Emäntänä Sergiolle

Ehkä muistattekin, että Sergio oli lapsenvahtina Viiville, kun olimme katsastamassa Skotlantia ja Englantia. Halusimme kuitenkin pitää Sergion vieraanamme vielä matkamme jälkeenkin, jotta saatoimme esitellä hänelle suomalaista kesänviettoa. Hän jäikin ilomielin luoksemme.

Sergion ja Alberton puuhasteluissa piili tosin pieniä vaaroja. Eräänä päivänä kuulin oudon suhauksen salista ja sen jälkeen epäilyttävää kolinaa, ja kun menin katsomaan, mitä on tapahtunut, näin ruusuni lattialla ja kukkavaasini olevan tipahtamaisillaan pöydältä.
- Apua! Mitä täällä tapahtuu? huudahdin.
- Me vain testasimme Segedunumista ostamaani katapulttia, Alberto selitti nolona. - Ajattelin, että se olisi turvallista, jos käytämme pehmopalloa ammuksena...



Huokasin syvään ja totesin, että oli parasta siirtyä maalle. Ehkä Alberto ja Sergio saisivat siellä vähemmän tuhoa aikaan.

Sergio ihastui suomalaiseen maalaismaisemaan oitis.
- Täältä puuttuvat vain lehmät, hän totesi.



Lehmien puuttuminen ei haitannut Sergiota pitkään – viimeistään makkaranpaisto karkotti lehmänkaipuun. Esittelimme Sergiolle, kuinka makkaraa paistetaan perinteisesti tikun nenässä.



Saatuamme vatsamme täyteen makkaraa tarkastelimme hieman luontoa. Ja mitä näimmekään!
- Olemmeko me kenties vieläkin Skotlannissa? minä kyselin. - Täällähän kasvaa ohdakkeita, Skotlannin kansalliskukkia!
- Saattaa olla mahdollista, että niitä kasvaa jossain muuallakin, Alberto arveli.



Onneksi seuraava kasvi varmisti, että olimme palanneet Suomeen. Löysimme nimittäin ihan aitoja metsämansikoita!



Metsämansikoiden popsiminen sai meidät innostumaan ajatuksesta lähteä marjaan. Onneksi mustikka-aika sattui olemaan jo sen verran aluillaan, että saatoimme näyttää Sergiolle, kuinka kunnon marjanpoimija toimii. Otimme korit mukaan, suihkautimme vaatteisiimme hieman hyttysmyrkkyä ja lähdimme metsään.

Sergio oli aivan ihmeissään, kun pääsimme mustikkamättäiden ääreen.
- Minä poimin kaikki mättäät tyhjiksi, hän uhosi.
Me Alberton kanssa hymyilimme tietävästi, sillä osasimme hieman Sergiota paremmin arvioida metsässä olevien marjojen määrän.



Pian Sergio pomppi mättäältä toiselle kuin hurmiossa. Alberto ja Viivi ottivat hieman rauhallisemmin. Viivi ei malttanut laittaa kuin muutaman marjan Alberton koriin – loput hän naposteli samantien.



No, näin herkullisia mustikoita ei tietenkään malta säästää myöhemmin syötäviksi.



Maalla käynnin ja marjaretken jälkeen halusimme seuraavana päivänä tarjota Sergiolle suomalaisen järven anteja. Niinpä Alberto valmisti paistettua haukea, perunoita ja hollandaisekastiketta.
- Tätähän voisi nimittää suomalaiseksi fish & chipsiksi, Sergio totesi ihastellen.



Maukkaan aterian nautittuamme päätin lähteä veljeni kanssa vielä kahville Vaajakoskella sijaitsevan Naissaaren kahvilaan. Se on ehdottomasti viehättävimpiä paikkoja kesäkahvitteluun Jyväskylän alueella. Kahvila sijaitsee puisessa rakennuksessa kosken rannalla.



Kahvilan herkkuja ei voi oikeastaan kuvata muutoin kuin herkullisiksi. Sergio ei voinut vastustaa korvapuustia, minä puolestani otin palan kakkua.



Koska Naissaaren vierellä tosiaan on koski ja ihan oikea kanavan sulku, päätimme katsastaa paikkaa hieman enemmänkin.
- Onpas kaunis maisema, Sergio totesi heti.



Meillä oli mainio tuuri, sillä sululle tuli juuri vene, jota varten sulku aukaistiin. Niinpä näimme, kuinka veden korkeus tasattiin.



Sulun toimintaa ihmeteltyämme jatkoimme vielä tassuttelua Naissaaressa. Ja niin tunnelmallinen paikka se oli, että sieltä löytyi lumpeitakin. Kuinka kaunista!



Seuraavalla kerralla saatte kuulla meidän ja Sergion kesätekemisistä vielä lisää.

- - -

A summer with Sergio, part 1

As you remember, Sergio was looking after Vivian when we were away in North of England and Scotland. As a token of our gratitude we asked Sergio to stay with us for a few more days when we got back and he gladly accepted.

Having Alberto and Sergio under the same roof has its perils, nonetheless. One day I was working in the kitchen when I heard some weird noises from the living room. When I went to see what was happening, I discovered my roses all around the floor and my precious vase nearly falling off the table.
- What on earth is happening here?
- Well, we were just testing the catapult I bought from Segedunum, Alberto replied ashamed. - I thought it would be safe enough if we use soft ball as the projectile...

Oh dear, maybe it is better to move to the country side for a few days so that the guys can vent off some of their extra energy, I thought.

Retiring to the country side turned out to be a good idea. Sergio was very impressed about the Finnish nature. He was also keen on learning the basic skill of the cottage life, like roasting the sausages on the open fire. He also discovered some wild strawberries from cottage's backyard, which prompted us to take him to the nearby wood to experience traditional blueberry picking, too.

After a long day in the forest Alberto prepared some Finnish summer fish food for us, with some roasted pike, cooked new potatoes and sauce Hollandaise.
- This is good and kind of Finnish version of fish and chips, Sergio commented afterwards.

After the meal I decided to take my brother for some afternoon coffee into the nearby café on Naissaari in Vaajakoski. The café there is located in a charming milieu along the riverbank. There is also a dam with a lock for transporting the boats from the lower part of the river to the upper part and we were lucky enough to witness one such lifting operation when we were taking a little walk around the area after the coffee.

Stay tuned for more summer adventures with Sergio next time!