Perille päästyämme päätimme ensiksi lounastaa. Olin löytänyt Sillä sipuli -blogista suosituksen Vilee Bistrosta, joka näytti tarjoavan ihastuttavaa hyvistä raaka-aineista tehtyä lähiruokaa. Halusimme tietenkin kokeilla, millaisesta paikasta on kysymys.
Jouduimme hetken odottamaan pöytää, sillä Vilee näytti olevan todella suosittu. Paikkaa harkitseville suosittelemmekin pöytävarausta. Odotellessa ehti kuitenkin mainiosti miettiä, mitä aikoi syödä. Liitutaululla ollut menyy oli nimittäin lyhyt mutta sitäkin herkullisempi. Vileen menyy muuten vaihtelee sen mukaan, mitkä raaka-aineet ovat milloinkin parhaimmillaan.
Minä aloitin alkukeitolla, joka oli tehty tuoreista herneistä. Alberto ja Sergio tyytyivät maistelemaan Vileen omia herkkuleipiä.
Pääruuaksi valitsin kantarellirisoton, koska sellaista harvemmin valmistamme kotona ja koska sitä oli erityisesti kehuttu blogissa, josta luin Vilee Bistrosta alun perin. Eikä risotossa kyllä erityisemmin valittamista ollut.
Alberto ja Sergio pysyivät miehisemmällä linjalla ja valitsivat possuannokset. Liha oli lähitilalta ja se oli haudutettu niin mureaksi, että tulos oli todellista herkkua.
Makoisan lounaan päätettyämme lähdimme vierailulle Naisvuoren näkötorniin, jossa oli sodan aikana ollut tähystystoimintaa mutta joka nyt oli onneksi rauhallisempi paikka. Näkötorni oli persoonallisen muotoinen.
Tornille olisi päässyt kiipeämään helpompaakin tietä, mutta me emme voineet vastustaa näitä viehättäviä portaita.
Tornista näki mukavasti koko Mikkelin. Ylhäällä oli myös mainiosti esitelty, mitä rakennuksia katsoja tornista kuikuillessaan näki.
Maisemien ja historiansa lisäksi näkötornia voi suositella myös vohveleiden vuoksi. Kannattaa kuitenkin jättää erikseen vatsaan tilaa, jos aikoo tilata näkötornin vohveliannoksen – se oli nimittäin valtava. Vohveli oli ihan tavallisen kokoinen, mutta sen päällä oli monta jäätelöpalloa ja iso kasa kermavaahtoa. Vilee Bistron lounaan jälkeen se oli kieltämättä hieman liian suuri jälkiruoka, mutta selvisin tilanteesta urheasti.
Naisvuorelta laskeuduttuamme päätimme sivistää tietämystämme Savosta. Menimme siis Suur-Savon museoon, joka sijaitsee aiemmin viljamakasiinina toimineessa rakennuksessa.
Museo esitteli maatalousyhteiskunnan arkisia ja hieman juhlavampiakin esineitä. Yksi kiintoisimmista näyttelyesineistä oli polkupyörä, jonka väitettiin olevan ensimmäinen laatuaan Mikkelissä. Itse epäilin, että tällaisella pyörällä ajaminen olisi turhan tarkkaa tasapainoaistia vaativaa.
Viimeinen kohteemme päiväretkellämme oli Tertin kartano, joka sijaitsi hieman Mikkelin ulkopuolella. Kartanon päärakennus oli viehättävä talo vehreyden keskellä.
Kartanoon kuului puutarha-alueita, joista viehättävin näytti olevan raunioiden keskellä sijaitseva pikku puutarha. Valitettavasti sinne ei päässyt tutustumaan tarkemmin, sillä opastettuja käyntejä ei vierailumme aikana ollut tarjolla. Pystyimme kuitenkin kurkistamaan muurien yli niiden takana olevaan satumaahan.
Myös pieni välipala oli tarpeen. Tertin kartanon kahviossa oli tarjolla valtavan herkullisia leipiä, jollaiset söimme. Alberto ja Sergio maistoivat myös Karu arki -nimistä olutta – ehkä siksi, että halusivat tietää, millaiselta se karu arki oikein maistuu. Heidän arkensahan on oikeasti niin leppoisaa, ettei sitä voi oikein karuksi kutsua.
Savoon tutustumisen jälkeen päätimme vielä viedä Sergion hieman pohjoisemmaksi. Ensi kerralla kuulette, mitä siellä tapahtui.
- - -
A Summer with Sergio, part 2
After the trip to the country side we decided to show some more of Finland to Sergio and took him to visit Mikkeli, a nearby town in the neighboring province of Savo.
When we arrived Mikkeli it was just about lunch time. A café and lunch restaurant Vilee Bistro had been recommended in Sillä sipuli blog as a good place to taste food made from local products and we couldn't resist the temptation of trying it out. The place was so popular that we had to queue for the table for a while but the food made the waiting worthwhile. I started with pea soup and continued with some chanterelle risotto while Alberto and Sergio settled with some nicely roasted pork meat.
After the lunch we headed to the watchtower on Naisvuori. Instead of taking the shortest road, we took the trouble to climb the romantic stairs to the hill. The views over the town were remarkable and so were their waffles that were served with lots of ice cream.
From the watchtower we continued to the Suur-Savo Museum that was housed by an old granary. Along the more usual displays of old agricultural tools and things we found also the first-ever bicycle that was seen on the streets of Mikkeli. I think I couldn't dare to ride such a bike as it obviously requires balance much better than I have...
Our last stop was the manor house of Tertti that is located a few kilometers outside of Mikkeli. Tertti is famous for its charming gardens. Unfortunately some of the gardens were not open for public but at least we got to taste their fruits in a café that was opened in one of the barns. Alberto and Sergio wanted to try out a beer called "Rough life" - they are leading such an easy-going life that they were keen to learn what rough life tasted like.
In our next episode we will go north with Sergio - stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti