Kastikkeen perässä Bolognaan

Venetsiasta huristimme Modenaan, jossa tapasimme ystävämme Timin. Hän veikin meidät istumaan iltaa ystävänsä Sandron isännöimään rock-pizzeriaan nimeltä Katamarano Rock. Alberto ja Tim höpöttelivät innoissaan asioitaan ja ehtivät myös poseerata suosikkibändinsä Led Zeppelinin julisteen edessä (pahoittelemme kuvan hämäryyttä ja rakeisuutta).



Emme myöskään unohtaneet ravita itseämme, vaan valitsimme Alberton kanssa Katamaranon pitkältä pizzalistalta Quattro Stagionit.



Modenassa saimme myös uuden ystävän: hotellin ala-aulassa asui varsin ystävällinen siili.



Modenasta kiidimme pikavisiitille Bolognaan. Törmäsimme Neptunukseen aivan kaupungin keskustassa.



Aivan lähellä Neptunusta oli Basilica di San Petronio. Kuten tiedätte, pidän kovin kirkoista, ja siksi halusinkin oitis syöksyä katsomaan, millainen kirkko olisi sisältä.



Alberto oli puolestaan kiinnostuneempi siitä, mitä kirkon edessä olevalla Piazza Maggiorella tapahtui. Siellä oli nimittäin melkoinen poliittinen mielipidevääntö meneillään. Alberto olisi myös halunnut nousta jakkaralle julistamaan ”Pane, libertà e rivoluzione!” mutta onneksi sain kiskaistua hänet tassusta mukaani kirkkoon ennen kuin hän ehti tehdä sen. Väki aukiolla oli jo ihan riittävän kiihtynyttä ilman Alberton provokaatiotakin.



Komeassa kirkossa vierailtuamme pääsimmekin ruuan pariin. Meillä oli nimittäin itse asiassa salainen tehtävä Bolognassa: etsiä aivan aitoa bolognese-kastiketta. Sen löytäminen tuntui ensin hieman vaikealta, sillä emme olleet liikkeellä aivan parhaaseen lounasaikaan. Onneksi hyväksi kehuttu Ristorante Diana pelasti meidät.

Olimme tietenkin sen verran fiksuja, ettemme syöksyneet suoraa päätä pastan kimppuun. Antipastot ensin, mamma mia! Minä söin kanaa tällaisessa muodossa:



Lisukkeena kanasta valmistettujen ja mm. pistaasipähkinöillä höystettyjen siivujen kera oli erikoista riisimössöä.

Alberto teki varman valinnan: Affetati misti toimii aina. Tällä kertaa mukana oli myös mortadellaa.



Mutta sitten pääasiaan: bolognese-kastikkeeseen! Olkaa hyvät!



Eipä voinut mausta paljon valittaa, se on sanottava. Ihmettelimme Alberton kanssa, kuinka vähän tomaattia kastikkeessa oli. Se oli aivan erilaista kuin keskimääräinen tomaatti-jauhelihakastike, jota muualla tarjoillaan bolognese-kastikkeena. Bolognalaiset eivät myöskään syö kastikettaan spaghetin kera.

Bolognese-kastikkeesta menimmekin niin sekaisin, ettemme enää tienneet, missä olimme. Ympärillä alkoi nimittäin näyttää yllättävän vähän bolognalaiselta.



- Olemmeko aivan varmasti jo lähteneet Venetsiasta? kysyin Albertolta.
Alberto pyöritteli päätään ihmeissään.
- Tuo näyttää kyllä hieman kanaalilta, hän sanoi.
Lopulta huomasimme, ettei vettä löytynyt tarpeeksi Venetsiaksi. Niinpä meidän oli uskottava, että olimme kuitenkin Bolognassa.

Bolognasta täytyy vielä esitellä Parco della Montagnolan portaat. Ihastuin nimittäin tavattomasti niiden alaosassa olevaan patsaaseen. Alberto epäili vieressä olevaa punatiilistä rauniota vanhaksi kaupunginmuuriksi.



Bolognan-piipahduksen jälkeen ajoimme junalla Roomaan. Oli tärkeää, että pääsimme illaksi syömään suosikkiravintolaamme Nuova Stellaan, sillä oli Alberton syntymäpäivä.

Söimme pitkän kaavan mukaan. Minä otin antipastoksi parmankinkkua ja melonia, ja Alberto otti yhtä lailla parmankinkkua mutta sen seuraksi mozzarellaa. Pastaksi minä valitsin herkkutattitagliatellen. Hassua, että Suomessa tulee syötyä todella harvoin herkkutatteja, vaikka pohjoisestahan niitä Italiaankin rahdataan.



Alberton pasta-annos oli klassinen Spaghetti alla carbonara.



Minun secondo piattoni oli friteerattuja mereneläviä. Oi voi, näitä on mahdotonta vastustaa!



Melkein millaisen tahansa annoksen seuralaiseksi sopii Insalata mista. Niinpä valitsin sen mustekalojen ja muiden kumppaniksi.



Alberto puolestaan söi kanaa.



Hänen valintansa lisukkeiksi olivat hieman toiseen tapaan valmistetut kasvikset.



Kyllä oli herkkua, ei voi muuta sanoa. Eipä ollut Albertollakaan valittamista syntymäpäiväillallisesta!

- - -

In Modena we met again our good friend Tim. He took us for a dinner in Katamarano rock, a pizzeria owned by his friend Sandro. Alberto and Tim had lots to talk about but they still had time to pose for a photo in front a poster of their favorite group, Led Zeppelin. We also enjoyed Katamarano’s delicious pizza Quattro Stagioni.

In the next day we continued to Bologna and spent a few hours exploring the city. On Piazza Maggiore we saw the fountain of Neptune and the basilica of San Petronio. There was also a heated political debate going on the piazza. Alberto wanted also to climb on the soap box and claim “pane, libertà e rivoluzione”, but fortunately I managed to drag him into the church before he got his turn to speak.

After visiting the church it was time for the real reason for us to visit Bologna: the famous sauce bolognese. We chose the well-known and respected Ristorante Diana as a place to taste this traditional specialty. We didn’t want, however, to miss the antipasti. I had a kind of chicken paté with rice smash and Alberto chose the classic Affetati misti. And then, finally, it was time to the famous Tagliatelle Bolognese. It is very important to point out, that this “real thing” has very little in common with the ordinary tomato and meat sauce you will be served as sauce Bolognese elsewhere. The real sauce contains surprisingly little tomato and it is never served with spaghetti.

After having this wonderful meal, we got a bit confused as the sights were suddenly more like in Venice again. However, after a while we got ensured that there definitely was not enough water around for us to be back in Venice, so we had to agree that we were still in Bologna.

After this short stop in Bologna we hurried to get down to Rome for the evening. It was Alberto’s birthday, so we wanted to celebrate by having a three-course dinner in our favorite restaurant Nuova Stella in Alberto’s original home town. Both of us chose some Parma ham as antipasti – I had mine with melon and Alberto had Mozzarella cheese with his. As primo piatto I had Tagliatelle con porcini while Alberto went for another classic pasta, Spaghetti alla carbonara. My secondo piatto was fried sea food with mixed salad. Alberto chose chicken with fried potatoes and marinated vegetables. What a delicious way to celebrate Alberto’s birthday!