
Our next step was then to go to see the H.R. Giger exhibition in Tampere Art Museum. Mr. Giger is the gentleman behind the Alien and many other famous movie monsters. Alberto was so anxious to see everything that he even momentarily lost me. For a while he even thought that I had been eaten by a full-size Alien that was on display on a wall. Fortunately it didn’t take too long before I caught him from the crowd. When we were leaving back home, Alberto trusted me one of his best kept secrets: for many years before actually seeing the first Alien movie, he had thought that it was Sigourney Weaver who portayed the monster.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jestas sentään, täältähän eksyy vaikka miten mielenkiintoisille sivuille! Taitaa jäädä kohta "pikku-orsokin" vallan heitteille, kun mummo surffailee täällä vaan paikasta toiseen.
Kivaa oli teitä markkinoilla nähdä! :)
Lähetä kommentti