Haarniska vartioi antikvariaatti Makedonian oviaukkoa. Se ei ilmeisesti itse ollut kovin puolustuskykyinen, sillä se oli laitettu lukolla kiinni oven stoppariin. Miellyttävä tuttavuus joka tapauksessa!
Tulimme melko aikaisessa vaiheessa hieman nälkäisiksi, ja Alberto ehdotti, että poikkeaisimme Laukontorilla olevalla Tapolan kioskilla. Se ainakin olisi varmasti tamperelaista toimintaa.
Sekä Alberto että minä otimme hot dogit Tapolan Aurella-makkaran kera. Alberton makkara kurkistaakin kuvan kulmasta. Jälkeenpäin Alberto hieman harmitteli, että olisi pitänyt ottaa mustaamakkaraa. Ensi kerralla voinemme korjata tämän virheen. Minulle tosin saattaa maistua edelleen Aurella.
Ensimmäinen kulttuurielämyksemme oli Taikuri Oz -näytelmä Tampereen Työväen Teatterin Vanhalla päänäyttämöllä. Näytelmää ei tosin esittänyt Työväen Teatteri vaan Teatteri 2000. Mutta kyllä – se oli juuri se tarina, jossa Dorothy-tyttö sanoo koiralleen: ”We must be over the rainbow!” Ikävä kyllä tässä näytelmäversiossa Toto-koira ei päässyt lainkaan Ozin maahan. No, kaikkea pelkäävä leijona oli ihana – samastuin siihen kovin omine hermoheikkouksineni.
Teatterista syöksyimme elokuviin. Alberto halusi nähdä Star Wars -animaation The Clone Wars, joka oli ikäväksemme ehtinyt jo poistua Jyväskylän ohjelmistosta.
Elokuvateatteri Plevnassa ihastelimme Tampereen elokuvatarjontaa, mutta pian huomasimme, että olimme itse asiassa nähneet parhaillaan pyörivistä filmeistä jo monta: Oncen, Käskyn ja Kung Fu Pandan.
Elokuvateatterin aulassa tapasimme myös pari vanhaa tuttua.
Wall-E:n ja EVE:n elokuvan näimme jo noin viikko sitten. Se oli aika romanttinen mutta myös vakava. No, Wall-E:lla ja EVE:lla näytti olevan kaikki hyvin, kun he tuossa penkillä istuskelivat. Ostimme Alberton kanssa myös mukin, jossa he molemmat hassuttelivat.
Alberto nautiskeli The Clone Wars -elokuvasta, vaikka olikin sitä mieltä, että siinä räjäyteltiin hieman liikaa. Mmm. Olisiko Alberto kaivannut elokuvaan lisää ihmissuhdeasiaa? Epäilen. Minä puolestani näin elokuvasta sujuvasti alun ja lopun. Keskikohdassa oli joitakin ongelmia… Taisin nukahtaa hieman.
Elokuvan jälkeen olimme jo nälkäisiä. Onneksi aivan elokuvateatterin vieressä on Plevna-niminen saksalaistyyppinen ravintola. Se on Alberton suurin ravintolasuosikki koko Suomessa, ja Plevnan makkarapannu on hänen mielestään yksinkertaisesti maailman paras. Siispä annos ansaitsee tulla esitellyksi:
Annos koostuu bratwurstista, thüringerwurstista, yrttijuustomakkarasta ja ryynimakkaroista. Mutta erästä herkkumakkaraa siinä ei ole, nimittäin lammasmakkaraa. Siksipä minä otin annoksen nimeltä Vuoristopostiljoonin lammasmakkarat.
Omien makkaroideni kanssa sain valkosipuliperunoita sekä punakaalia. Herkullisia olivat! Itse asiassa Plevnaa voi suositella paljon ennemmin kuin vaikkapa Münchenin Hofbräuhausia.
Syötyämme itsemme täyteen makkaraa lähdimme Pyynikin kesäteatterille. Siellä näytti taitojaan Flamma-niminen tuliteatteriryhmä, jonka esitys oli nimeltään Narrien uni. Se oli myyttinen unimatka, jossa kolme narria joutui mitä oudoimpiin tilanteisiin. Mukana oli lohikäärmekin sekä mm. mies, jolla oli tuliset siivet. Minusta erikoisin oli ehkä tulista hulavannetta pyörittävä nainen. Esitys oli elämys! Pimeässä tuli näyttää kauniilta ja katsojakin sai todella tuntea olevansa keskellä outoa unta, jossa narrilla voi olla sydän tai sen sijaan kylpyankka.
Kesäteatterille vievä polku oli valaistu kauniisti. Pääsimme vihreään tunnelmaan jo esitykseen saapuessamme. Narrien unessa vihreä täydentyi kaikilla muilla väreillä – sekä tulella.
Tuliteatterin jälkeen lähdimme ajamaan tyytyväisinä kohti kotia. Emme kuitenkaan unohtaneet käydä Marjon Burgerilla. Ilman Marjon lihapulla-annosta Tamperetta on hieman vaikea jättää taakseen.
3 kommenttia:
Kuulostaa hurjan herkulliselta, sekä ruuat että teatterit. Olen itsekin ajatellut käydä makkaroita maistelemassa Plevnassa, mutta toistaiseksi en ole sinne asti päässyt... Viimeksikin löydettiin joku kreikkalainen ravintola, joka muulle porukalle kelpasi paremmin... No, ehkä ensi kerralla :-) Ja ei se huono paikka ollut se kreikkalainenkaan!
t.täältä stadin läheltä
Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä se kreikkalainen ravintola on nimeltään ja missä päin Tamperetta se sijaitsee. Meille Alberton kanssa kun maistuu tuo kreikkalainenkin ruoka. :)
Pahoittelen uuden kommentitn viipymistä, on ollut syyskiireitä.
Kyseinen kreikkalainen ravintola on siis Antika, tarkemmat tiedot löyytvät: www.antika.fi
Kannattaa käydä katsomassa, pelkästään paikkana se on jo ihan näkemisen arvoinen, ja ruoka oli hyvää, henkilökunta tosi mukavaa. Meiltäkin jäi yksi henkilö alunperin ilmoitetusta seurueesta pois, ja kreikkalainen mies totesi meille vain, että "vai jäi maksaja pois, ei se mitään, sellaista sattuu..." No, maksettiihan me, tottakai, mutta kommentti kertonee jotain asenteesta... :-)
Lähetä kommentti