Kauhistuin. ”Etsi se hämähäkki ja sulje se takaisin terraarioon!” melkein kiljuin Albertolle. Alberto näytti vaivautuneelta. Jätin hänet kuitenkin etsimään Atahualpaa, sillä minulla oli parempaa tekemistä: vatsassa kipristeli ja Kalevala oli jäänyt jännittävään kohtaan. Siksi kiipesinkin yläkerran kylpyhuoneeseen selvittämään, saisiko Ilmarinen Pohjan neidon vaimokseen kynnettyään kyisen pellon.
Mutta vessanpönttöön ei olisi kannattanut kurkistaa… Tai miten sen nyt ottaa: jos en olisi kurkistanut, Atahualpa olisi pian kutittanut kahdeksalla jalallaan minua takapuolesta, sillä se oli – vessanpytyssä!
Kiljahdin ja hyppäsin lipaston päälle ymmärtämättä itsekään, mistä vaadittu ponnistusvoima tuli.
Alberto ilmestyi kylpyhuoneen ovelle. Hän oli hieman nolona. ”Sinä tiesit, että se juoksentelee ympäriinsä!” minä kiljuin. Sitten arvasin, etteivät Atahualpan seikkailut olleet Alberton vika. Kaikki varmistui lopullisesti, kun tarkastelin blogini valokuvia episodin jälkeen ja havaitsin, että Alberton hämähäkki oli ollut karussa siitä saakka, kun Roberto lapsineen vieraili meillä. Vittorio oli selvästikin päästänyt sen karkuun.
Alberto pyöritteli päätään, kun laskeuduin varovasti lipaston päältä.”Nyt minun on pakko pestä se”, hän sanoi. Häivyin paikalta, mutta Alberto nosti Atahualpan lavuaariin, otti pyyhkeen ja pesusienen ja puhdisti sen vessanpöntön aiheuttamista sotkuista.
Kun Atahualpa oli jälleen puhdas, Alberto laittoi sen takaisin terraarioonsa. ”Seuraavalla kerralla Vittorio on laitettava kuriin”, hän sanoi. Minä halasin Albertoa. Hysteriani oli jo melkein kadonnut. Istahdin sohvalle selvittämään Ilmarisen kohtaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti