tiistai 10. maaliskuuta 2009

Tassutellen Tampereella - taas

Lauantaina olimme Alberton kanssa Tampereella. Alberto lähti seikkailemaan kaupungille, ja minä menin Taikasormet-kädentaitomessuille, jotka olivat Tampere-talossa. Tarkimmin katsastin yläkerrassa olevat Nukke- ja Nukkekotimessut. Olen aina pitänyt pienestä ja kauniista, ja sanotaanko vaikka niin, että Alberton ja minun kotiini se on juuri sopivan kokoistakin.



Myyjiä oli kovin paljon, ja löysin vaikka mitä mielenkiintoista ostettavaa. Ostin mm. hieman lettuja ja sieniä sekä kahvimyllyn, joka tulee kahviooni, jonka suunnittelu on alkanut pyöriä päässäni (Ingrid Björnhufvudhan suositteli minulle kahvion pitämistä). Kahviota silmällä pitäen ostin Tampereelta myös Wooperin keltaisia teekuppeja.

Kävin kuuntelemassa myös pari luentoa. Toisen piti Markus Rautavuori ja se käsitteli Lundby-talojen historiaa. Toisessa luennossa Hanna Meronen puolestaan esitteli paperimassaa ja sen käyttöä. Molemmat luennot olivat kovin mielenkiintoisia, kiitos luennoitsijoille!

Eräälle myyntipöydälle oli kasaantunut joukko hyväntuulisia sukulaisiani, joiden luo oli tietenkin pysähdyttävä hetkeksi.



Törmäsin myös sukulaisiin, jotka olivat hieman… hmm… heikommilla, mutta hyvin komeaturkkisia ja -hampaisia.



Ehdin hieman säikähtää, mutta sitten huomasin, että taljat olivat Hannan pöydällä. Olen varma, että sukulaisiani on siis kohdeltu kunnioittavasti.

Olin jo varautunut siihen, että Hannan kennelistä lähtee taas mukaani uusi koira. Dana on ollut niin hyväkäytöksinen, että kenneliä voi varauksetta suositella. Mutta mutta… Kuinka näistä valitaan se suloisin?



Ei auttanut muu kuin tuoda kotiin kaksi koiraa. He eivät ole vielä saaneet nimiä, joten en voi esitellä heitä aivan heti, mutta palaan asiaan.

Tampere-talon messujen jälkeen tapasin jälleen Alberton ja suuntasimme museokeskus Vapriikkiin. Siellä kävimme katsomassa ensiksi Tiibet-näyttelyn, joka häikäisi minut täysin. Näyttely kertoi elävästi Tiibetin kulttuurista, ja paikalla oli paljon kauniita esineitä, kuten tämä matto:



Mietin myös, että jos muuttaisimme Alberton kanssa telttaan, ei olisi ollenkaan hullumpaa, jos teltta näyttäisi tältä:



Hieman pelottaviakin näyttelyesineitä paikalla oli. Nämä naamiot voisivat vaikka hiipiä uniin:



Vapriikissa oli myös näyttely nimeltä ”Aika leikkiä”. Siellä oli leikkikaluja eri aikakausilta. Ihanimpien joukossa olivat vanhat muumihahmot.



Osa sukulaisistammekin on jo niin vanhoja, että heidät on viety museoon.



Tunnen sympatiaa varsinkin pienintä näistä sukulaisista kohtaan. Hän näyttää jotenkin pelokkaalta. No, ehkä itseänikin pelottaisi (vielä enemmän), jos asuisin vitriinissä.

Vapriikissa näimme myös mm. kenkiä eri aikakausilta ja Vuosi 1918 -näyttelyn, jossa käsiteltiin niin vakavaa asiaa, että ainakin pikkukarhut on syytä viedä ennemmin Aika leikkiä -näyttelyyn. Kokonaisuutena Vapriikki on loistava museokeskus, jossa on hyvin kootut näyttelyt ja kaikenlaisille kävijöille jotain kiinnostavaa.

Vapriikin jälkeen olimme valmiita asettumaan italialaisen ruuan ääreen. Menimme ravintolaan nimeltä Bella Roma. Minä en tilannut alkupalaksi kovinkaan italialaista vaihtoehtoa, sillä halusin etanoita, mutta Alberto otti antipasto-buffetin, joka oli täynnä herkkuja artisokasta alkaen.



Pääruuassa siirryin minäkin kotimaamme antimiin. Valitsin Spaghetti alla carbonaran. Alberto puolestaan otti pizzan, vaikka hieman epäilikin sitä, osataanko Tampereella valmistaa riittävän aitoa pizzaa.



Alberto oli turhaan huolissaan. Hänestä pizza oli erinomaista ja minullekin maistui spaghetti todella hyvin – vaikkakin annos oli valtaisa!

Söimme vielä jälkiruuat: minä Tiramisùn ja Alberto italialaista jäätelöä. Ateria oli erinomainen ja nyt olemmekin pulassa – Ravintola Plevna on samoilla nurkilla ja sekä siellä että Bella Romassa tekisi mieli käydä, kun Tampereella poikkeaa.

Mutta aika pieni hätähän se on. Päivä Tampereella oli oikein antoisa ja virkistävä.

3 kommenttia:

hannajaleijona kirjoitti...

Voi miten hauskaa on lukea Tampereen kuulumisianne. Pitääpä laittaa tuo ravintolan nimi mieleen, jos vaikka joskus itsekin kävisi... houkuttelevat kuvat ainakin näin, vähän kun iltahiukoo. Terveiset koirille ja vakuutan, että onnellisten karhujen periaate sitoo taljarakennusta täällä meillä... vähän kyllä nolottaa, että jouduitte moista makaaberiutta kohtaamaan. Pahoittelen tapahtunutta. ;o)

askartaja kirjoitti...

Istuttiin sitten samoilla luennoilla!?

Olivia Orso kirjoitti...

Heipä hei, askartaja! Niin on varmasti käynyt. Minua taitaa olla kuvan perusteella ajoittain hieman vaikea tunnistaa...