Jo joutui armas aika

Eräänä aamuna Alberto oli tavallista enemmän tohkeissaan, ja kun näin hänen vielä pukevan puvuntakkinsa päälleen, minun oli pakko kysyä, mitä oli tekeillä.
- Sain vihdoinkin kutsun paikallisen Led Zeppelin -salaseuran vuotuiseen seminaariin. Lähden sinne tänään!
Kun näytin hämmentyneeltä, Alberto yritti rauhoitella minua:
- Ei se mikään maailmanlaajuinen seminaari ole, ja se on ihan lähellä. Katsomme Led Zeppelinin konserttitaltiointeja ja keskustelemme niistä.



Me Viivin kanssa päätimme viettää oikein hauskan loppukevään päivän ja kokeilla, kuinka rullalautailu sujuisi. Kun ehdin Viivin perässä kuistille, siellä olikin jo myös vanha tuttu ystävämme siili.
- Piip? Viivi sanoi kysyvästi.
- Juu, kyllä siilikin saa kokeilla, minä vastasin.



Kevätpäivien sää vaihteli, mutta Lutakkoon pääsi vielä myöhään toukokuussakin rokkaamaan kuin olisi yhä talvi. Toukokuun viimeiselle torstaille siirtynyt Battle Beastin keikka oli perusheviä parhaimmillaan. Biisit olivat meneviä ja hevieleet kohdillaan. Itse ihastuin bändiin viime kesänä Tuska-festivaaleilla, ja olenkin kuunnellut viime vuonna julkaistua levyä todella paljon.



Battle Beastin laulaja Noora Louhimo oli pukeutunut vieläkin rokimmin kuin Tuskassa. Veikkaanpa, että yleisöllä ei ollut mitään sitä vastaan.



Kun Alberto pääsi rokkaamisen makuun, hän ei voinutkaan lopettaa. Heti Battle Beastia seuraavana iltana hän syöksyi jälleen Lutakkoon, kun siellä esiintyi aikoinaan Woodstockissakin soittanut blues-legenda Canned Heat.



Alberton yhteenveto illan keikasta seuraavana päivänä ei kuitenkaan ollut pelkkää ylistystä:
- Ihan hyvässä kuosissa vaarit olivat, ei siinä mitään, mutta esittämänsä räme-blues ei kyllä oikein koskaan ole ollut minun makuuni...

Sitten olikin jo koulujen päättymispäivä. Victoria ja Freija olivat päässeet ansiokkaasti luokaltaan ja tulivat ylpeinä esittelemään todistuksiaan.
- Täytyypä myöntää, etten kouluaikoinani päässyt aivan samaan, Alberto totesi. - Piti keskittyä sen verran paljon käytännönpilojen tekemiseen, että läksyjen luvulle ei jäänyt niin paljon aikaa.



Tyttöjen koulumenestystä piti kuitenkin juhlistaa jollakin tavalla, joten Alberto pisti pystyyn siltä seisomalta yleispohjoismaiset grilli-iltamat. Victorian ja Freijan ja perheidensä lisäksi kutsuimme paikalle myös vanhan harmaapäänallen muoreineen sekä vaari- ja mummo-Orson. Siksi makkaroita olikin grillissä melkoinen rivi.



Alberto oli valmistanut ruotsalaiseen tapaan makkaroiden keralle katkarapusalaattia, jonka koostumukseen hän oli jopa itse varsin tyytyväinen.



Jälkiruuaksi oli tietenkin pannukakkua, kermavaahtoa ja mansikoita. Voisiko kesän enää paremmin aloittaa?